Otsikon fiiliksillä mennään näin Sarah McLachlania lainaten. Mulla ei ole tässä ollut pitkään aikaan mitään kerrottavaa, jatkan tuota 30 päivää 30 biisiä -listaa sitten kun tuntuu hyvältä jatkaa. Ja nyt ei ole se hetki. Eikä tässä ympäriläni olevassa elämässä sen kummempia tapahdu. Tänään en jaksa vaivautua miettimään sitä kuinka liiankin tutulta tuo kuulosta, it's just fine. Järkyttävä "avautumis" olo on pyörinyt jo monta päivää mielessäni. Paikallaan vellova tyhjyys on taas rantautunut, vaikka tuolla syvällä ihoni alla ei ole rauhalle sijaa. Juuri tämmöinen ristiriitaisuus kaiken suhteen. Ollakko vaiko ei olla. Mitä tehdä ja mitä ei, mitä ajatella mitä ei, mikä on oikein ja mikä väärin, ja lista sen kuin jatkuu. Ainaiset kaksi polkua joista pitäisi valita, itse kun aina mennyt jostain niiden välistä ajatellen ettei koskaan tarvitse valita, ja toivoa kipeästi ettei seinää tulisi koskana vastaan. Latelen tässä itsestään selvyyksiä, kliseitä, mutta loppujen lopuksi näin yksinkertaisista asioista lopulta on kyse mun kohdalla.
Puhuin aiemmin, että olen "toipunut" ja sitä olen. Mutta tässä pidemmän aikaa kuitenkaan en menisi vannomaan aivan kaikkea. Jotain hyvää on tapahtunui tässä aiemmin ja se on totta vie on ollut hienoa. Gaaah. en voi puhua tosissani tämän kauempaan, koska totuus taitaa sittenkin olla liian rankka after all... Ja loppujen lopuksi mikä on totta/totuus muutenkaan sitä en tiedä, tai tiedän, mutta onko se totuus onkin toinen asia. Ohfuckme
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei sinä mahdollinen anonyymi jätäthän nimesi tai nimimerkkisi kommenttiin, Kiitos :))