19.2.2011

Dead Poets Society

"O Captain, My Captain."

What a movie, what can I say. Niin... Alan nyt nopeasti, tai ehkä pitkästikkin tulla pätemään, purkamaan ajatuksiani ja kehumaan kyseistä leffaa. Halua on. Taitoa ei. Okei ei aleta kyseenalaistamaan sitä. Koitan pysyä nyt hyvässä ruodussa senkin suhteen, etten lähde kritisoimaan tapaani kirjoittaa, koska sen verta leffa jälleen kolahti pääkoppaa ja koitan epätoivoisesti noudattaa leffassa koettuja ja kuultuja neuvoja ja viisauksia. (Eli tässätapuksessa "jokaisen sanalla on arvoa"  viitaten juuri puhumani) Oli se säälittävää tai ei (eli ei) niin jos siitä on itse kullekkin hyötyä niin miksi ei alkaisi hyödyntämään todenteolla!? Ohjeista ja viisauksia ei kai voi olla liikaa. Niiden soveltaminen on oma asiansa, mutta niistä voi saada yllättävän paljon voimaa ja ne pistävät ajattelemaan, mikä on se tärkein asia mitä se voi saada aikaan. Ja tämä leffa pisti ajatukset rullaamaan ja olen todella hyvällä mielellä sen takia.

Elokuva alkaa siitä, kun todella ujo Todd Anderson passitetaan veljensä jalanjäljissä kuuluisaan ja tiukasta kurista tunnettuun kouluun. Hänen huonetoverinsa on Neil. Suosittu ja iloinen poika, joka on kuitenkin isänsä tiukassa otteessaan, joka päättää poikansa tulevaisuudesta ja pienestäkin ykstyiskohdasta oman tahtonsa mukaan. Nämä kaksi nuorta ja heidän monet muut kaverinsa tapavaat pian heidän uuden Englannin opettajansa John Keatingin, jonka opetusmetodit poikkeavat täysin "oikeasta" opetusjärjestelmästä. Keating innollaan ja hauskalla opetustavallansa opettaa nuorille ajattelmaan itse, ymmärtämään runoutta ja kertoo Kuolleiden Runoilioiden Seurasta. Keatingin vaikutuksesta ei jää paitsi kukaan sillä nuorten elämät muuttuvat lopullisesti.

Näin pähkinän kuoressa elokuvan perus ideaa. Enempää en halunnut sanoa koska kaikki saavat katsoa sen itse ja mennä elokuvan mukana ilman että olisi tullut ainakaan minun suustani paljastuksia.

 O Captain, my Captain. Who knows where that comes from? Anybody? Not a clue? It's from a poem by Walt Whitman about Mr. Abraham Lincoln. Now in this class you can either call me Mr. Keating, or if you're slightly more daring, O Captain my Captain

John Keating: Why do I stand up here? Anybody? 
Dalton: To feel taller! 
John Keating: No! [Dings a bell with his foot] 
John Keating: Thank you for playing Mr. Dalton. I stand upon my desk to remind myself that we must constantly look at things in a different perspective




We don't read and write poetry because it's cute.
We read and write poetry because we are members of the human race and the human race is filled with passion. And medicine, law, business, engineering, these are noble pursuits and necessary to sustain life. But poetry, beauty, romance, love, these are what we stay alive for... 

To quote from Whitman, "O me! O life!......of the questions of these recurring; of the endless trains of the faithless... of cities filled with the foolish; what good amid these, O me, O life?"  ...Answer... That you are here - that life exists, and identity; that the powerful play goes on and you may contribute a verse. What will your verse be?



You must strive to find your own voice..Because the longer you wait to begin, the less likely you are to find it at all. Thoreau said, "Most men lead lives of quiet desperation." Don't be resigned to that. Break out!

We all have a great need for acceptance,but you must trust that your beliefs 
are unique, your own, even though others may think them odd or unpopular, 
even though the herd may go


Tom Anderson: to Keating [standing on his desk] Oh captain, my captain. 
(Others follow his gesture - to see a the new perspective]

Love that moment <3

Tää on tietääkseni paljonki käytetty myös kouluissa opetusvideona, mitä en ihmettele lainkaan. Tämä on tosiaan opettava, koskettava, hauska nuorille sopiva tarina joka inspiroi ja saa aikaan hyvän mielen surullisista jutuista huolimatta. Robin Williamsia pitää rakastaa ja itse olen aina tykännytkin. Vaikka onkin tunnettu koomisista ja mitä hulluimista rooleistaan niin olen siitäkin aina pitänyt vaikka joidenkin mielestä näitä rooleja on häneltä liika. pötyä sanon minä :D Tämä rooli oli sopivassa määrässä hauska koska Keating oli iloinen, intohimoinen positiivinen, kannustava persoona joka eli hetkessä ja rakasti opettaa.
Neilinä nähtiin Robert Sean Leonard (Housestakin tuttu iki-ihana Wilson)
 Hänen leffa suorituksia en ollut aiemmin nähnyt kuin Housessa (mikä on jo itsestään vakuuttava suoritus) niin yhtä lailla laskujeni mukaan 23 vuotta sitten omasi hyvän karsiman ja oli taitava näytteliä jo nuorempanakin!

Leffa liikuttaa minua joka kerta. Samalla lailla, mutta jokakerta olen löytänyt paljon uuttakin. Varsinkin nyt,huomasin itseni "ahaa" elämysten parissa useaan otteeseen. Mikään ei ole elokuvissa niin hienoa kuin se, että se koskettaa ja puhuttelee. Mutta nämä "ahaa" elämykset ja suorastaan silmien edestä lähtevä verho häviää kuin sormia napsauttamalla ovat uskomattomia hetkiä. Minun sisälläni kaiketi kytee jokin lukutoukka, vaikka en muista milloin olisin kirjaan edes tarttunut. Koska ainakin tämän leffan jälkeen halu tarttua Walt Withmanin tuotoksiin ja muihin vanhempiin ja "mystisiin" teoksiin on suuri. Tätä se inspiroituminen minun kohdalla tarkoittaa. Halu lukea ja tutkia kieltä ja oppia siitä. Sekä oma kirjoittamisen halu, joka on ollut minulla aina. Joskus vähän. Joskus unohduksissa. Mutta kuitenkin palavasti polttanut aivonystyröitäni hyvinkiin usein, niin se intous kiehahtaa joka kerta käyntiin. Leffa joka antaa katsojallensa paljon muutakin kuin hienon katselukokemuksen on uskomaton asia. Nytkun viimeaikoina olen jo valmiiksi kokenut tän jo yllättävän ison inspiraation aallon niin nyt pukkaa lisää. Ja vaikka ei minusta koskaan tulisi hääviä kirjoittajaa niin ei se mitään. Tämä leffa antaa mulle voimaa ja tahtoa ihan muullakin kuin kirjoittamisen tasolla. Menee ehkä henkilökohtaiseksi mut ei olisi voinut täydellisempi ajoitus olla, että katsoin tämän leffan juuri nyt. Itsellä kun tulevaisuus on auki. Niin se uskallus ja jopa ilo miettiä sitä on sinänsä ihme minun kohdalla. Niin tämä teos sen kuin pisti lisää pökköä pesään. Ja juuri tämä Carpe Diem! Niin... juuri näin... mä sain voimia ja uusia ajatuksia päähäni <3

Minun piti arvostella kunnolla kaikkien näytteliöidne suorituksia puhua noista teksteistä syventävämmin. Mutta totesin etten halua jakaa sitä kaikkea tänne. Mutta toivon tosiaan, että monet katsoisivat tämän. Mielestäni ei tule pettymystä kellekkään ja kiitätte minua vielä tästä :D eheh. Ja kyllähän tämän on monet varmaan nähneetkin mikä on hyvä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hei sinä mahdollinen anonyymi jätäthän nimesi tai nimimerkkisi kommenttiin, Kiitos :))