One Lovely Blogger Award

Sanni blogissaan oli antanut haasteen kaikille lukioillensa ja minulla kun oli tylsää niin päätin tehdä tämän kanssa. Kesti hetki tehdä tämäkin aloitin joskus aikasemmin ja jäi kesken (as always) Mutta mukavaahan tälläisiä on tehdä, tosin noita faktoja on aivan mielettömän vaikea keksiä after all!

Eli:

1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän tunnustuksen (yllä sanoin jo enkä osaa tehdä sellaista hienoa linkkiä joten tyytykää tähän http://child-of-frost.blogspot.com/ )

2. Kirjoita 7 random faktaa itsestäsi

3. Lahjoita tämä tunnustus 15:lle blogille/bloggaajalle

 Vastaukset tulee olemaan pitkiä, niinku mulla on aina tapana elikkä joo :')

1. Kuuntelen tässä juuri Poets of the Fallin - Cradled in Love biisiä ja siitä tuliki vain mieleen kun kertsi menee jotenki et " So don't cry for your love, cry tears of joy cos you're alive... cradled in love" etten oikeesti ole ollut rakastunut kehenkään ihmiseen sitten viimeksi reilut kolme vuotta sitten.  (Jos fiktionaalisia henkilöitä ei lasketa lololol :D)  Tajusinpahan vain tuota kuunnellessa tälläisenki seikan. Jotenki alko karmimaan ko en edes melkein muista miltä se tuntuu ja tuli epä ihmismäinen olo. :O  Eli en tosiaan voi samaistua biisiin, vaikka ihana onkin :)) Okei nyt on melkein aamuyö jotenka se olla kai syy et tälläinen asia tuli mieleen. 

2. Hmm no tälläinen tosi random tuli mieleen mut en oo ikinä hyppinyt sellaisella isolla trampoliinillä mitä nykyään on. En ainakaan muista et olisin edes pienenäkään, kun kaikkialla oli sellaisia pieniä vain. Jotenki niitä pieniä trampoliinei ei voi edes verrata noihin isoihin, niin siksi erittelenkin sanomalla etten ole koskaan hyppinyt sellaisella.  Ei se mua edes haittaakkaan, huutaisin varmaa muuutenki pelosta keuhkoni pihalle tai jotain :D mutta jätän tälläisen pienen vihjeen auki tähän sanomalla vain, että mulla on siihen oma syyni, vaikken sitä kerrokkaan, mutta jonka ihmiset voivat ehkä arvatakkin helposti, tai sitten ei. 

3. Hmm hittovie nää on hankalia. Kirjoitan nyt vaan niist asioista jotka tulevat ekana mieleen niin pysyypähän ainakin orginaalina. Mä haluan niin matkustaa Lontooseen. Ja vittu pian. Se koko englantiki olisi kiva käydä läpi ja käydä muissaki kaupungeissa <3 Oon kärvistellyt jo ihan tarpeeksi kauan vain tässä haaveilussa ja kuunnellessani muiden ihania matkakertomuksia, kun tuntuu et melkein joka ikinen mun kaveri on jo joskus ollut siellä, paitsi minä! :( No sain tuossa kuningas idean yksi ilta ja tulin siihen tulokseen, että jos Hobitti leffasta kuten luultavasti tulee niin ensi-ilta Lontooseen niin meitsi on niin siellä!!! Joko tänä vuonna tai edes sen seuraavan leffan ensi-illassa. Tuli vain sellane fiilis että NYT PERKELE, koska en voi edes sanoin kuvata mitä esim LotR leffat mulle merkitsee, kun kyyneleitä saa pelkästään joka kerta kun olen koittanut making-offeja katsoa (joka kerta pitäny lopettaa niidenki katsomine ko alan melkei hyperventiloimaan) :') So.. there, I said it

4. Alkaa melkein tuntumaan siltä, et tää kirjoitus tulee menee jollain semi-avautumis linjalla. Ensinnäkin mulla on joku sota meneillään sen suhteen, et mitä mä aion mun tulevaisuuteni kanssa oikein tehdä. En edelleenkään tiedä yhtään sen enempää kuin esim 3 vuotta sitten eli toisinsanoen mistään ajasta ja sen mahdollisesta hyötykäyttämisestä ole ollut _mitään hyötyä. Turhauttavaa?... oh yes! Oon kyllä sen huomannu, et en edes ole mitenkään kunnianhimokas, (eikä se edes mua haittaa tuo tunne) elikkä jotenki tuntuu et tuun painaa jotain niiin easy duunia koko loppuelämäni, sillä kaikki ehkä se talentti or whatever mitä musta ehkä irtois ei koskaan irtoa työmaailmaan, se on varmaa. Sana työ ja se missä olisin hyvä (ei mulla ole mitään intohimoa, puhun siis teoreettisesti) eli jos olisin jossain tosi hyvä vaikka esimerkiksi rakastaisin jotain muotijuttuja ja se olis mun intohimo, niin en vaa näe koskaan että voisin yhdistää nuo kaksi asiaa ura ja jokin mitä rakastan. Ekana päässä huutaa et mun vapaus menee siinä. Toisaalta jos sulla olis joku unelma duuni mitä tykkäät tehä ja se on se mitä haluat ni se ei tunnu miltään vapaudenriistolta. Mut mä en vain NÄE SITÄ NOIN. huoh. anyway tähä vaiheeseen joku voisi sanoa et mistäs tiedät ellet kokeile. Joo mun kohdalla ei koskaan puhuta kokeilusta koska en koskaan halua tehdä mitään turhaan, enkä tottta helvetissä osaa heittäytyä vaa johonki mistä en ole LAINKAAN varma! Se useinmiten päätyisi siihen et lopettaisin kuitenkin ja olisin taas alkupisteessä. Tässä ne asiat mitkä mua siis sotii vastaan kokoajan. The end. 

5. Nonii jos saatais tää negatiivisyyden piiri jotenki pois (hard thing to do at the moment) mutta yritetään kun tästä alkaa tulla jo turhautunut päiväkirjamerkintä siitä kuinka everything sucks ja sillein. 

Haluan jollekkin keikalle nyt heti! Kaipaan sitä fiilistä taas ja haluan pois täältä. Se Gaga harmittaa vieläkin vietävästi mutta toivoa on vielä jäljellä tai ei ole tosiaankaa menetetty peli. Onneks on loisto kesä tulossa silti koska my Hurts neljännen kerran Weekend Festivaaleilla <3 Sit Guetta ja Skrillex siihen päälle, pääsen bailaamaan sydämmeni kyllyydestä. Kyllä se on vaa niin et keikoilla bailaaminen voittaa baarissa olemisen satanolla!

6.  Okei nyt loppuu aiheet. Eli koska en keksi mitään faktaa ni lässytämpä eräästä aiheesta sen verran, että tänään (okei eilisen puolella) aloin kahtomaan Walking Dead -sarjaa joka siis Tiistaina alko tolta uudelta Fox -kanavalta ja perustuun johonki sarjakuvaan. Itse missasin sen avausjakson, en edes tiennyt et sellainen on alkamassa ja Niina siskoseni sitä kehui niin päätin ladata ensimmäisen kauden sitten, kun oli varsin tylsä ilta meneillään (6 jaksoa ekalla kaudella ja toinen kausi alko amerikois joku aika sitten ja siitä tulee 13 jaksoa) Oli aivan mahtava sarja suosittelen oikeesti!!! Ja tää siis kertoo zombeista kuinka viirus leviää kaikkialle ja tässä eräs koomassa ollut ihminen herää ykskaks ja huomaa et asiat on vähä vinksallaan ja siitä alkaa eloonjääminen joka on oikeasti todella karmeata katsottavaa! Amerikkalainen sarja ja yllätyin mite raaka se tavallaan on ku Amerikois hyssytellää niin kaikesta ja kuinka yleensä kaikista sarjoista esim Britti versiot on nii ronskimpia ja avoimia eikä siinä häpeillä tai lievennetä mitään toisin kuin yleensä Amerikkalais versioissa. Ajattelin tuossa huomenna (eli tänään) ladata varmaan ekat 4 jaksoa tuota kakkoskautta sitten, kun jäin siis siihen koukkuun jo. 

7. Ah, viimeinen at last! kello lähestyy neljää ja kai sitä pitäis mennä nukkumaanki :) Ööö. Fuck it. En keksi mitäään. Sanon vaa et olen kertakaikkisen surkee ihminen keksimään/ostamaan lahjoja and that's a fact! Se on kivaa kun tietää oikeesti mitä haluaa antaa ja tietää et se on hyvä mut jo ei ykskaks keksikkää mitään niin GAAAH se on iha vitun raivostuttavaa ja masentavaa.

Annan tän haasteen kanssa kaikille koska olette kaikki ihania ja teidän blogeja on tosi kiva lukea; for real! <3