30 Songs 30 Days = Day 18

Day 18 - a song that you wish you heard on the radio

Aiemmassa oikeasti kysyttiin että minkä biisin kuulet radiosta usein. Siihen en osannu vastata sen koommin kun en kuuntele, mutta tän päivän otsake onkin sitten aivan eri juttu. Tähän tulee nyt kaksi vastausta koska jo toinen näistä päätyi ainakin Voice teeveeseen ihan hetki sitten. ja toinen on vielä sellainen minkä toivon kuulevani radiosta joskus, vaikka vastaus onkin varmaan epämääräinen ja täynnä ristiriitaisuuksia:

Clare Maguire - The Shield And The Sword

Olen rakastunut tähä naiseen ja sen musiikkiin, ääneen ja karismaan! What a woman. ♥ Koin ensimmäisen fanityttöily kohtauksen Claren osalta tuossa kuukausi sitten, kun Claren - Last Dance biisi ja video napsahti soimaan voicelta. Sain lähestulkoon kirjaimellisesti slaagin kun en voinut uskoa silmiäni. Voi sitä onnesta huudon määrää. Oikeasti kiljuin kuin... no fanityttö kertoo kaiken. :'D Olen vieläkin vähä ällikällä lyöty, vaikkei sen takia etteikö hänen laulunsa olisi jossian vaiheessa tullut Suomen radio aalloille, muttakun Clare on niin UUSI artisti vielä ja vasta kotimaassa Briteissäki kaikki oli viel hetki sitte alkutekiöissä.  Ja ajattelin et ei nyt kukaa ala sitä kuitenkaa koskaa Suomessa soittamaan, ku ei ne tajua hyvän päälle. Onneks kävi toisin. Ja itse kuulin ekan kerran Claren biisin Ain't Nobody ja se tapahtui jo viime _lokakuussa ennenkuin kukaan_ Suomessa tunsi häntä, voin melkein pistää pääni pantiksi laittaa tuosta vaikka itsekeskeiseltä kuulostaakin :')) Rakastuin oitis ja tubesta löytyi tasan 4 biisiä häneltä joita huudatin tässä koko talven. Sitten depyytti Light After Dark ilmestyi Helmikuun lopussa ja sitten sain vähän lisää biisejä kuunneltavaks eikä tarvinnut pettyä. Niin reipasta, mutta sopivasti rauhallista uutta pop musiikkia dramaattisen voimakkaalla kauniilla naisäänellä kuorrutettuna. Me loves.♥ Parhain levy tähän mennessä tältävuodelta aivan selkeesti. En mie tiiä. Ääää päivä päivältä vain tää nainen tekee mut iloisemmaks ja päivä päivältä musta tulee isompi fani. Sitkun tulis vielä suomeen ni omg. Kyllähä Clare ruotsissa pyörähti kun Hurtsiä lämppäs. ja tästä voi päätellä että Hurtsin poikien kautta löysin Claren, he ovat hehkuttaneet häntä aivan alusta asti ja itse kiinnostuin tsekkaamaan mitä kyseinen naine todella on ja.... Niin loppu onkin historiaa. Oivoi voisin jatkaa ikuisuuksiin. Ja jos luet tätä nytten niiin anteeksi, innostuin taas vähäsen :D Yllä oleva biisi on aivan täyttä rautaa, please tsekatkaa video. Okei ei sitten. :'D Sitten seuraava biisi ja artisti --> 

Emilie Autumn - Opheliac

Kuten yllä puhin tähän saattaa tulla ristiriitaisia asioita. Se että mitä toivon tosiaan että kyseistä neitiä soisi radioissa olisi aivan helvetin hienoa, koska silloin muutkin ihmiset näkisivät kaiken sen hienouden omaperäisyyden ja taidon, puhumattakaa Emilien koukuttavuuden josta ei hevillä pääse irti kun kerran ihastut! Mutta sitten kuitenki ahidistaa aivan liikaa ajatus että emilietä kuulisi kaikki ja joka ikine ipana ja pikkuneit or whateverit alkaisivat ihkuttaa tätä ottaisi päähän. Hirveän kliseistä puhetta mut jotenki se vain ahistaa. Enhä mä tiedä onko Emiliellä jo sellasia, varmaan on mutta se että se olisi kaikkien SAATAVILLA helposti jos pyörisi radiossa olisi kauhea tunne. Emt.  Jotenki se kaikki hienous ja taika katoais jonnekkin, vai onko tää vain paskaa ja musta vain ajatus tuntuu tuolta. Who knows. Mutta niin. Jotenki se ajatus että suomalaiset muutki ihastuis Emilieen ni sais mut tuntemaan suurta ylpeyttä ja kyllä se mieltä hivelis kun muutkin tajuaisivat mistä Emiliestä on oikein oikeasti kyse! ♥

Sitten sellainen info vain että eilen siis aloitin viimein kuukauden kestävän harjoitteluni Jyväskeskuksen Kappahlissa. Onha siellä iha jees, kuvittelin paljon paljon pahempaa. Mutta ehkä se sitten muuttuukin häpeäks ja painajaiseksi viimeistään kun mulle opetetaan ekan kerran kassan käyttöä yms. Oh shit, tuun feilaa. Inhottaa olla toope, vaikka vaan olen harjoittelia mutta olen liiankin sitä sorttia että jos en opi/osaa heti niin käy vituttaa ja si olen vähä ankara itselleni kun "muut olisivat hoitaneet tän kunnialla" toisin kuin minä -.- Mieleni on nyt tälläinen, mutta silti mua ahdistaa ja odottelen paniikilla ensi viikkoa. Näin se vain on. Suorituspaineet. Niin sitä se tosiaa on, indeed. -.- No mut ei siit enempää

 Enkä tiedä mikä himo tuli laittaa vain hyvin randomisti Adamista kuva tähän loppuun. Mutta onpahan helvetin hyvä taustakuva ja kuola sen kuin valuu. Marry me, please ♥ Olen muutenkin dumpannut Theon aikalailla tässä en mie tiiä mite se voi olla edes mahdollista mutta jotenki Mr. A on vallannut pääni, totaalisesti. Grrr. Ja 45 päivää Ruisrockiin ja tämäki herra Theoineen ovat lavalla taas meikän nenän edessä. Aaa kaamea ikävä! Aika menny taas niin nopeasti, mikä on vain hyvä juttu. Pian pian piaaaan aaaah ♥