Day 06 - a song that reminds of you of somewhere
Okei, nyt on todella vaikea. Pää lyö ihan tyhjää. Tottakai jostain biisitä tulee jonkun bändin keikka, missä olen joskus ollut. Enimmäksee sellaisia tulee mieleen ja ajattelen vain, että se on kauhean tylsä vastaus!! Ja ennenkaikkea kun tiedän, että huomisen kysymys koskisi "biisi joka muistuttaa sinua jostakin tapahtumasta." niin se tässä ärsyttää. Mutta tätä tässä päivän aikana olen pyöritellyt niin usein, että pakko siis varmaan valita tuollainen hetki, kutienkin, kun muutakaan ei mieleen tullut. :( Mikä minnuu vaivaa. Yleensä moniin biiseihin löytyy paljonkin muistoja, kun on ollut jossain muualla. Oli se sitte vaikka kaukana kotoa, jossian muualla päin suomea tai iha naapurissa.
Hurts - Unspoken
Joka kerta, tässä kevään aikana, kun levyltä olen tätä biisiä kuunnellut niin tulee Hurtsin keikka mieleen Tammikuulta. Tämä on heidän aloitusbiisi, ja jotenkin se sinne takaraivoon jäi ja pinttyi. Vielä kun kyseinen biisi löytyy itselläni kuvattuna niin senkun virkistää mielikuvaa. Tästä biisistä saa niin pelottavan todellisen flashbackin, et ihokarvat nousee pystyy ja naamalle leviää pitkäkestoinen hymy. Hyvä etten vedet silmissä juuri nytkin muistele sitä hetkeä siellä eturivissä ja tämän biisin raikuessa. Muutoinkin ainut Hurts biisi jolla kesti muutenki aueta minulle todella kauan. Kaikkia biisejä rakastan levyltä, mikä sinänsä on jo saavutus, jota mikään bändi ei ole koskaan aiemmin tehnyt. Mutta se, että sä todella omaksut sen niin tapahtui juuri ennen keikkaa. What can I say. Lyriikat on todella kauniit, biisi on todella eeppinen, Theon ääni ja tulkinta, ah. ♥ Minun on hirveän vaikea kuvailla heidän musaa muutenkaan, nytkin oikein hirvittää kuinka kankealta tuo "kehuskelu" oikein kuulosti. No se siitä sitten, tehkää itse omat päätelmät :D
Pientä taistoa kävin tämän biisin ja Veronan välillä. Verona jäi varmaan kaikkien keikalla olioiden mieleen vähiintääkin jollainlailla, koska se on hiljaisin biisi, ja Richard lauloi oman osuutensa niin helvetin hyvin ja sai sellaiset kunnianosoitukset ettei mitään rajaa! (Richard on taustalaulaja muuten, mutta Veronassa hänellä on oma hetki, jossa hän saa laulaa biisin melkein kokonaan itse) Mutta Unspoken silti veti isomman korren koska niin elävää mielikuvaa ei ole mistään keikalta/biisistä jäänyt, kuin tästä. Voin jopa mieleeni palauttaa elävästi sen oman olotilani, minkä koin keikalla, voin kelata siihen hetkeen itseni, ja se on yhtä utopisen kuuloista kuin miltä tuntuukin. En voi käsittää miten voin niin elävästi elää sen hetken "uudelleen." Wau... I'll never know why :))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei sinä mahdollinen anonyymi jätäthän nimesi tai nimimerkkisi kommenttiin, Kiitos :))