30 Songs 30 Days = Day 21

Day 21 - a song that you listen to when you’re happy

Näitäkin riittäisi vaikka muille jakaa mutta viimehetken tuntumalla mennää ja ei vois helpompi valinta olla. Tätä on raiskattu ihan gaziljoona kertaa täs kuukauden sisällä:

Linkin Park - When They Come For Me

" OH, WHEN THEY COME FOR ME - COME FOR ME I'LL BE GONE... "

Ei tähän sanoja tarvita sen enempää kuin et tanssijalka vipattaa, biisi on täynnä asennetta joka tarttuu välittömästi ja kertsin eeppisyys on hunajaa korville. Hyvä mieli taattu takaraivoon ylettyvällä kestohymyllä, vaikka tästä jotain melankolistakin saa revittyä C -osassa, mutta sekin kauniilla tavalla vain korostaa muuten koko onnellisuutta joka täst huokuu, kun on pieni hetki pistetty keskelle biisiä joka on vähä "haikeampi" et siin hetkeks vähä pysähtyy. Ja sitten sen jälkeen se energine eeppinen kertsi taas voimistuu tuon hiljaisen melankolisen tunnelmoinnin jälkeen. Ihan perusjuttuha tää on aina ollu musiikissa ylipäätänsä ei siinä mitään uutta, mutta jotenki se on iha elintärkeä tuossa biisissä vaikken aluksi edes tajunnut sen merkitystä niinsanotusti.

" TRY TO CATCH UP MOTHERFUCKER! "

On a bridge across the severn on a Saturday night

Tässä tälläinen pikku tarina. En oo koskaa aiemmin kirjoittanut mitään tälläistä, en edes suomeksi. Mutta jo inspiraatio iski kerranki ja tässä se olis:

She put on her new silky black lace dress. Perfect cut, simple but cute peace of fabric against her white pale skin made her look even more vulnerable that she already was -in a good way. She had black stockings on which darken her legs just slightly, beautifully and elegantly. She had her first ever pair of black high-heel shoes with 12cm heel. She would be shit-scared of falling and get embarrassed herself by now, but she was prepared by using the shoes two months before every night at home. To get used to them, walking around with them, to make them fully fit to her foot so she would now; today walk proudly like one of the supermodels

She looked gorgeous and she had some of her brown hair on topknot and some of them hanging on the sides little bit curled that just slightly touched her collarbones. A golden cross necklace on her neck that she got from her mom when she turned fifteen. She felt like every piece of accessories were important 'cause even just one "wrong" choice would make her look totally different. She was feeling sentimental and every single feeling on her head was multiple. Everything did care and had such weight on it. But not a bad way. She was ready for her big night and she was happy. Everything had started just fine and it made her feel less nervous. Just little add of red lipstick and some dark eye shadow around her shining blue eyes finished her look. 'Dressing smartly will make you feel proud about yourself, despite the fact that you had nothing to be proud of ' -like they had always said. She hoped that she was prove of that and tonight she was hoping that those someones were seeing that too. She took one last look into the mirror checking herself for the last time. 'This is now or never, I've got nothing to lose.' She said to herself in her mind and then smiled to the reflection and left out of her hotel room.

On her way to the venue, her confidence was shaken little bit. She bit her words and look herself once in a while through the class windows that she was passing by. 'clear your mind Susie for fuck sakes! you know what i mean... relax.' She stopped in the middle of the street and closed her eyes and took three deep breaths until she finally open them, starting to walk again. Her worried thoughts has now almost all of them thrown out from her head. She takes her cellphone from her handbag and start to text, just to distract herself a little so she wouldn't think anymore.

She has always been insecure, but still she has some hidden confidence deep inside. She is normal, beautiful girl from a tiny village. She is clever, strong, funny, kind and lovable person. She had all the good qualities that the girl from the next door has. Now she was in London city trying to do almost the impossible. This night is maybe her only change, everything in her life was pointing at to this moment. She over dramatize some of her thoughts but she was deadly serious about this. She is now trying her hardest for once in her life. ' I can do this, I' can be proud of myself just  for being here now.' She kept thinking. And that was true. After 6 months of waiting and rehearse. She had cried & screamed, thrown furniture's against the wall in the middle of night, stressed about little details, had sleepless nights, being angry to herself lots of time. But mostly this journey has been best time of her life. And she now know's that, and it feels good to know. She hasn't never been this devoted in her life. She has learn to be patient, discipline, to trust her own talents and that everyone can do whatever the fuck, if you want it enough. And mostly to never give up... and know... she finally knows what she wants.

Now only one block left and then one turn to the right and then she is finally at the dancing studio called Verona. Of course the guys has picked this place, which was an beautiful idea. That thought made her feel warm inside and she smiled on herself all the way to the end of the street. One last turn and now Susie finally sees the big black and white sign with big letters on it against the tiled wall. Beneath that dancing studio sign  there is two big white printed papers and she could guess from a far that what there would be reading. She plays one last song of her Ipod before she had to go in. She slows her walking and take her time that she still has left...

'Verona, oo oooh, from the first time that I saw you. Verona I knew, that tomorrow would be different.'

She is now only few steps away from the door and she pauses her music and stops right at the door. She knows the steps, She has watched the music video hundreds of times and she couldn't forget anything, it was printed in her head. She was nervous, but she was sure. She couldn't be more prepared. She wanted to become on of the dancer on their European tour so badly. And this was her only opportunity. She could now read the text of the two papers and it says exactly the same as she thought it would. Without hesitation she opens the door and step in. 'This is now or never, I've got nothing to lose."

Signs: -HURTS, AUDITION 18.00PM, SECOND FLOOR-  -->

--

Koska inspiraatio iski kerrankin. Huomaatte mistä inrpiraationi vetäisin ja mistä bändistä, minkäs teet. :D Mutta tässä on tulos. Itsestäni se on iha ok, ainakin nyt, en tiedä nukutun yön jälkeen mitä mieltä olen ehkä aamulla. Mut kertokee. parannettavaa, täyttä paskaa, iha hyvä!? mitä mitä mitä? tell me. Ja tiedän siinä on tuhat virhettä, en osaaa englantia ja tiedän sen. En vaivautunut edes tarkistamaan virheitä, anteeksi. :D ja siis kaikki, vaikka te randomitki jos satutte silmäilee niin kommenttia nyt heti. :))

30 Songs 30 Days = Day 20

Day 20 - a song that you listen to when you’re angry 

Kuten itsestäänselvyys onkin, niin sanon vielä, että nämä vaihtelevat todella paljon vitutuksen syyn/hetken yms vuoksi. Mutta onhan nuita pari bändiä ja artistia, joidenka tuotannolta löytyy paljon biisejä tähän fiilikseen. Tärykalvot paukkuen yleensä toistolla on kuitenkin tultu huudatteua selvästi eniten Turmion Kätilöitä. Ja sieltä nappaan muutenkin heidän ehkä kaikkien aikojen parhaimman biisin, joka edelleen kolahtaa yhtä paljon kuin pari vuotta sitten jolloinka heitä aloin kuuntelemaan. Tähän ei siis taija kyllästyä se on selvää.

Turmion Kätilöt - Mistä Veri Pakenee

En kyllä oikein osaa sanoa et miksi tämä on juuri se lemppari. Siis tässä on vaan joku. Tähän olisi erittäin hyvi vitutus biiseiksi käyny mm Minä Määrään, Kirosana, 4 Käskyä, Kärsi, Verta ja Lihaa and the list goes on and on and on... Paljon vaihtoehtoja. Mutta tämän, Mistä Veri Pakenee biisi kitetytyy niin hyvin nuihin viimeisiin sanoihin jotka jollain henkiläkohtaisella tasolla edelleenki tuntuu repivän jopa haavoja auki enkä osaa okein sanoa että mistä moinen lähtöisin. Eikä tunteita osaa/tarvitse aina selittää ne loppusanat kolahtaa niin monessa mielessä yhä näin monien vuosien jälkeen ja vittuuntuneena jos tätä kuuntelee niin tämä jopa lisää vitutuksen määrää mikä ei ole ehkä niin hieno asia, mut se hetken päästä helpottaa kuitenkin ja olen iha n fine :) Weird.

Sinä vaadit lisää
Ja periaatteet hukkuvat vihaan.
 Tänään aurinko puhtaana aamuun nousi
Ja vaipui verisenä iltaan 

We're a broken people living under loaded gun

Tässä mä sitten ajattelin väsätä jonnin näköisen keikka postauksen, joka taitaa olla ensimmäinen sorttiansa täällä. Sinänsä mulla ei ole varsinaisesti mitään uutta kerrottavaa. Galleriaan kerkesin jo hyvin tyypilliseksi muodostuneen, minua _vähemmän edustavan ihkutussekoilu-teinisössäyksen jo pläjäyttäää, mutta jos sitä osaisi kirjoittaa kaiken aavistuksen luettavampaan ja enemmän oman ikäiseni käytöksen mukaiseen muotoon, tai ainakin mitä sen pitäisi olla :D Olipa vaikea lause. öh. Ja anteeksi jo nyt järjetöntä pituutta. Elkää lukeko, ei kannata oikeasti, kunhan omaksi iloksi tämänkin väsään :D

Linkin Park @ Kaisaniemi, Helsinki 16.6.11

Tajusin tässä, että olisi pitänyt napsia koko reissulta kuvia, mutta pelkään aina, että se vie liikaa akkua kamerasta jotenka minulla on vain keikkakuvani, mikä on hyvin tylsää. Tyhmä minä. Meillä kun olisi ollut mahdollisuus napta kuva hajonneesta junan nokasta joka oli aivan veressä. Kyllä juuri näin. Ajettiin aamujunalla hirven päälle. :D Ei luoja sentään, hauskintahan tässä on, että kun ykskaks tuli kauhea äkkijarrutus ja tavarat alkoivat valumaan pöydältä Henna vitsaili kovaan ääneen " mitä vittua... mminkä hirven päälle me oikee ajettii? " Siinä nyökkäiltii ja vastasimme myöntävästi Susannan kanssa, ja kahden minuutin päästä tulee kuulutus " Hyvät matkustajat joduimme tekemään äkkipysähdyksen, koska raiteilla oli hirvi, jonka päälle me ajoimme " Tai jotenki sinne päin. :DD Vittu mikä sattuma ja taisivat muutki matkustajat hieman hymyillä ko oltiin oikeassa :) Levottomina 3h yöunilla jatkoimme hirvijuttujamme aina johonki rauhoitettuihin-sini-vihreeverisiin hirveihin joista ei sen enempää. Asiaa ei auttanut se, että kerroin sellaisen faktan, ainoana porukastamme joka on kaisaniemessä aiemmin ollut, että siellä puistossa on hirvipatsas, joka on ruostunut ja on vihertävän sininen :D Elkää edes yrittäkö ymmärtää.

Joo se siitä. Siinä vähän yli puoli yhdeksän saavuimme Helsinkiin ja käytiin siinä nopeasti vessas ja si mentii oikopäätä jonottamaan ja siellä oli meitä ennen se 50 ihmistä. Niillä oli joku helvetin jonotuslistakin, lol ja siinä oli ensimmäiste 50 ihmiste nimet ja muilla ei ollut "väliä" et kuha noi jonon ekat 50 ihmistä pääsis oikeuden mukaisesti sisään, et vitut muista fiilis tuli. No siinä se 7h meniki ja itse "karsinoihin" päästii jonottaa 2h ennen porttie avaamista ja se meni yllättävän rauhallisesti ei tullu SaunaOpen part kakkosta, jossa kaikki takana olevat juoksee sivuilta ja pääsevät ohitse. Lopulta olin Sussun kaa yhes karsinas 5 ja 6 ihminen ja henna oli toisessa karsinassa 5 ihminen.

No portit aukes 20min myöhässä varmaan ja lippujen piippaamisessa oli ongelmia. mut heti kun ongelma tuli niin ketään ei päästetty juoksemaan vaa odotettii et ongelma korjattii ja sitten sama aikaa alettiii piippaamaa lippuja, mikä oli positiivinen juttu. ei tarvinnut kertaakaa suuttua järkkäreille mikä tiataa olla ennätys :D Mutta Venäläisistä en edes aloita, painukaa takas ryssät kotia saatana teistä ei ole ku harmia ja kuka ei teitä tänne halua stn! No silti Henna ekana meistä puskee ja lähtee "Juoksee." Ja yllätyksekseni kaikki oikeasti puoli käveli/juoksivat vain. Oikeasti järkkärit sai paimennettua kaikki, eikä munkaa tarvinnut kontata loppumatkaa niinku yleensä ko voimat on iha lopussa! :OO iha vitun rauhallinen sisäänmeno ja varman yksi onnistuneimmista siitä pitää iloita ja sitä myöten päästiin eturiviin siihen "Empun" kohalle näin Nightwish -termiä käyttäen. Ei luoja sitä huudon määrää kun en uskonut, että oikeasti päästäisiin eturivii. oltii kakkos kolmos rivii varautuneet. Oikeasti tunne oli parempi kuin osaan edes kuvailla. Ohoh tää teksti taitaa sittenki levitä käsistä, samaa scheisseä tää on kuin kaikki. Fuck I suck...

Lämppäreitä oli 3  Dredg, Middle Class Rut ja Die Antwoord ja kyseissä järjestyksessä. Kaksi ekaa oli mitään sanomattomia mutta Die Antwoordin aikana sai reipeillä yhtenään! Ei tota musiikkia oikein osaa kuvailla, niin psykedeeliä menoa tanssi biitteineen etelä-amerikasta joka sisälsi"kielimeneesolmuun" räpäytyksiä mieheltä jonka moovit oli aika pahaa katsottavaa. sekä helium ääninen pieni naishenkilö joka kanssa innostui mm persettä näyttämään. Niin ja, ette varmaan ole nähneet tälläistä mikrofonia aiemmin. :-D

Kahdeksalta olikin sitten Linkin Parkin vuoro viimein. Jalat olivat aivan koomapiseessä jo tuossa vaiheessa, mutta jälleen kerran sai huomata kuinka sellainen asia unohtuu _kokonaan kun jotain todella hienoa tapahtuu. Sitä huudon määrää oikeasti kaikki 12 000 ihmistä karjuivat/kiljuivat/lauloivat koko keikan aina alusta loppuun taputtaen kovaa! Varmaan paras yleisö koskaan jos minulta kysytään. The Requiem introlla alkoi keikka heti perään joku Faint <3 Ei saatana. Linkin Park on yksi niistä bändeistä, joidenka setti on aina upea, iha sama mitä soittavat, sillä koko tuotanto on täynnä biisejä joista tykkään todella paljon ja näin on ollut jo vuosikaudet ja edelleen ne sytyttää liekit palaamaan sisuksissa. Ja nimen omaan vanha tuotanto sytytti kun sillä oli todella paljon tunne arvoa ja paljon muistoja <3 Vaikka itsellä on monta lempi bändiä ymsyms niin ei millään keikalla ole tullut sitä, et aina kun biisi alkaa niin huudat keuhkos oikeasti pihalle ilosta, koska tuntuu et joka biisi räjäytti potin ja jokainen biisivalinta vain tuntu tuplaavan onnellisuus tilaani aina johonki ekstaasiin asti. 

Ja kyllähä se niin meni et koko keikan sitä Chesteriä ja Mikea tuli tuijotettua, en edes tiedä muiden bändin jäsenten nimiä ja se pysyköön niin, ei ne minua niin liikuta niin julmalta kuin kuulostaakin. Aika jäykkinä he pysyivät koko keikan ajan, vähä näkymättömissä mitä sinänsä jäin vähän ihmettelemään. :O Taidan koko loppuelämäni muistaa ne ekat sekunnit, kun tämä mies kaksikko asteli lavalle, sillä leuka putosi maahan ihan vain sen takia kuinka kuolattavan komeita he olivat. He ovat aina sitä olleet. Mutta livenä kaikki vain satakertaistu. Ah voiei, kuulostan taas niin fiksulta, mutta olen nainen ja minulla on hormoonit xD halleluujah oikeasti, marry me, kumpi vain I'll say I DO I DO I DOOO <3

Nonii back to reality. Parhaiten keikalt jäivät mieleen mm. From The Inside, joka on yksi ikuisista lemppareista. Sitten oleellisesti Numb ja In The End jolloinka jokainen repesi kahtia ja se ilon määrä kun karjuit kurkkusi pohjalta sanat ja nautit menosta <3 Sitten Shadow Of The Day, New Divide, Waiting For The End, One Step Closer. Ja ehdottomasti When They Come For Me, johonka juuri ennen keikkaa rakastuin ja on uusimman levyn parhain biisi mielestäni, ainakin tällähetkellä. Olin eniten ekstaasissa varmaan tuon aikana, sillä tanssijalka vipatti sen minkä kerkes ja välillä tuntu et näytin siltä, kuin olisin ollut joku uskovainen ihmine jossain ylistämässä jumalaa, ihan oikeasti olin aivan sata varmasti sen näköinen, ei siten että haittais, mutta huomaa missä kohtaa keikkaa olin _viimeistään aivan omass maailmassa ja tyylii kiitollinen kaikesta. lol :D 

Chester tuli yleisöön, ja porukka menetti järkensä totaalisesti ja paine kasvoi käsittämättömästi, kun keikalla ei muutoin sellaista ollut, mikä oli odottamatonta. Mutta hittovie olisi tullut vain meijä kohalle, ei ollut kuin sen 5 ihmistä tuossa välissä vain, damn. no ei voi mitää :D

Puolenoista tunnin setti täynnä puhdasta riemua ja kestohymyä. Jätkie pitää tulla helvetin pian takaisin, ei helvetti tuo kaikki pitää kokea uudestaan ja toivotan _lämpimästi muutkin paikalle jos _vähääkään koette tykkäävänne bändistä ja tunnette edes osan tuotannosta. Multa loppuu pikkuhiljaa sanat. Hohoh. Aivan tajunnan räjäyttävä keikka ja nyt nämä kolme päivää olen luukuttanut LP:tä satoja kertoja päivässä, enkä mitään muuta osaa edes kuunnella. Taisin löytää sisäisen Linkin Park maailman jossa on todella hyvä olla.

Thank you so much <3

Keikan jälkeen joudin taluttaa Hennan pois sieltä, kun hänen jalat eivät kertakaikkiaan toimineet lainkaan. Kauheaakin kauhea kiire bussiin ja eikä ruokaostoksille keretty ja muutenki meni aivan sähläykseksi. Ehdittii katutolpista julisteet repiä kaikille kuitenkin ja bussissa päästiin viimein istumaan eikä minua väsyttänyt lainkaan vaan olo oli aivan super energine ja keikan jälkeenkin minä JUOKSIN Sussun kanssa kaupasta (jonnekka ei menty ku väkeä oli iha vitusti) ja sieltä takas kamppiin ja ees taas. Aika moisen energia ruiskeen sain keikalta tässä viimeistään todiste :'D 

Kiitos Hennalle ja Sussulle mahtavasta seurasta aivan täydellinen päivä ja hauskaa oli vesisateesta huolimatta! (jonottaessa)

(Ja en jaksa edelleenkää keskittyä kuvaamiseen, paska mikä paska ^^)

SETLIST
1. The Requiem / The Radiance
2. Faint
3. Lying From You
4. Given Up
5. What I've Done
6. No More Sorrow
7. From The Inside
8. Jornada Del Muerto
9. Waiting For The End
10. Burning In The Skies
11. Numb
12. Iridescent
13. Fallout
14. The Catalyst
15. Shadow Of The Day
17. Bleed It Out  (Place For My Head yhdistelmä)

ENCORE

18. Empty Spaces
19. When They Come For Me
20. Papercut
21. New Divide
22. Crawling
23. One Step Closer

30 Songs 30 Days = Day 19

Kuten otsikosta voi päätellä tulin alunperin laittamaan biisi valintani mutta nyt tähän alkuun voisin sepostaa lhyesti muita kuulumisiani. Ja anteeksi tämä kolmen viikon hiljaisuus (taino se tuskin ketää haittaa) mutta energiaa eikä aikaa ole herunut blogin ylläpitämiseen lainkaan. Töistä tullessa olen usein tosi väsynyt vaikka jalkakipu onkin hellittänyt, mutta nyt vaivaa migreeni useaan otteeseen. Kolme kertaa sellainenkin ollut viikon sisällä mikä on ennenkuulumatonta. Syynä varmaa tämä äkillinen kuumuus, vaikka vettä olen litkinyt ämpäri kaupalla ja kaikkea estääkseni tuota. No jos tämä tästä. Kassalle olen päässyt viimein tuossa viime viikolla jo ja hyvinhän se sujuu vaikka viime perjantai olikin katarstrofi nimimerkillä vittumaiset asiakkaat. Se oli sitten puolen tunnin härdelli kauheineen valituksineen, korvaus vaatimuksineen ja myymäläpäälikön kutsuminen paikalle viel siihen päälle. No se siitä

Niii ja että viikon päästä on sitten Linkin Parkin keikka viimein! Holy shit oikeasti. En tajua tätä siltikää vaikka kyl se vähä alkaa kutkuttamaan kun pitää oikeasti alkaa suunnittelemaan asioita. Joo jonottamaan ollaan menossa ja sillein :)) Keikan jälkee pitäis viel kyetä vikaksi päiväksi töihin hahaha saa nähdä mitä siitäkin tulee. Joistakin rannekkeista on puhuttu, että ihmiset jotka tulevat ensimmäisinä paikalle saavat sellaisen ja voivat site olla vaikka jonottamatta ja pääsevät silti eturiviin muita aiemmin. Oijoijoi kelpaa niin. Siksi tässä ollaankin suunniteltu, että mennää niitä havittelee vaikka en oleta mitään. Jonotuskielto kappas perkele ja aamu ysiltä saa vasta mennä jonottaa. Mennää puol ysiks sinne jo kyttäilee ei siin mitää :D

Noniin se siitä. Ei mulla sit muuta sen kiinnostavaa tässä olekkaan. Nyt sitten päivän biisi valinnan kimppuun

Day 19 - a song from your favorite album 

 Tää tuskin yllättää ketään, enkä tiedä onko se nyt enää niin hyvä asia, kun on itsestään selvyys, liikaa mainostettu asia jo (joka on musta niin raivostuttavaa toisinaan, mutta omapaha on vikani, ei voi tässä muita syytellä :'D )

Hurts - Happiness = The Water

Levyn viimeisin biisi (jos piilo biisi Veronaa ei lasketa) ja levyn hiljaisin ja yksinkertaisin veisu. Mielestäni eräs parhain koko levyltä (niinkuin ne kaikki :D) mutta mulla on 5 biisiä mitkä voin nostaa levyltä esille vähä ylemmäs muita ja tää on yks niistä. Ainut biisi jota ei livenä soiteta koskaan, paitsi tuossa toissapäivänä Rock Am Ringissä heidän viulistit + muu bändi veisusivat melodiaa minuutinverran, vähän kuin introna Confide In Me:lle. Voi herranjumala kyllä kelpaa minulle. Tuo sama poppoo muutenkin pakko tulla Ruissiinkin. En ala muuten, sillä heidän show on harpannu ison askeleen taas spektaakkelimaiseen suuntaan. niillä on se 10-12 ihmistä lavalla nykyään viiden sijasta. pari viulisti ja sellon soittajaa, basisti ja toinen kitaristi (Adam on se toinen yhden biisin verran, kun soittaa kitaraa) ja sitte vielä 2 Wonderful Life videon tanssiaa parissa biisissä esim Better Than Love ballerina vehkeet päällä.  biisejä on muovattu lisä instrumenttejen vuoksi ja kuulostaa vieläkin upemmalta. Nii ja se basisti. oikeasti voi sitä jytinää ja riffittelyä 0_o. ihan oikeasti eräskin biisi kuulosti jo ihan METALLILTA ihan _oikeasti. Olen vähän äimänä vieläki, not that I would mind ;;DD

Ja anteeksi eksyin taas aiheesta ja kaikkia kiinnosti. Mutta tämä biisin sanat on tehty 20 minuutissa ja yksinkertaiset ovat, mutta niin kannattava vahva tarina ja vertauskuva et tuskin jättää ketää kylmäks. Ainut biisi jossa ei ole mitään elektronisia soittimia. Vain pianoa ja viulua ja sen sellaista <3

Saa nähdä nytten miten pystyn päivittelemään blogia, edelleen tuntuu ettei aika riitä, vuorokaudessa pitäisi niin olla enemmän tunteja. Aina kun tulee töistä niin ei kerkeä tehdä sitä kaikkea mitä haluaisi. No kuten sanottua keikka ensiviikolla siitä varmaan lätinää tulee ja kuvia jos ollaan kannattavalla kuvausetäisydellä eikä kamera vittuile pahasti. :)