Tällaisen tunnustuksen sain Sannilta. Kiitos vain ja tämä olisi sitten ensimmäinen kohdallani. En vain omaa blogiani näe kyllä lainkaan ihan tässä kategoriassa, kun kyse on STYLISH blogger awardista
Ideana olisi siis oleellisesti kertoa 7 faktaa itsestäni ja antaa tunnustus eteenpäin 15 seuraavalle blogaajalle.
Saa nähdä mitä fiksua kerrottavaa keksin tässä nyt nopeasti.
Tai oikeastaan voisin hieman ulkonäkö/tyyli asioilla painottaa nämä vastaukset, että vähä komppaisin tuota tunnustustakin näillä vastauksilla, kun muutoin blogi ei muutoin "stylee" nähnytkään. ;'D.
1. Olen ÄÄRIMMÄISEN harkitseva ihminen kun kyse on hiuksien leikkaamisesta. Kiitos erään KARMEAN parturikokemuksen. Sen jälkee ei ole tultu käytyä missään kutreja leikkuuttamassa ja sen takia hiukseni ovat päässeet toisinaan karmeaan kuntoon. Ja olen todennut että mielummin karmeat hiukset, kuin parturiin :D Olen hyvin toivoton. :D yli puolivuotta olen miettinyt mm otsahiuksia ja mitään ei ole tapahtunut. Help me :D
2. En osaa meikata. Lainkaan. Kyllä sitä pakkelia kuluu silti aika urakalla, mutta koskaan en ole tyytyväinen. Pitäisi alkaa opetella ja saada tämä sekaihonikin kuntoon ensin (niin olisi sitten puhdas pinta niin jälkikin näyttäisi puhtaalta) En uskalla koskaan oikein kokeilla mitään. Eikä tuo taito ja luottamuskaan sitä paranna lainkaan. Tälläsille minun kaltaisille kiinalaissilmille esim luomiväri on yksi tappelunaihe. Voit oikeastaan käyttää vain mattapintaisia värejä ja tyylitapoja miten levittää ei ole kuin pari. Ilman, että siskoni mainitsi tästä asiasta taannoin, tiesin ettei minulla eikä siskoillanikaan ole "helpot silmät" lainkaan, mutta sisko sai sen kuulostamaan vielä pahemmalta mitä sen ajattelin olevan. Anteeksi negatiivisuus, mutta en voi sille mitään nyt :D
3. Olen vaatteita ostaessa hyvinkin usein tahattomasti kaavojeni vanki. Aina samantyyppisiä vaatteita ja värejä vuodesta toiseen. Toisaalta mm pastellinvärit ei meikäläistä mielestäni pue, niin sen väriset rätit kierrän automaattisesti (kun en niistä väreistä välitä näin muutenkaan.) Olisi joskus ihana kokeilla ja mennä kauppaan oikeasti avoimin mielin ja kokeilla rohkeasti asioita, mitä ei koskaan enne ottaisi edes kätösiini. Iha sama vaikka ne näyttäisikin kauhealta, mutta että saisi uutta perskeptiiviä ja ajatuksia niin sekin olisi hyvä. Myöskin vartalotyyppini on opettanut minulle koko elämäni aikana, että mitkä sopivat vartalolleni ja mitkä ei ja seon helpottanut shoppailua vuosien varella huomattavan paljon. :))
4. Viimeaikoina olen huomannut, että koen oloni hyvin rumaksi, kömpelöksi ja epänaiselliseksi jos käytän "ei kopisevia" kenkiä. Tunnen kuinka olemukseni ja oloni muuttuu oikeasti todella epämukavaksi. Mutta jos on korot alla, niin oma itsetuntokin tuntuu paranevan ja en tunne oloani hyödyttömäksi. (Jee olen nainen ehkä sittenkin :D) En TOSIAAN tiedä mistä tämä johtuu mutta jokakerta näin vain käy. Eli uskon että tästä lähtien ostan itselleni vain korollisia kopottimia. Siitä päästääkin toiseen seikkaan = en osaa kävellä korkokengillä! sellaiset 5cm korot menevät, mutta kun tuosta mennään ylitse niin olen kankea kuin rautakanki. Opettelua se
vain vaatii. Ennen sitä kiilakoroilla ja nilkkureilla mennään :D
vain vaatii. Ennen sitä kiilakoroilla ja nilkkureilla mennään :D
5. En ole koskaan oikein ollut hirveän kiinnostunut muodista. Tykkään kyllä pukeuta mahdollisimman hyvin kuitenkin ja ostan vaatteita normaaleista kaupoista niin jotain kivoja muotikapistuksia tarttuu mukaan, mutta vain vähäsen. Tämä on niin kaksipiippuinen juttu loppujenlopuksi. En ole koskaan kovin huolitellun näköinen. Meikkiä on, mutta vähintää hiukset feilaa aina, kun roikkuvat auki ja pari pinniä päässä ja that's all. Olen vähän laiska, että siitäkin on paljon kiinni. Enkä kuitenkaan sitten halua olla mikään glitterpallo joka erottuu joukosta liiankin hyvin. Mutta silti olisi aivan upeata pukeutua uusiin ja hienoihin vaatteisiin ja oikeasti muokata tyyli omannäköiseksi ja leikitellä eri tyyleillä ja vaatteilla ja olla mielenkiintoisen näköinen ja ehkä erinlainen joinakin päivinä.
6.. Violetti on ehdoton lempivärini. Välillä tuntuu, että oikein ylikäytän ja huoraan aina sen värin kanssa, kun sitä löytyy vaatteista ja huoneeni sisustuksesta ja jos sun mistä paikoista ja asioista. Voin kuvitella, kun joskus muutan omaan asuntooni ja valitsemassa astioita, verhoja, sohvaa, tyynyjä, mattoja tauluja, lakanoita, käsipyyhkeitä, suihkuverhoa ym sisustuskamaa niin kaikki ovat jollainlailla violetteja. (muutoin lilan rinnalla paljon mustaa, valkoista, harmaata ja vähän pinkkiä/punaista aika varmasti) :D Mutta siis aina vain lisää ja lisää lilaa. Lapsesta asti olen haalinut kymmenittäin paitoja, jotka olivat violetteja. Sitten siinä yläasteen aikoina se oli "poissa muodista" ja ei oikein löytynyt mistään, mutta tässä parin kolmen vuoden aikana on taas ollut kauppojenhyllyillä runsaastikkin valikoimaa <3 minä tykkään.
7. Nyt alkoi loppua ajatukset. Nuo kuusi ensimmäistä keksin tässä ihan helposti mutta... Hmm sanottakoon sitten, että olen tässä elämäntapojani hissukseen muuttamassa. Jo pelkästään monta kuukautta OUTO palava tahto ja positiivisuus sen suhteen on jo pysynyt, mikä on jo itsessään paljon. Hhahah järkyttävä sohvaperuna olen ollut kokoelämäni ja olen alkanut liioinkin omaksumaan ja hyväksymään sen. Viimeaikoina olen huomannut, että se on aina ollut vain luovuttamista. Noh katsellaan. Nyttenkään en tykkää puhua liikojaennenkuin on tulosta. jotenka We will see that later...
Ja minulla kun vähän lukijoita (ei valittamista kuitenkaan. Oletin oikeasti, että saan höpötellä tänne aina ihan yksin) Niin tämä tunnustus menköön nyt heille kaikille, Eli Annika ja Reetta näin varsinkin, kun teitä tunnen. :D En uskalla alkaa lätkimään tunnustuksia heille joita seuraan, mutta he eivät minua. Tuntuu vain liian omituiselta ajatukselta. En osaa linkkiailla noita tunnustuksia yksi kullekkin, jotenka saatte tämän infonkin selville, jos vain olette lukeneet tämän loppuun :D
Sitten näin loppuun voisin mainita että maanantaina tai heti tiisaina viimeistään olisi minun tarkoitus hakea yläasteen, kymppiluokan ja painoviestinnän erotodistukset. Kyllä olen hukannut kaikki koulutodistukseni. Jokainen kaapinnurkka ja sängynaluset koluttu läpi eikä jälkeäkään. Pelottavaa oikeasti miten noinki tärkeät lappuset ovat vain HÄVINNEET. Ja sitten olisikin marmars työkkäriin. Iiri tuossa ehdotteli minulle yhtä
työpaikkaa, josta olen aika kiinnostunutkin jo. Eli toivotaan siis parasta :))
työpaikkaa, josta olen aika kiinnostunutkin jo. Eli toivotaan siis parasta :))
Ooh, jeeeee, tunnustus, minä kiitän^^ Jospa sitä tässä saisi joku päivä tämänkin tehtyä :33
VastaaPoistaOleppa hyvä vain :))
VastaaPoista