Come see the girls, crazy girls [ Part 2 ]

Emilie Autumn, Nosturi, Helsinki 7.4.2012

Ja raportti jatkuu... 

Lauantai aamuna heräsin siinä kymmenen aikoihin, kun huone piti luovuttaa kahteentoista mennessä. Koomasin aika pahasti ne kaks tuntia ja kiire siinä meinasi tulla, kun Rosman juna lähtisi joskus viisi yli kaksitoista takaisin Jyväskylään. Otin oman lippuni 12.38 junaan :) En oo enne menny tollasella "minjunalla" tai miksikä niitä nyt pitäisi sanoa, jotka pysähtyvät kuitenkin harva se hetki johonkin pikkuasemalle. No ei se mua haitannut, kun ei ollut kiire ja 2h junassa normin puolentoistatunnin sijaan kävi mulle mainiosti!

Joskus pikkasen ennen kolmea saavuin sitte Helsinkiin ja mietin mite _helvetissä mä tuun tappaa aikani, kun taskussa oli 2 euroa käyttörahaa ja aikaa ehkä vähä liikaakin. Aattelin mennä jonottaa viimeistään seitsemäksi, kun pihalla oli niin helvetin kylmä ja satamassa oleellisesti tuulisi niin ei houkuttanut heti 3 aikaa lähteä sinne seisoskelemaan. 

Tää tulee kuulostaa varmaan idiootilta, mutta vietin siis pari tuntia aikaa kampin 5 kerroksen vessassa :D Kyllä, kuulitte oikein. Kaikki ovat varmaan edes joskus kokeneet sen tunteen, kun väkijoukossa tuntuu olo yksinäisemmältä kuin koskaan? Right? Mutta sitten kun olet ihan OIKEASTI yksin jossain, kuten tässätapauksessa niin yksin vessassa olo ei tuntunut lainkaan kurja. Se väkimass sai olon kauheaksi ja mun makuun sinäpäivänä tuntui keskustassa olevan hiukkasen enemmän ihmisiä kuin olen tottunut niin se pisit ahdistamaan tuplasti enemmä. Tuntu yhessä vaiheessa et tukehdun sinne. Alko melkein naurattaa se kaikki et ahdistun jostain ihmisistä. (onneks alkoki naurattaa koska olisin saanu jonkun hirveän paniikkikohtauksen muuten) Eli oma mieli osas välttyä siltäkin romahtamiselta lisäämällä vähä huumoria sekaan. 

Vessassa sain iha JÄRKYTTÄVÄN tyhmän idean :D Oon aina miettinyt mite tyhmää on kirjoitella julkisiin vessoihi tai bussipysäkin seiniin kaikenlaisia tekstejä. No mitä tapahtuikaan, kun Katilla oli liikaa aikaa, vanha paska eyeliner jota en koskaan käytä (Ei ollu tussia)

Jälkikäteen huomasin et tuossa on miljoona virhettä enkä LAINKAAN tajunnut niitä kun kirjoitin niitä. Gaah oon tyhmä, *facepalm* mut ignooratkaa ne sitten please :'D 

Ovi oli musta ni piti noihi seinälaattoihi alkaa sotkemaan :D Ei luoja mulla oli hauskaa yksin ja tunsin oloni nii saatanan tyhmäksi, mutta juuri tämäntakia mun olo oliki niin loistava. Ei sitä aina tartte olla mitenkään mallikas ihminen. Ja tosiaan välillä tuntuu et en koskaa tee mitään "Odottamatonta" en edes mitään kikkiriikkisen pientäkää niin laskettakoon tää nyt siihen että tein kerranki edes jotain hullua :D

Onneksi siinä sitten Hennalla oli aikaa lörpötellä reilu tunti puhelimessa niin aika kului nopeasti ja lähdin joskus puol seitsemän kävelemään Nosturia kohti. Oon kerran aikasemmin ollut siellä ja jonkun muun opastaman, mutta omistan oikeasti hyvän näkömuistin sillein et missä oon kävellyt. :D ja kyllähä sillo kerran Ruttopuistoon tuli mentyä kun oli miitti niin se on siinä matkanvarrella ni helpotti asiaa ja löysin tieni suoraan Nosturiin ongelmitta. *feeling proud* 

Se lumisade alkoi heti kun saavuin paikanpäälle ja siellä oli reilusti yli 50 ihmistä jo jonossa ja osasin siihen varautuakkin :) Suunnitelmana oli kuitenki nähdä keikka suht hyvin ja mietin et varmaan korokkeelle kannattais sännätä iha suosiolla! 

Aika valui matelemalla ja niskat oli aivan törkeen kipeät kun edellisenä päivänä paleli ja jännitti hartioita liikaa ja nyt seuraavana päivänä se kaikki sama toistona ei ollut kovin hohdokasta. No siitä selvittiin ja oli sen arvoista. Ovet aukes sitten yhdeksältä ja narikassa sai roikkua hetken ko pääsi sisään. Sitten koitin kipittää aivan jäätyneillä jaloilla ne Nosturin portaat ylös ja onnekseni pääsin korokkeelle toiseen riviin ja siihe reunalle mistä se koroke alkoi. Näin toisinsanoen koko lavan TÄYDELLISESTI! <3 Olin onnessani ja vieressä oleville ihmisille tuli ruparteltua kivoja ja paljon kivoja ihmisiä tuli tavattua vaikka jäikin vähä pintapuolisiksi nuo tutustumiset vielä. 

Tänään ei tarttenu 2h odottaa keikan alkuun sentään vaan puolitoista ja hyvä niin! Olin tästä keikasta enemmän innoissani kuin ekasta, ehkä senkin takia kun tiesin oikeasti kunnolla mitä edessä olisi. Sekä Tampereella meni osa aika siihen et aloin tajuamaan et oon oikeasti täällä eikä tää ole unta. :D Yleisön reaktioki vaikutti muhun suuresti ja kun nuorempia kuuntelioita oli paikalla niin oli se huuma heti katossa. Hyvä se oli tampereellakin ja tykkään aina analysoida ja seurata aina yleisön reaktioita ja miten ne eroaa toisistaan!

Junamatkalla ehti opetella enempi sanoja biiseihin ja huusin niitä täyttä kurkkua tuolla keikalla ja hymyilin ja tanssahtelin puolikeikkaa aivan omassa maailmassani! Onneksi mun vieressä oleva henkilö oli aivan samassa veneessä mun kanssa niin en ainakaan erottunut joukosta :D 

Sieltä korokkeelta oli kyllä mahtava kahtoa yleisöä kun yleensä eturivistä et tiedä kuinka se porukka oikein on mukana, vaikka sen yleensä tuntee eikä sitä tarvitse lainkaan nähdä ja tietää si kokemuksen perusteella et onko se meno mitä luokkaa :) Rakastin niin paljon sitä, kun erinlaisia lahjoa, ruusuja ja kukkia lenti lavalle moneen otteeseen ja mun vieressä oleva eräällä toisella henkilöllä oli se Emilie piirrustus (Mikä oli aivan _mielettömän upea kun pyysin häntä näyttämään sitä mulle) ja jota Emilie esitteli pitkään ja piti sitten sen hienon puheen siihen liittyen (Mulla on siitä video ja laitan sen tähän postauksen loppuun vielä se on nii ihana)

Contessan lakana osuus, miksikä sitä nyt pitäisi kutsua oli kyllä hienoa kahtottavaa ja kun huomasin varmaan monien muidenki lisäksi kyseisen lakanan riippuvan lavalla ennen keikkaa sai aikaan riemukkaan vastaanoton ainakin allekirjoittaneelta. Kyllä sitä olisi pidempääkin voinut katsella sen verta siitä nautin. 

Apua, nyt lyö aivot vähän tyhjää. Mutta jotenki tää toinen keikka oli parempi ja huomasin et joku ilotulite räjähti jossain sisällä, olin aivan tulessa tuolla keikalla, niin onnelinen, pursuin energiaa ja hymyilin viimeistä päivää ja muutenki sellane huolet pois ja siis. Jestas. Tähän hullujenhuoneeseen haluaa päästä takas! Niinkuin se Soundin arvio tuosta Tamperee keikasta oli kyllä todella hieno ja kuvasti mun tuntemuksia 100 % että taidan liittää siitä niitä lauseita tähä mun tekstiin kohta, kun en mä itse osaa kertoa oikein mitään. 

Rat Game oli taas ja kuten aina vaan niin mahtava ja itse jostain kumman syystä löysin itseni itseasias siit korokkeen eturivistä. en tajua, se oli alunperinki väljä mut ykskaks mä olin siin edessä enkä edes tajua miten siihen jouduin kun ei siellä ollut painettakkaa! No Veronica siinä sormellansa osotteli ja mietti kenet ottais lavalle ja just sinne korokkeen suuntaa tuli ja liikutteli sormeaan pitkään arpoen, oikein kiusaten sillee :'P ja mun vierestä sitten eräs tyttö pääs siihen, yay!

Hetken päästä olinki takas siinä omalla alkuperäisellä paikallani, en tajuu nyt oikeasti miten "seilasin" sillein :D Hassua. Edelleen Girls Girls Girls oli kyllä niitä parhaimpia hetkiä ja rakastan sitä biisiä niin paljon ja sanat alkaa olee pikkuhiljaa kaikki hallussa, kun olen raiskannut sitä niin usein ja siinäkun niitä sanoja tosiaan on paljon ja tiukkaan tahtiin :D 

Sama settilista oli tällä keikalla sama kuin Tampereella ja pitää hokea jälleen samoja asioita mutta Yhteislaulanta Thank God I'm Pretyssä oli aivan mieletön ja meteli oli ainakin kaksinkertainen Tampereehen verrattuna. Huusin keuhkoni pihalle, sitä kun on muutoinki älyttömän kiva laulaa! Emilien ilmekki oli näkemisen arvoinen ja kyllä neiti näytti tykkäävän Suomalaisesta yleisöstä  mainitsi siitäkin muutamin sanoin (God en nyt kuollaksenikaan muista miten) ja ylistyskin nousi kyllä sellasiin lukemiin et pistihä se hymyillyttämään väkisinki 8)) We're so goooodd..

Maggien crowdsurfing oli kyllä loistava!!! :D Tampereen keikan jälkeen ihmiest puhuivat jo siitä ja mä olin et "Ai kuka teki mitä, miks mä en huomannut?" Elikkä kyseinen tempaus jäi siltä keikalta näkemättä kun katsoin niin tiiviisti lavalle nähtävästi. No Nosturissa sitten huomasin heti kun Maggie hyppäs joukkoon siitä aika läheltä minua, kyllähän niin pieni nainen hyvin liukuikin sen ihmismassan päällä sulavasti. Tässä vähn epäselvä kuva tapahtuneesta:

Tiesin mihin keikka loppuu ja lähdin sen loppupuolella jo liukenee paikalta, koska viimeksi Epican keikalla meinasin tuhehtua siihen ihmismassaan mikä portaikossa oli. Sekä isompi syy oli kanssa se, että narikassa ja fanitavara ständillä olisi sellainen ruuhka ettei siinä kestäisi kauaa mun hermoilla olla. Elikkä lähdin siin kiirenvilkkaasti hipsimään alas ja otin narikasta tavarat ja ostin sitten Emilien ison julisteen. Hitto jos olisin tienny et mulla olisi ollut tilillä enempi rahaa ni olisin ottanut myös Veronican ja Maggien julsiteetkin, mutta no, ei voi mitään (käteistä olisi siis riittänyt muttakun osa siitä oli bussia varten ja osa bussirahoista vielä kortilla jotka olisin nostanut myöhemmin kampin automaatista) Olipa nyt sangen vaikea ja epäselvä lause, no iha sama ei oo tärkeetä!

Jalat ihmeen keveinä kävelin Kamppiin onnellisin mielin. Keikkamasis iskee yleensä vasta seuraavana päivänä kun herää todellisuuteen. Elikkä nautin siis kaikin voimin hyvästä mielestä ja ladatuista akuista koko bussimatkan ajan kelaillen koko viikonloppua mielessäni aina perjantain ensi hetkistä aina nykyhetkeen . 5½ Bussissa on aina vähä helvettiä, mutta siivillä seki meni kun tajusin et bussissa on tyynyjä ja käperryin sitten mukavaan asentoon ja annoin mielen valellella omilla teillään. Viereisellä penkillä oleva mies yhessä vaiheessa kysyi et miksi itken ja hymyilen samaan aikaan. Naurhadin siinä sitten hieman häpeissäni, kun en tajunnut, mitä teinkään enkä tosiaankaan muistanut, etten ollutkaan se ainut matkustaja. Sanoin vaan että olen niin onnelinen et sen takia vain :))) oohnoo :D

Tää viikonloppu oli yks maagisimista viikonlopuista mitä olen kokenut ja noita kahtapäivää olen tässä koko viikon miettinyt lähes taukoamatta hymy kasvoillani. Edelleen olisin voinut katsoa sen 20 keikkaa tai enemmänkin putkeen kuin 2 keikkaa, siellä oli vaan niin hyvä olla muiden kanssa ihmisten kanssa. Jotenki keikalta jäi käteen se tietynlainen  käsinkosketeltava intensiivisyyden tunne. Ehkä se oli se, mikä teki näistä keikoista jotenki niin erinlaiset muihin aiempiin verrattuna ja teki tästä niin unohtumattoman kokemuksen. 

Emilien musiikki on mulle ehkä se kaikisten tärkein ja lähinnä mun sydäntä oleva kaikista muista niin henkilökohtaisella tasolla ettei ihmiset edes pysty käsittämään varmaan sitä. Moni musiikki yleensä auttaa pakenemaan todellisuudesta ja vaikeista tilanteista, mikä tekee musiikista niin tärkeä mulle. Emilie tekee sitä samaa, mutta samaan aikaan Emilien isoin juttu on myös se, että se tuo sen kaiken esille eikä vain peitä niitä vaikeita asioita, vaan ennemminki tuo ne sun eteen, että sä kohtaat ne asiat face to face. Ja sitä myöten olen oppinut käsittelemään niitä paremmin eikä se niiden kohtaaminen pelota ja lamauta niinkuin se ehkä normaalisti tekisi, kun sä tiedät mitä kaikkea Emilie ajaa takaa ja mitä hän on kokenut ja vaikkei sulla olisi edes samoja kokemuksia niin tuntuu et siitä musiiksita huokuu joku todella aito ymmärrys ja se saa sut rauhottumaan eikä sun tartte hävetä mitään. Sä jotenki pystyt elämään kaikkien sun virheiden ja huonejen puoliesi kanssa paremmin ja tiedät että asiat on paremmin joku päivä ja mikään paha ei ole pysyvää. That is what Emilie is for me.

The End :)

Soundin keikka-arvio. En viitsinyt ottaa parhait lauseit tähä kun koko teksti on täydellinen niin en olis osannu valitakkaa sieltä vain muutaman. Elikkä suosittelen lukemaan. Ei ole pitkä, aika lyhtyt itseasiassa mutta todella _todella hyvä sellainen http://www.soundi.fi/node/14036