Your world is not real

Cobb: You're waiting for a train. A train that'll take you far away. You know where you hope this train will take you. But you can't know for sure. Yet it doesn't matter. Now, tell me why?

 Mal: Because you'll be together! 

Älä lue, jos et ole Inception -leffaa katsonut ja et halua spoilaantua.

  Sain siis tuossa juuri lopetettua toisen katselukerran ja osottautui vain entistä paremmaksi, kun voi rauhassa keskittyä esim niihin seikkoihin, jotka ehkä ensimmäisellä kerralla unohti. Leffassa on niin paljon pieniä, mutta merkittäviä tietoja hyvin paljon ja siihen määrän hukkuu helposti, ja niistä puhutaan kokoajan, jotenka jos et heti kättelyssä muista aiemmin mainittuja asioita, niin loppuleffa on huomattavasti vaikeampi katsoa. Itse ekalla kerralla painoin stop -nappia aika tiuhaan tahtiin, että ehdin sisäistää lukemani, huonomuistinen kun olen. Totesin sen oivaksii tavaksi myös tällä toisellakin kerralla. Olen ehkä hieman ankara itselleni, sillä haluan muistaa aina mahdollisimman paljon, koska turhaudun hyvin helposti jos yllättäen olenkin puolessa välissä elokuvaa aivan pihalla jostakin ja sitten käy suututtamaan oma hitaus.

  Nyt toisella kerralla painelin edelleen stop -painiketta useaan tahtiin, mikä varmaan raivostuttaisi monia. Halusin tälläkerralla päästä oikeasti... siis ihan oikeasti leffaan sisälle. Tottakai minä ensimmäisellä kerralla leffan tajusin ja sen perus idean ja pysyin ihan hyvin kärryillä, mutta se että sä oikeasti joka sekunnin ja minuutin ajan olet sisällä tarinassa, oli se mitä havittelin nyt. Olen pilkunnusia ihminen ja jään heti pohtimaan jotain, jos en heti tajua. Pysähdyn hetkeksi ja mietin ja pistän sanat kuviksi, että joku asia olisi helpompi käsittää, sillä sanat pelkästään eivät aina anna selkeää kuvaa. Vaan silloin kun luot mielikuvia niistä sanoista auttaa huomattavasti näkemään asiat selkeästi ja niinkuin ne oikeasti ovat. Vasta tämän jälkeen pystyn jatkamaan leffan katsomista eteenpäin... 

  Tästä päästäänkin sitten ihan leffan loppuuun. Nyt se tosiaan itketti minua odottamattoman paljon. Loppumusiikkikin oli todella kaunis, ja se oli se mihinkä ekalla kerralla jähmetyin kuuntelemaan täydelisesti lumoutuneena. Ja silloin ekan kerran jälkeen loppu jäi eniten mieleen, koska se loppui arvoitukseen. Rakastan arvoituksellisia loppuja. Sen pohjalta voi kukin tehdä omat johtopäätökset. Juuri se valinta mitenkä tarina päättyi mielestäsi. Kumman vaihtoehdoista haluat valita. Ja se, että miten toivoisit lopun "olevan" ei ehkä ole se miten se oikeasti loppui; Ne ovat kaksi eri asiaa. (toivottavasti tajuatte mitä tarkoitan, vaikea selittäää)  Itselle loppu oli kaksipiippuinen juttu. Haluan uskoa, että se oli todellisuus, vaikka toteemi näyttikin siltä että jatkaisi pyörimistään ja että se olisi edelleen unta. :O Mutta se pieni hidastuminen "horjahdus" sen toteemin liikkeessä juuri ennenkuin kuva meni mustaksi pisti miettimään ja kylvi siemenen kytemään sisälle " onko hän edelleen unessa, vai pääsikö todellisuuteen.. Pysähtyikö toteemin pyörivä liike vai ei heti kuvan mustumisen jälkeen!?

  *Huokaus* Sanantulvani alkaa tukkiutua... Mutta varmaan tulevaisuudessakin erinomainen leffakokemus kerta toisen jälkeen. Paljon pohdittavaa ja mielenkiintoa, joista voi silti löytää vielä vaikka mitä uusia juttuja. Ja vaikka paasasinkin, että kuinka halusin juuri nyt uppoutua tarinaan niin hyvin, että tajuaisin kaikki, aivan kaikki. No pitäähän minun kuitenkin tajuta se, että se ei vältämättä ole aina mahdollista vaikka kuinka haluaisin!! Jokaisella voi olla omat päätelmät joistakin asioista, kun kaikki näemme ja koemme asiat erinlailla etc. Itse joskus turhankin usein, jos hyvä leffa osuuu vastaan, jossa on minua liikuttava/koukuttava aihe, niin ryhdyn etsimään tiedostamatta asioita, jotka ovat minulle tärkeitä/merkittäviä/jotka kohtaavat minussa/jotka puhuttelevat. Ja se että miksi juuri nämä asiat!? Taidan henkilökohtaistaa tätä nyt liikaa, mutta näin minä toimin, enkä varmaan ole ainut.

  Suosittelen katsomaan tuon leffan. Juonen nerous ja yksityiskohtaisuus on käsittämättömän hieno! Visuaalisuus silmiä hemmotteleva. Rakastuin. Unimaailman salat ja mahdollisuudet ovat mieltä hykerryttäviä. (Minäkin tahdon) Näytteliäkaarti oli loistava ja kaikki tuntuivat olevan elementissään. Mitä muuta tähän voisi vielä sanoa. Olen huono tälläisin termein selittämään kokonaisuudessaan leffan hienotta. Olen enemmänki selostavaa tyyppiä, joka lätinöi siten miltä tuntuu...

  Sellainen pieni pointti vielä, että se itse syy, miksi Browningille laitettiin Saiton toimesta istutus oli mielestäni hyvin "huterahko" ja kovin tylsä itseasiassa. Kyse oli vallasta ja suuryhtiön romahduttamisesta, mikä ei ole mitenkään uusi asia elokuvissa. Mutta nimenomaa se oli hienoa, ettei se häirinnyt lainkaan, vaikka tälläkertaa oikeasti vasta tajusin senkin seikan! Koska suurinosa leffan ajasta ja _tarkoituksellisesti sen pääpainosta oli istutuksen TOTEUTUS, eikä se _miksi se tehtiin Browningille loppupeilessä. Siihen se leffa pyrkikin. Kyse oli vain istuttamisesta. Toki jos olisivat jonkin "yyberimmän" syyn keksineet ni olishan se ollut hienoa, mutta sitä ei tarvittu, kun se ei ollut se mistä leffassa TODELLA oli kyse.

  Minä en ole mikään leffarvostelia (vaikka niin tyhmissä, mutta kuitenki unelmissani toivoisin, että osaisin sen taidon) Tämä on vain ajatustenpurkua, mikä on minulle monesti helppoa, jos esim elokuvista on kyse. Ja nyt ennakkoluulottomana annoin vain tekstin tulla. Mutta loppua kohden aloitin tämä itseni arvostelemisen. Alkuteksti sujui huomattavasti paremmin kuin loppupuoli. Minun "inspiraatio" tai pikemminkin ajatustenkulku ja sen purkaminen onnistuu vain jos kirjoitan mahdollisimman nopeasti kaikki ulos sellaisenaan, kun se tulee, oikeasti välittämättä ja lukematta aiempia lauseita uudelleen tarkistakseen "Onko se hyvä". Nyt on jo suurinosa tästä tulvivasta sanantulvasta hävinnyt. Mene ja teidä miksi. Pitäisi alkaa kirjoittaa nopeammin (eikä nyttenkään ole mennyt kuin 10-15min, mikä on mielestäni aika nopeaa toimintaa) Miksi tämän pitää olla aina näin lyhyt hetki, kun pääset vauhtiin. Vain 15 minuuttia. Eikä ole ensimmäinen kerta. Nyt vain todella huomasin sen. :(( Mälsää... Toivoisin, että tätä asiaa voisi kehittää ja että se oikeasti joskus kehittyisikin, että voisi oikeasti pidemmässä ajassa tuottaa tekstiä silloin, kun se kuuluisa rauta on kuuma.

Kati oli taas vauhdissa ja tämä oli "sunnuntaiblogia" parhaimmillaan (Lue: pahimmillaan)