Aivot Perseeseen Tour 2011

Eikös olekkin hieno nimi, creditit Sussulle :D Lasken melkein tunteja milloin porukat lähtee tuosta ovesta (Lähtevät Turkkiin viikoksi, tosin aamu viideltä yöllä) Ei varmaan ole mikään salaisuus, että aamulla herätessä pomppaan katosta läpi, kun muistan, että VAPAUS on viimein koittanut. Ei luoja epica fail toi miun koko selostus, kyllä olen pikku kakara minkäs teet :D 

Nyt tuo minun 30 päivää 30 biisiä selostus jää tauolle en mie varmaan osaa koneella olla, kun on paljon muutakin tekemistä mm huuattaa musaa ja laulaa koko keuhkojen voimin tanssien samalla, leffojen huuattaminen, yö kokkausta, nauramista ja kiljumista jollekkin hauskalla jutulle ilman että pitää pidätellä (niinkuin jokapäivä -.-) Sekalaista perseilyä toisinsanoen. Ohhoh, mitä enemmän selitän sen enemmän säälittävältä kuulostan xD Mutta Susanna tulee tänne heti lauantaina lisäämää perseilyntasoa ja.... Ei SIITÄ sen enempää, huhuhhh mitä vain voi tapahtua jälleen kerran. Saa nähdä miten käy :D (Do I even wanna know, hell yeah)

Ja sunnuntaina kotisohvalta Idols Tekee Hyvää -ohjelman tuijottelua. Mielellää olisin tuolla paikanpäällä ollut, mutta ei kai sille voi mitään (oikeasti itken sisältä, eiku ei mitään) Kesällä sitten hemmoja kahtoo <3

Olipas varsin paska selostus, mutta eipä kai muutakaan voi olettaa. Anyway palataan asiaan viikon päästä. Voin olla ehkä hieman maassa, kun porukat tulee takas ja sitte toisaalta toivottavasti alkaa harjoittelu (saa nähdä) Ja tässä vähä vinkkiä olotilastani nytten ja huomenna ja koko loppuviikon :D

I'VE GOT THE POWER

30 Songs 30 Days = Day 16

Day 16 - song that you used to love but now hate


Nyt on äärimmäisen turhautunut olo, kun en ole tähän keksinyt mitään. Kyllä näitäkin luulisin olevan jonkinverran.  Huoooh nyt tuli nopeasti yksi mieleen, ärsyttäää vain, etten keksinyt mitään "hyvää" valintaa. Mikä määrittää hyvän onkin sitten oma tarinansa, sillä en oikein tiedä itsekkään. Öh. Mutta tässä nyt tulee tällein nopeasti selostettuna parilla lauseella, kun ei nyt kiinnostusta löydy.


Britney Spears - Everytime

Joskus silloin, kun tuo tuli niin tykkäsin tosi paljon. En tiedä oliko se nyt ihan rakkautta, vaikka otsakeen mukaan valinta pitäisi olla sellainen mutta, what the hell. Järjetön vihakausi oli monen monen vuotta Britneytä kohtaan joskus siinä yläasteen aikoihin ja ehkä sitäkin ennen. Kyllä joitakin poikkeuksia oli, mutta se oli enimmäkseen sitä että hän on blondi ja ihku ja on hirvee popstara lellittypaska ja kaikkea tuollaista vihasin sillon = mikä ei ollut niinkuin "Minua lainkaan". Muttajoo  viha on vain niin voimakas sana, mutta lellipentuja en kestä vieläkää eikä varmaa kukaan mukaan kestä . No en ala määrittelee onko hän nut tuota etc, että mitä Britney nyt on mulle tällähetkellä sen kummemin kuin, että minua se ei naine ei jaksa kiinnostaa. Huutaa suoraan tylsyyttä. Uudet biisit on aika scheissee ja niin. Mutta Everytimeä joskus tykkäsin ja se oli niin kaunis ja ties mitä lie ajattelinkaan tästä joskus taannoin. Nytten biisi kuulostaa korvaani liian kliseiseltä ja "epäaidolta", että oikein itkettää ja hirvittää kui mä joskus muka pidinkään siitä :O

30 Songs 30 Days = Day 15

Day 15 - a song that describes you

Nyt ollaan puolessa välissä menossa ja on näide tekeminen on ollut itseasiassa ihan mukavaa. Oma kirjoitustaito ja nimenomaan sen puute pistää häiritsemään usein, mutta pakko vain päästä siitäkin yli ja antaa olla. Ehkä se tästä, tai sitten ei. Oli miten oli niin biisivalinta tähän on aivan sama, kun vuosi sittenkin samassa kategoriassa. Ei tää niin palavasti kuvasta minua enään, mutta jollaintavalla tää biisi istuu edelleen minuun. En vain tiedä mitään muutakaan biisiä mikä kuvastaisi minua. Tai monissa nimenomaan on monia pätkiä jotka saattavat kuvastaa mut sitten että ihan koko biisi.... niin sellaisia ei kauheasti ole vastaan tullut. Tuokin tietämättömyys kertoo jo vähän tästä biisivalinnastakin... yeah... what if..... what if I'am....

Emilie Autumn - What If

Mulla taitaa olla tälläne pyhä kolminaisuus musiikin suhteen johonka kuuluu Nightwish, Hurts ja sitten Emilie. Tuota kolmikkoa on todella vaikea uhata. Mutta Miss Autumnin vaikutus muhun on ollut valtava ja Emilien kaltaisia ei täältä maanpäältä löydy kovin montaa .♥ Mutta siinä on se, että Emilien musiikkiin voi musta niin monen monet ihmiset nojata ja heijastaa itseään, että siinä mielessä ehkä meissä kaikissa on vähän Emilietä, ainakin näin faneissa. Ja tämän perustalta Emilien pitäisi saada enemmän huomiota, sen hän olisi ainakin ansainnut, vaikka minusta tämä fanimäärä ja suosio on juuri täydellinen määrä, ja toivon, ettei se tuosta räjähdä mihinkään liian isoihin lukemiin. Niin kaksipiippuinen tilanne, mutta itsekeskeisesti olen jälkimmäisen kannalla ehkä kuitenkin enemmän ;D

Nuo sanat tässä biisissä on kaikessa yksinkertaisuudessaan erinomaiset! Ja kertosäe jää junnaamaan päähän pitkäksikin aikaa ja mulle tulee superhyvä fiilis aina tätä kuunnellessa. Tän biisin mukaan on vain hyvä heittää itsensä menemään ja antaa mennä laulaa mukana ja elää siin fiiliksessä mikä biisistä huokuu. Enchant Albumikin on varmaan eräitä parhaita koskaan ja menee mun top 10 heittämällä ellei jopa top 5 joukkoon

Meinaan aina karkaan näissä aiheissa ja hyppään vähä sivuraiteelle selostamaan vähän jotain muutakin ylimääräistä, mutta sen avulla on helpompi selostaa, vaikka kyse olikin vain biisitä joka kuvastaa minua ja silti suurimman osan puhunkin vähän muita. No tässätapuksessa tämä on niin henkilökohtainen ettei voi aivan kaikkea aina sanoakkaan ja parempi niin. Mulla on joku sairas tapa selostaa vähä liikaakin. :'D

Here you sit on your high-backed chair

Wonder how the view is from there

I wouldn't know 'cause I like to sit

Upon the floor, yeah upon the floor

-

You don't know me

Never will, never will

I'm outside your picture frame

And the glass is breaking now

You can't see me

Never will, never will

If you're never gonna see

What if I'm crowded desert

Too much pain with little pleasure

What if I'm the nicest place you never want to go

What if I don't know who I am

Will that keep us both from trying

To find out and when you have

Be sure to let me know

30 Songs 30 Days = Day 14

Day 14 - a song that no one would expect you to love 

Ja tässä tämän päivän biisi valinta jotenkuten vielä tämän päivän puolella julkaistuna. Nämä valinnat on alkaneet stressata mua toisinaan, vaikka mulla on kaikkiin muihin tulevien päivien valintaan jo valittanua biisit lähestulkoon, paitsi tämä oli hetken tyhjillään kunnes "Hehey now I know" fiilis iski ja valinta on:

Nine Inch Nails - Hurt

En oikein tiedä lopulta miten lankesin/rakastuin tähän biisiin, sillä tää aluksi huokui monia niitä asioita, mistä en yleensä pidä. Mut jotenkin itselle tää ei ole nii iso shokki enää, mutta voisin kuvitella, ettei kuitenkaa ihmiset ehkä tajua miksi tykkään tästä. Ensinnäkin alku ja se, että biisi rätisee ottaa minua yleensä aivoon biiseissä. Sellaisiin biiseihin en ole onneks kauheasti törmännyt ja jos olen törmänny niin kierrän ne kaukaa, todella kaukaa. Vain tätä en. Tähän on saatu vangittua jotan mielestäni jopa TÄYSIN erinlaista juuri tuolla rätinällä. Se vähän kuin kertoo omaa tarinaansa ja avaa uusia ovia, jos nyt noin voisi sanoa. Aluksi mietin et, miksi sen pitää rätistä, mutta muutamien kuuntelukertojen jälkeen kaikki olikin selvää. En mie sitä tähän voi koskaan selittää. Tuo biisi nimenomaa pitää KOKEA. Joo kerranki osana kuvata fiiliksiäni, tosiaan se pitää kokea itse. Ja jos ei irtoa jollekkin ni se ei irtoa. No can do. Tämäkin olisi käynyt myös alla olevaan Musen tilalle mutta huomasin, että se istuu tähän mainiosti. Nuo sanat varsinki kaikinpuolin olisi istunut alla olevaan ja kuinka minä näen ne (näen ne monella tavalla) mutta ne olisi ollut kuin nakutettu tuohon alempaan kategoriaan. Laulultaan tuo on kyllä hyvin hyytävää kuunneltavaa, ja kuin vedettäis itse siihen hiljaisuuteen ja siihen karuun tunnelmaan mitä biisi huokuu. Ja vaikka siinä on jotain karua, se on vain kaunista. Emt. Tää on vain yksinkertaisesti upea ja kyyneliltä ei voi joskus välttyä. Ja useimmiten iskee täysi tyhjyys tämän biisin kuunneltuani, niin hyvässä kuin pahassa. eli pahassa #justsaying

Ja onha nuo aika radikaalit nuo sanat ja aika angstia, mutta jotenki kokonaisuus on vain niin täydellinen ja taitaa olla ainut nistä biiseistä tällähetkellä joita kuuntelen jotka ovat täysin synkeitä teksteiltään. Vaikka puhuin, etten tälläistä kuuntele nykyään kauheasti, niin tämä on tosiaan se poikkeus :)


I hurt myself today, To see if I still feel
I focus on the pain, The only thing that's right
The needle tears a hole, The old familiar sting
Try to kill it all away, But I remember everything


I wear this crown of shit, Upon my liar's chair
Full of broken thoughts, I cannot repair
Beneath the stains of time, The feelings disappear
You are someone else, I am still right here


I will let you down, I will make you hurt

30 Songs 30 Days = Day 13

Day 13 - a song that is a guilty pleasure 


Eilen ei kerennyt missän vaiheessa kirjoittamaan biisivalintaa, sillä oli hoppu Hennalle viettää iltaa ja Iirikin palasi Saksasta viimein niin sai siis jäädä blogirutiini väliin. Mutta nytten siis eilisen biisivalinta:


Muse - Exogenesis Symphony Part 1 (Overture)

Tässä yksi massiivisen tärkeäksi biiseiksi noussut kappale. Tämän linkkasin galleriaan ja pakko oli tänne vielä jatkaa höpöttelyä. Musta toi on varmaan yksi maailman kauneimpia biisejä. (toisaalta tää tarvii part 2 & 3 olemassaolon) Mutta siis ei todella pitkään aikaan tälläistä vastaan tullut ja tämä sitten onneksi osui tielleni, kun eräänä tylsänä päivänä aloin ladata heidä musiikkia. Voi kuinka kiitän itseäni tuosta nyt jälkikäteen. ♥ Ja Guilty Pleasure indeed. Biisi josta sulla tulee tälläne fiilis niiin se on aivan kamalalla tavalla ihanaa (No D44 juurihan sitä varte se täsäs kategoriassa onkin ) mutta joskus se on kyllä vain PELKÄSTÄÄN sitä kamalaa fiilistä, kun on valmiiksi ehkä hieman aillapäin. Tää pistää mut ehkä pelottavalla tavallakin hirveään syöksykierteeseen syvälle epätoivoon...et pitäisi jättää jopa kuuntelematta mielenterveyteni vuoksi :D Ja toisinaan, kun olet ihan onnelinen, tai et edes sitäkää, mutta olen paljon toiveekkaammalla ja perus hyvällä fiiliksellä niin nautin hyvällämiellä tästä joka solullani!! Vaikka biisi sitten huokuukin jonkinsortin epätoivoa samaan aikaa ja  kyllä asitin sen, mutta se ei valtaa mua ja näen vain sen valoisan puolen kaikesta huolimatta.  Ja tuota mä tuossa biisissä rakastankin. Sitten Bellamyn erinlainen, kiehtova ja riistävän kauniilla tavalla "kiekuminen" on se oleellisin osa, mikä vetoo minuun. Ekalla kerralla parit ensimmäist sekunttia ihmettlin nyrpeä ilme kasvoilla ja sitten se vaihtukin totaaliseen sulamiseen. Outoa eikö vain!? Niin minustaki, mutta niin siinä kävi ja nyt suorastaan Bellamyn laulanta pitää kyynelkanavat kosteiksi :D Äh, Multa alkaa loppua nyt tää selittämisen "taito". Anyway jos et ole kuunnellut niin tekisi mieli oikein anoa polvilla, että kuuntele, siis kuuntele nyt tämä, okei, kiittimoivainheippatirallaa ;))

Who are we? When are we? Why are we? Where are we? Why, why, why?

I can't forgive you, And I can't forget