30 Songs 30 Days = Day 11

Day 11 - a song from your favorite band

Varmaan kamalan vaikea ihmisten arvata, mitä mie lätkäsen tähän tänään. :D Ja kyllä, se on sijalla yksi ollut hyvän aikaa. Ainakin toistaiseksi. Eikai sitä viitsi ihan täyttä alkaa vielä huutelemaan ja uhoamaan, että tämä on peitonnut Nw:n lopullisesti, vaikka itsestä hetkittin niin tuntuu. Toisina hetkinä taas ei. Vaikeata alkaa sanomana mitään, katsellaan Nw:n uuden levyntulon jälkeen lisää miten on. Mutta näin väliaikaisesti ainakin ehdottomasti kyllä se on...

Hurts - Affair

Ei pääse yli eikä ympäri. Tämä taitaa olla heidän parhain biisi. There it is. Mä vihdoinkin osasin sanoa jonkun heidän tuotannostaan parhaimmaksi. Saavutus sinänsä, sillä joka biisille olen antanut lähestulkoon palan sielustani, ja saanut takaisin enemmän. Eikä kyseinen sydäntenmurskaaja ole edes levyllä, vaikka olisi sopinyt sinne enemmän, kuin paremmin. No tärkeintä on, että edes julkaisivat sen Wonderful Life sinkun b-puolena.

Mutta tästä päästäänkin siihen viimein myös, että MIKSI miksi juuri Hurts, ja mikä siinä niiden musassa sitten oikein on, joka vetää mua niin puoleeni. En kovin järkevää vastausta tähän osaa oikein antaa. Luin vanhaa galleria merkintää ja kerroin, että heidän musa oli kuin puuttuva pala, pala jota olisin etsinyt kauan tietämättäni ja viimein löytänytkin sen ja nyt olen täysi/koottu/valmis. Toi tuntuu edelleen niin todelta! Ja se on tuota täyttämisen tunnetta toteuttanut moninverroin enemmän, kuin tuolloin, jolloinka vasta heidän leyvä olin juuri alkanut vasta kuuntelemaaan. Heidän musiikki ja levy on täynnä vahvoja avoimia tunteita, kauniita melodioita ja sydäntä särkevää laulantaa joka on ajatonta. 

En mä vain voi kuin ihmetellä, nostaa hattua, ihailla ja arvostaa, sillä ihmiset HOI huomio, jätkät eivät olleet koskaan tehneet musiikkia ennenkuin tapasivat 5 vuotta sitten. Eivät koskaan aiemmin. Eivät osanneet soitta edes mitään instrumenttejä tai laulaa, lainkaan. Tää kuulostaa edellee kui tuhkimotarinalta miten kaikki alkoi. He tapasivat kolmen aikaa yöllä, humalassa baarin pihalla. Heidän kaverit tappelivat keskenään, ja he kaksi eivät ja päättivät tutustua ja puhua sen sijaa musiikista. Äärettömän avoin keskustelu, vaikkakin humalassa tuli tehtyä lupaus, että aletaan tekemään yhdessä musiikkia. Ja se piti.  Siitä alkoi armoton harjoittelu ja usko itseen, vaikka päätä tuli hakattua seinään usein, päivästä aina yömyöhään harjoittelua, että miten oikein tehdään biisejä. Yksinään eristäytyneenä kaikesta muusta maailmasta. Neljälläkymmenellä punalla viikossa 5 vuotta elämistä täysin rappiolla elivät molemmat eripuolilla Manchesterin kaupunkia. Ei ollut varaa edes matkustaa toisen luo. Mutta siltitoivo paremmasta huomisesta piti heidät liikkeellä. Sitten eka bändi pystyyn, tehtiin kaikki virheet mitä voi ja kahen vuode päästä haskat tiskiin. Ainakin melkein. Punkkari vaatteet vaihtui, päätös siitä, että kaikki tekstit/lyyrikat tuneet pitää tulla aitoina, sellaisinaan. Siitä se alkoia ja hiukset kammattiin taakse eikä katsottu enää taakse. Tulos Hurts ja Wonderful Life indeed.

Noin pähkinänkuoressa tarinaa.. Tää bändi on vain auttanut mut pois pikkuhiljaa tästä paskasta, missä olen tämän puoltoista vuotta vellonut. Nää ihmiset ja musiikki on saanut mut uskomaan itseeni, näkemään asioita, joita en ole koskaan ennen näkenyt, ymmärtänyt. Nää ihmiset ja musiikki sanoillansa ovat takoneet muhun paljon järkeä, toivoa ja uskallusta, mä en voi uskoakkaan kuinka koen maailman jo paljon paremmin nykyään. Heidän elämäntarinansakkin aina suoraan pohjalta menestykseen on 70% kuin suoraa omasta tilanteestani. Tää musiikki on ollut kuin mun mielikuvituksellinen olkapää johonka mä olen nojannut jo pidemmän aikaa. Vuoden vaihteen jälkeen, ennenkaikkea keikan jälkeen, ja sen jälkeen pari haastattelua ja pari levynkuuntelu kerran jälkeen pari isoa "ahaa" elämystä.... Ja tässä OLLAAN. Tässä ollaan nyt selittämässä viimevuotta, viimeisintä piemeää vuottani elämästäni jo hyvin toipuneena!  Jotenka mitä mä voin tähän vielä sanoa. Nyt ehkä näette tämän merkityksen mulle, mitä se todellisuudessa on ollut mulle. Hurts on mulle 2 mahtavaa, todella inspiroivaa ihmistä, täydellistä, lohduttavaa, vapauttavaa, silmiäavaavaa musiikkia ja ennenkaikkea minun pelastava enkelini näidne asioiden pohjalta ♥ :))

Ja tästä sitten head held FUCKING HIGH eteenpäin, hymy naamalla anteeksi pyytelemättä, itseen uskoen ja jatkaen niinkuin vanha, tosin paljoltin uusinkin Katin voimin. (kokoajan hymy naamalla tätäkin kirjoittanut) Vuosi sitten en olisi kuvitellut sanovani mitään näistä ääneen, koska en uskonut siihen lainkaan, näide sanojen sanominenki olisi ollut aivan liian pelottavaa, todeta se tilanne mikä se oli oli liian pelottava. Tässä sitä ollaan ja näillä mennään eteenpäin. 

" SUDDENLY MY EYES ARE OPEN EVERYTHING COMES INTO FOCUS "