Day 13 - a song that is a guilty pleasure
Eilen ei kerennyt missän vaiheessa kirjoittamaan biisivalintaa, sillä oli hoppu Hennalle viettää iltaa ja Iirikin palasi Saksasta viimein niin sai siis jäädä blogirutiini väliin. Mutta nytten siis eilisen biisivalinta:
Muse - Exogenesis Symphony Part 1 (Overture)
Eilen ei kerennyt missän vaiheessa kirjoittamaan biisivalintaa, sillä oli hoppu Hennalle viettää iltaa ja Iirikin palasi Saksasta viimein niin sai siis jäädä blogirutiini väliin. Mutta nytten siis eilisen biisivalinta:
Muse - Exogenesis Symphony Part 1 (Overture)
Tässä yksi massiivisen tärkeäksi biiseiksi noussut kappale. Tämän linkkasin galleriaan ja pakko oli tänne vielä jatkaa höpöttelyä. Musta toi on varmaan yksi maailman kauneimpia biisejä. (toisaalta tää tarvii part 2 & 3 olemassaolon) Mutta siis ei todella pitkään aikaan tälläistä vastaan tullut ja tämä sitten onneksi osui tielleni, kun eräänä tylsänä päivänä aloin ladata heidä musiikkia. Voi kuinka kiitän itseäni tuosta nyt jälkikäteen. ♥ Ja Guilty Pleasure indeed. Biisi josta sulla tulee tälläne fiilis niiin se on aivan kamalalla tavalla ihanaa (No D44 juurihan sitä varte se täsäs kategoriassa onkin ) mutta joskus se on kyllä vain PELKÄSTÄÄN sitä kamalaa fiilistä, kun on valmiiksi ehkä hieman aillapäin. Tää pistää mut ehkä pelottavalla tavallakin hirveään syöksykierteeseen syvälle epätoivoon...et pitäisi jättää jopa kuuntelematta mielenterveyteni vuoksi :D Ja toisinaan, kun olet ihan onnelinen, tai et edes sitäkää, mutta olen paljon toiveekkaammalla ja perus hyvällä fiiliksellä niin nautin hyvällämiellä tästä joka solullani!! Vaikka biisi sitten huokuukin jonkinsortin epätoivoa samaan aikaa ja kyllä asitin sen, mutta se ei valtaa mua ja näen vain sen valoisan puolen kaikesta huolimatta. Ja tuota mä tuossa biisissä rakastankin. Sitten Bellamyn erinlainen, kiehtova ja riistävän kauniilla tavalla "kiekuminen" on se oleellisin osa, mikä vetoo minuun. Ekalla kerralla parit ensimmäist sekunttia ihmettlin nyrpeä ilme kasvoilla ja sitten se vaihtukin totaaliseen sulamiseen. Outoa eikö vain!? Niin minustaki, mutta niin siinä kävi ja nyt suorastaan Bellamyn laulanta pitää kyynelkanavat kosteiksi :D Äh, Multa alkaa loppua nyt tää selittämisen "taito". Anyway jos et ole kuunnellut niin tekisi mieli oikein anoa polvilla, että kuuntele, siis kuuntele nyt tämä, okei, kiittimoivainheippatirallaa ;))
Who are we? When are we? Why are we? Where are we? Why, why, why?
I can't forgive you, And I can't forget
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei sinä mahdollinen anonyymi jätäthän nimesi tai nimimerkkisi kommenttiin, Kiitos :))