Come see the girls, crazy girls [ Part 1 ]

Emilie Autumn @ Klubi Tampere 6.4.2012

Saa nähdä miten tää kirjoittaminen oikein lähtee tästä etenemään. Miulla on taas kauheaaki kauheampi  "Writers block" näin Tuomasta lainaten. En pääse käsiksi nuihin kahteen maagiseen päivään lainkaan, mutta en voi sanoa olevani ihan arjessakaan kiinni... jäin siis johonkin in between. Nukuin tuossa juuri 16 tuntia ja edelleen on isoakin isompi väsymys eikä se tunnu lähtevän lainkaan vaan pahenevan päivä päivältä. Kyllä mie tuossa sunnuntaina olin hieman emontionaalinen varmaan silkasta väsymyksestä ja hymyilin ja itkin ja samaa toistaen aina muutaman sekunnin sisällä vaihtuen.

No alkakaamme silti, syteen tai saveen. Katsotaan nyt kuinka pitkä tästä tulee vai pistänkö kahteen osaan, W'll see. Anyway. Perjantaina heräilin tuossa yhdentoista paikkeilla ja meinasi siinä hieman kiirekki tulla. No kahdeksi matkakeskukselle ja pian sitten miittasin Rosman asemalla ja otettiin liput 14.17 lähtevään junaan kohti Tamperetta. Meinas ongelmia tulla Rosman opiskeliatodistuksen kanssa mutta onneks oltiin nii ylipuhuvia sosiopaatteja siinä tilanteessa et selvittiin siitä ilman lisämaksuja ;)

Vähän ennen neljää saavuttiin Tampereelle ja mentiin siihe aseman viereiseen Omenaan heittää kamat, no sekä itsemme myöskin. hengialtiin siinä pari tuntia ja pukeuduttiin. Oltais niin haluttu jäädä sinne jonnekkin ilta kahdeksaan asti, koska ulkona oli sen verta kylmä et 2h pihalla tuntia iha liian kauhealta. No otettii itseämme niskasta kii ja mentiin kuitenkin vähä enne kuutta "jonoon" ei siellä ollut kuin 15 ihmistä ennen meitä ja tunnelma oli hyvä tämän tiedon myötä. Koitimme lämmitellä itseämme auringonpaisteessa, joka oli 50m päässä itse varsinaisesta jonosta kunnes päätimme mennä vieressä olevaan Passioniin lämmittelee muutan kerran. 

Rosma otti randomina kuvan ja mä tein jotain omaa :D

No yhdessä vaiheessa ollessame auringonpaisteesa kuultii isoa innostusta jonosta päin ja mentiin sinne sitten tsekkaamaan et mitä tapahtuu. Pian selvisikin et Maggie oli tullut jonoon moikkaamaan ihmisiä ja otti kuvia ja kirjoitteli nimmareita ainakin 10 min ajan. Oltii ite siin vähä taaempana eikä uskallettu si Rosman kaa mennä siihe, mikä jälkikätee harmitti vähäse. 

Vessassa käytiin jossain vaiheessa ja kuultii et silläkin välin Veronica oli lasisen oven takaa käyny-vilkuttelee ihmisille (bäkkäri oli kato heti siinä ulko-oven vieressä mikä oli aika outoo, ko itse lava oli iha toisessa päässä klubia) 

Ovet aukes kahdeksalta ja sisälle päästyä mun eka reaktio oli "Toi lava on pyöree, mitä vittua eikä oo AITAA apuaaa. ohmygod!... mitä siinä on tollane verhoki eessä" Sopi toi verhoki hyvi Emilien tyyliin hyvi vaikka se oli kait iha klubin oma juttu! No mentiin sitten siihen eteen istuskelemaan ja siinä sitten ihmisiä kävi juttelemassa meille ja mukavaa oli ja semi nopsaa se itse aika sitten menikin.

Lavan edessä odottelua. Oon jotenki väsyneen näköne, en tiiä miks vaikka olo oli aivan mahtava!

Viimein sitten kymmeneltä verhot aukes ja keikka alkoi. Mulla oli leuka auki ensimmäiset 2 biisiä ja tärisin kauttaaltani silkasta onnesta. Enite odotin keikalta myös sitä et miltä tuntuu nähdä tuo Emilien show oikeesti livenä, koska en ole mitään tämänkaltaista aiemmin kokenut! Kaikki ne lavasteet, teatreelisuus ja eläytyminen siihen vahvaksi rakennettuun tarinaan jonka he aikoivat meille kertoa. Oleellisesti rakastin sitä kaikkea ensimmäisistä sekunneista lähtien, osasin sen jo arvata, mutta sen kaiken voimakkuus oli 100 kertaa voimakkaampi ko osasin kuvitellakkaan!

Kaikki uusia biisejä en halunnut etukäteen kuunnella, kun ajattelin et olisi kiva kuulla jotain ekaa kertaa iha tuoreena. Ja osottautui oivaksi valinnaks! Uudet biisit kuulosti aivan mielettömän hyviltä ja pääsin niihi HETI kiinni mikä tuntui hyvältä! Fight Like A Girl oli heti toinen biisi keikalla ja se yksi niistä uusista biisistä mitä raiskaten kuuntelin etukäteen moneen kertaan, ja siis, hyvä jumala Emilie on jumalatar! <3 Niin on myös Veronica, Maggots (Maggie) ja Contessaki, ihania ja upeita kaikki, rakastan noita tyttöjä niin paljon ja olin aivan myyty ja saatanan onnelinen että viimein kolme vuoden odotuksen jälkeen he olivat viimein siinä mun nenän edessä Emilien kanssa!

Maggots, Emilie & Veronica

 Katsekontaktia tuli Veronicalta moneen otteeseen aika alkupuolella keikkaa ja siinä sit hymyilin viekkaana takaisin ihme kyllä ilman mitää ujoiluja (Kun ne olivat siinä alle metrin päässä vielä ni se oli aika afasdfgagfs -tilanne) En tiedä, mulla tuli vaa jotenki jännä olo ko Veronica kahto sillei monee otteeseen olin et "Okeiiii (?) mistähä moinen "huomio" mut en sit miettinyt sitä enempää...

...No sitten kun God Help Me alkoi niin repesin liitoksistani koska tiesin että seuraavaksi edessä olisi muffinssien heittoa yleisöön sekä "teetä" ja muutenki todella hauska osuus! Kastuin selästä iha läpimäräksi mutta ei se haitannut niin. Olin kyll pää alaspäi osna ajasta, kun en halunnut et naama leviää ja koitin jostain kainalon alta kahtoa lavalle et mitä muuta siel tapahtuu :'D 

Samaisen biisin aikana koin kuitenkin keikan isoimman yllätyksen ja selvästikkin kruunasi minun osaltani koko keikan! Veronica otti muffinin käteensä, käveli viekkaasti lavalla tapansa mukaisesti ja käveli meihin päin. Seuraavaksi Veronica pisti muffinin suuhunsa ja käveli hitaasti minua kohti ja tapansa mukaisesti flirttailen katsoi mua silmiin. Olin hieman jäätyä tässä vaiheessa, mutta sysäsin sen tunteen äkkiä syvälle takaraivooni. Seuraavaksi Veronica olikin ihan edessäni ja polvistui maahan aivan kasvotusten mun kanssa ja samalla laittoi kämmenensä hellästi molemmin puolin kasvojani ja lähestyi muffinsi suussa mua. Mun tarkoitus oli siis kai haukata siitä. :D Se oli sellanen semipusu samalla, muffinssi siinä välis kuitenki ni se vaikeutti vähä asiaa. :'D Mut niin, en oikein tienny et olisko mun pitäny tarrata hampailla siihe koko muffiniin ja ottaa kokonaa se mun suuhun... vai et vaa haukata siitä pien pala ja sit Veronicalla olisi edellee se toine pää suussa ja hän lähtisi sitten jatkamaan matkaa puolikkaan muffinin kaa. No muffinsi sitten lopulta tippui siihe lavalle ko haukkasin irti siitä palasen ja Veronica aatteli varmaa et otan kokonaan sen ni päästi irti sen takia. (aateltiin juuri siis päinvastoin) Me molemmat siinä sitten naurahdettiin sille kaikelle ja Veronica antoi pienen pusun vielä loppuun nopeesti ja nousi ja lähti :))

Olin hieman yllättnyt tuosta tilanteesta, mutta säteilin kuin naantalin aurinko sen jälkeen kyllä, oon aika varma siitä ;) Damn you Veronica! <3

Gaslightin aikana mulla meinas veet valua silmistä, se on vaan niin surullinen biisi vaikken sen kuunellut ehkä 2 kertaa etukäteen, mutta teki heti lähtemättömän vaikutuksen. Siinä vaiheessa kun Emilie meni Contessan luokse joka oli kaltereiden takana ja Emilie koitti lohduttaa häntä ja piteli kädestä kiinni, meinas vesiputous päästä valloilleen. Nää ihmiset jos ketkä osaavat eläytyä hommaansa ja ovat huippuluokkaa siinä, veri oikein seisahtui kun Contessan kasvoja katsoin jotka olivat ihan surun murtamat ja vetäisi mut siihen mielentilaan mukaan aitoudellaan. Ei sitä voi oikein selitää, en itsekkään osaa. Kyllä sen on aina huomanut Emilien keikoilta otetuista videoist että se on kuin yks iso teatteri esitys ja helvetin vaikuttava sellainen. Taas joudun hokemaan samaa, mutta se oli paljon vaikuttavampi livenä kun osasin kuvitellakkaan. Wau, nyt menee kylmät väreet pitkin kroppaa kun vain muistelenkin...

Ja niille ihmisille jotka eivät tiedä niin Emilien visuaalisen shown tarkoitus on tosiaa kertoa sitä tarinaa yhtälailla kuin itse musiikin ja ne ovat täysin yhteyksissä toisiinsa. Ja nuo kaksi elementtia yhdisttenä vielä siihen, että he näyttelevät omia osiaan tekee kaikesta dramaattisemman. Tämän takia mulla meni puoli keikkaa suu auki, kun ihailin sitä omistautumista ja uskomista omaan työhön ja mitä haluavat meille kertoa.

Jokainen biisivalinta oli loistava, sillä Emiliellä ei huonoja edes löydykkään! We Want Them Young, Take The Pill olivat kyllä ehdottomia lemppareita ja olin niin vakuuttunut tulevasta levystä noiden myötä et se tulee olee ehkä Emilein parhain tähän mennessä! Rat Game oli oleellisesti loistava ja Riikkaha se viimein pääsi sinne lavalle ja tuli hurrattua todella kovaa! yeeaah! Rakastin Mad Girliä ja sitä yhteislaulantaa Thank God I'm Pretty biisissä, todella mieleenpainuva <3

Koska mulla oli hauskaa :D

... en osaa jaaritella sen enempiä, keikka meni todella nopeasti vaikka mittaa olikin melkein kaksi tuntia. Siinä sitten lähdettiin hetken päästä pihalle venailemaan jos tyttöjä nähtäisiin keikan jälkeen. Ulkona oli iha saatanan kylmä kuten arvata saattaa! Huuhh mitään en kerennyt fanikaupasta ostaa mut ajattelin Hesasta ostaa ainakin Emilien Julisteen se oli varmaa!

Joku tunti ja viisitoista minuuttia odoteltiin kunnes Veronica tuli ja heti perään Maggie ja Contessa! Meitä oli siellä joku 15 odottamassa heitä. Ihan herttaisia naisia jotka sanoivat ensi meille, että rakastavat meitä, eikä me heille niinkuin yleensä käy fan-meets-her-idol hetkissä :D Kyselivät moneen otteeseeen, että onhan kaikki saaneet kuvat ja nimmarit. Itsellä ei sana-arkkuni auennut ja tyydyin kuuntelemaan muiden puheita :) Veronica tervehti kaikki ihanan innostuneesti ja äänensavy muuttui hieman erinaliseks ko miun kohalle tuli "OH YOU, HI" ja sit sellane tietävä vinkkaus :D naama hirveessä hymyssä tän jälkeen :P 

Tytöt ihmettelivät miten jaksettiin odottaa näin kylmässä niin kauan ja ihailivat omistautumistamme kanssa. siinä. Contessa parka oli kyllä jäätyä vähäisemmissä vaatteissa ja lähti hieman aikaisemmin kuin muut. Maggie vaikutti siltä ettei olisi halunnut lähteä ollenkaan ja oli htä energinen kuin olisi juuri tullut lavalta vasta pois <3 Siinävasta valloittava pirtee ihana naine (Taisi rosman ihania hiuskiakin hypistellä onnessaan)

Minä ja Veronica

Maggie ja Minä

Contessa ja Minä

Joskus vähä ennen kahta päästiin Hotelliin Rosman kanssa ja siinä kaksi tuntia pälistiinkin keikasta minkä kerkesimme! Ei hyvä luoja että olin illasta onnelinen tietäessäni, ettei mun tartte jättää tätä kaikkea taakse tänään, kun pääsisin huomenna kokee kaiken uudelleen! <3 Siinä neljän aikoihi alettii nukkuu eikä uni meinannut tulla kun olin vieläkin vähän hyper kaikesta!

Siinä se olis. Ja päätin että pistän nämä keikkaraportit kahteen osaan sittenkin, ihan vain pitääkseni kaiken vähän selkeämpänä, koska tästä olis tullut aika massiivinen postuas. Eikä teidän tartte kaikkea lukea kerralla niin seki keventää teidänki mahdollisten lukioiden mieliä! :))

Wake up, Dead Boy, Enter adventureland

Nightwish @ Paviljonki 9.3.2012 

Joooo. Musta tuntuu et viime viikonlopun asiat olisivat tapahtuneet jo 3 viikkoa sitten. Tuntuu kuin siitä olisi ikuisuus vaikka viikkoha siitä on vasta kulunut. 2 keikkaa ja kolme päivää parhaassa seurassa, mitä kauheimman sään armoilla skarpattiin toisiamme loppuun asti kasvatti kyllä varmaan jokaisen luonnetta. Vittu Suomen "kevättä" oikeesti! Tämän kokemuksen jälkeen voidaan mennä läpi oikeasti sen kuuluisan harmaankin kiven hittovie! Eläissäni ei ole ollut niin vaikeata kuin 12h jonottaa Jyväskylän keikkaa. Oliha se umpihullua, mutta oi kyllä, niin sen arvoista, kun eturivipaikka aukes ja vieläpä siitä melkein keskeltä. 

Minä saavuin aamu kuudelta jonottamaan kuvassa olevan kyseisen olion aka Hennan kanssa. Niin "kenen idea tämä oli" :D Hemaisevan seksikästä porukkaa etten sanoisi. Ja ilo huipussaan, eikö vain!?..  Stn tuuli! 

Henna, möykky ja kerjäläinen (Iiri)

 No kyllä sitä hymyäkin sitten irtosi kaikesta huolimatta :) Meillä kun oli iha vitun hauskaa. Kai tää on sitä kuuluisaa suomalaista hulluutta. Tai ei siinä jonottamisessa ole mitään hullua. Vaan siinä et oli sää tai sää, sato sitten niitä kissoja tai koiria niin jonottamaan mennään terveysriskin uhalla. Kuvassa vielä muita jonottajia, oikealla Rosma, sekä oleellisesti kameran takana Sussu josta itselläni ei ole mitään materiaalia tälläkertaa. Kyllähä työ hänen pärstää olette tässä blogissa nähneet jo varmaan ihan tarpeeksi. eheh :D

Minen osaa näitä raportteja enää kertoo. Parempi vain pitää kaikki ytimekkäänä, koska muuten menee niin liirumlaarumiksi, ettei erkkikään jaksa lukea. :') Enkä minä jaksa edes kirjoittaa. öh, heheh ööööh... täältä vilkuttaa erittäin skarppi bloggaaja ja sillein.

Mutta eturivi näyttisitten tältä. Ei mahuttu edes yhteen kuvaan ja nyt sitä kuvaa, jossa itse olen niin en löydä mistään. Mutta katsotaanpas näitä meidän julkimoita sen sijaan ;D

Miedän keskiaukeaman julkkikset. Tästäkin tuli juttua väännettyä juttua aika uralla. " Hei sää olit lehessä! " - Ewo Rosmalle Tampereen keikan jälkeen:)) Ei helv...

Poisonblackki oli aika mitäänsanomaton miekäläiselle. takana oli kuitenkin 36 tuntia hereillä olemista, eli ei niin kannattava tilanne ottaen huomioon että keikka oli vasta edessä. Ei meikäläisen kaaliin meinanut istuta ajatus, että se joku viisikko olis kohta taas lavalla kahden ja puolen vuoden tauon jälkeen. Ei, ei se aivokoppaan kolahtanut kuin vasta intron alkaessa. Ja siinäki vaiheessa oli vähä epätodellinen olo. Keikka oli aivan mahtava ja kyllä siinä Storytimeen aikaan olin sitten viimein päässyt täyteen vauhtiin! :D En tiedä olenko se vain minä, mutta odotin koko keikan ajan, että ihmiset huutaisivat kovaan ääneen vähä spontaanisemmin. (miks toi sana nyt ei taivu lainkaa järkevästi, anyway) Tuntu et vieläkin Hartwallin keikan aikasiet karjumiset ja hurmos soivat takaraivossa niin elävästi, että Paviljongissa kaikki tuntui olevan todella kankeaa ja väkinäistä. En jotenki päässyt tuosta ajatuskesta eroon ja se söi vähäse tunnelmaa. En tiedä tuleeko musta väsyneenä si jotenki alttiimpi ärsykkeille tai jotain. Kyllä mä silti omasta olostani nautin, as always eikä se pilannut keikkaa sit sen kooommin :)) 

Keikka meni siinä mielessä jännässä tunnelmassa, et meikä pomppi siellä ja tuntu et muukin liikehdintä oli erinlaista aiempaan verrattuna. Tuli niin sellane olo et eipä olla enää Tr00 hevareita. lololol. Koskaan sitä ei edes olla oltu :D siellä me keinuttii kylki kylkeä vaste (mitä monet varmaa inhosi, mutta me porukalla vaa alettii keinuu jostain kumman syystä ja se tuntu juuri sopivalta ratkaisulta) Ja muutenki oli iha eri tilanne ko reilu kaks vuotta sitte.

No tässä vähä "jo niitä kertaalleen nähtyjä" kuvia

Lauantai aamuna herääminen oli kieltämättä vitun hankalaa ja tarkoitus oli ottaa nokka kohti Tamperetta jo siinä vaiheessa. Meillä oli hotelli varattuna ja tarkoitus olisi siis hieman ottaa muutama huikka jos toinenkin tyttöjen kanssa. Suunnitelmatha siinä muttui ja kaikki ei mennyt iha putkeen, mikä vähä latisti tunnelmaa aluksi, mutta kyllä me siitä hyvä ilta saatiin silti aikaan kera meidän komeiden kotitekosten juomapelien ansiosta :D 

Nightwish @ Hakametsän Jäähalli 11.3.2012

Sussu jäi tältä keikalta pois kyydistä ja mentiin siis neljän porukalla puoli yhdeksäksi aamusta jonottamaan kolmen ja puolen tunnin yöunien jälkeen ja oltiin jonossa siinä sopivasti kahden kympin joukossa! :) Kaikki tutu naamat siellä taas ja iloa riitti, vaikka tuntu jälleen kerran siltä et "kenen idea tämä oli" jotenki heti seuraavana päivänä jonottaman tuntui todella puuduttavalta hommalta.

Alkoi se jännitys muhunki iskee kun porukkaa alkoi valumaan pelottavan paljon ja kaikenlisäksi vitutustaso nous ainakin sataan, kun huomattiin et toisetkin ovet avataan vähän kauempana ja siellä jonotteli niitä " hei tultiin justiinsa jonoon" ihmisiä. Go fuck yourself oikeesti! Meinas pihahtaa ja pahasti siinä vaiheessa. Pieni massahysterian alkuaha siinä oli havaittavissa ja itse koitin pysyä rauhallisena koska jos muhu iskee kunno jättinys ni juoksu yms ajatusten VAJAAtoiminta ei tee hyvää mun vaistoille/ voimille. Ooon huomannu mitä enemmä jännitän sen huonommi juoksen aitoja kohti. Itse pääsin sisään heti yhteen karsinaan melkein yksinäni kun kukaan ei sitä huomannut, mutta eturivi paikka jäi NIIN pienestä kiinni et harmittihan se mut toinen rivi aika keskeltä oli silti oikein maino paikka olla <3 

Aaltoja tehtiin ja hyvin tehtiinkin, aitota ei vaa meinattu saada aluks mukaan. (luoja miten tylsää porukkaa) mut lähti neki si lopulta mukaan mikä tuntu hassulla tavalla jotenki uskomattoman hyvältä! 

Nojoo sitten se keikka alkoikin ja heti yleisön reaktio oli sen mukaista et tiesin e tää keikka tulee räjäyttää potin! Ei tosiaankaa tarvinnu "pelätä" paviljongin keikan uusintaa vaan tuntu et nyt oltiin taas siinä samassa täydellisessä hurmoksessa kuin jossain Hartwalilla konsanaan! Jalat paskana tamppasin yhden jos toisen biisin aikana. Mikä siinä on kun mun pitää TANSSIA joka helvetin keikalla nykää! iha sama minkälaista musiikkia se on. kunha on mukava rytmi niin mie alan bailaaman :D Käyhän se niinki. Jotenki parasta asiassa on se, että jos minun kyseinen käytökseni olisi herättänyt pahennusta niin se olisi ollut todella hupaisaa. Tosiaan kun vieressä muut moshas ja heiluttelivat nyrkkiä (kyllä mä jälkimmäistäkin tein puol keikkaa ei siinä mitään) mut si yksi randomi siinä heidän keskellä reivaa ni onha se aika näky. Enkä onneks ollut kyllä ainut sillä Henna kuulu mun kanssa iha samaan kategoriaan, elikkä en sitten kuitenkaan ollut ihan yksin :D Onkohan tää tää Kauro geeni kenties!? :D 

Niin ja se hetki kun Marco unohti taasIslanderista lyriikat. Tukehtuminen ei ollut kaukana, voin sanoo xD " Tampere on petollinen paikka" mitä me Hennan kanssa ollaan jo hoettu aiemminki ja väännettyä mm vitsiä siitä. (kuten aiemmasta blogi merkinnästä pystyy lukemaan!) Niin oli hubaisaa kuulla myös kyseinen argumentti nyt Marcon huulilta. Ei olis voinut osuvampi olla!

Keikan jällkeen kärsimätön odottelu, jos bändiläisiä pääsis näkemään naamatusten. Meinas siinä vähä usko loppua kaikilta mutta onneksi sitten about tunnin odottelun jälkeen Jukka, Tuomas ja Marco sieltä tulivat. Mehän mentiin heti ensimmäisenä sen luo joka ekana tuli Eli Jukka, ja jota Henna oli eniten odottanut. Ei tainnut jukka siinä miedän kanssa olla kuin tasan minuutin ja otti kaikkien 5 ihmisten kanssa yhteiskuvat. Oli siis TODELLAKIN nopeata toimintaa Iiriltä :)) Ja koska olen tosi komea tässä kuvassa niin henna päätti kehitellä VIELÄ komeammat sensuurit mun silmille. En. pysty. ei hyvä jumala. Naurakaa toki, sitä varte se on kai tarkoitettukkin!

Kiitos Sussu, Henna, Iiri & Rosma mahtavasta seurastanne + sekä te muut ihanat ihmiset joidenka kanssa tuli höpöteltyä, toivottavasti nähdään muidenkin keikkojen merkeissä tässä kevään aikana! Sekä kiitos Nightwishille, kun pilasitte taas mun elämän. The End <3

Silence took me

Yli kahden kuukauden hiljaisuus, anteeksi siitä kauheasti. Olisiha sitä ollu jotain blogattavaakin, mutta jostain kumman syystä kaikki tekstit vaikuttivat iha paskoilta, etten nähnyt iloa niiden postaamisessa. Voisin tässä nyt yrittää parhaani mukaan päästä taas blogaamisen makuun ja ajattelin muutaman postauksen verran kelailla nopeasti mitä olen tämän 2kk aika oikein tehnyt/ostanut + muita kuulumisiani ja uutisia. Ja tässä on nyt niistä asioista ensimmäinen ja palataan ajassa taaksepäin aina Tammikuuhun asti.

Elikkä Tammikuun viimeisenä viikonloppuna 27-30.1 olin Susannan kanssa valloittamassa Tamperetta! Hauskaa (ja leffoja) oli enemmän kuin aikaa, mutta kaikkea mitä suunniteltiinkin niin kerettiin tekemään. Tuli siis shoppailtua, laulettua karaokea naapureiden iloksi, syötyä ja löhöttyä ihan merimursujen tasolla. Eksyttyä muutaman kerran Navigaattorin kanssa, Sekä käytyä Tampereen yöelämässäkin pyörähtää. Promillet paukkui allekirjoittaneella ja tyhmiä tuli tehtyä. Tuli siis todettua että Tampere on petollinen kaupunki: Tässä vähä materiaa koko reissulta. 

Koska Susanna on fiksu. Tuli hajottua vähä turhanki lujaa :D

Ostin KELTAISEN neuleen. Miettikää. En ole eläissäni omasta tahdostani pukeutunut kyseiseen väriin. Ja yllätyin kuinka hyvältä se näyttää päällä. Tosin toi väri saa mut näyttämään vähä kuolleelta koska ei ollut meikkiä melkein ollenkaan. 

Sekä uusin laukkuni Ginatista oli helvetin hyvä ostos.

Tuli myös Hurtsin Berliinin keikkaakin DVD:ltä tuijoteltua, samalla kun syötiin/ aloiteltiin juomaan + meikattiin yöelämää varten. 

Tivolin vessa ja kuvaussessio. Ainut julkaisukelponen kuva :'D

Tampereen reissulla paloi melkein kaksisataa euroa, mutta oli se kyllä sen arvoista kaikki! Kuvat on mitä on ja niin ne tulee olemaan aina. The end. Seuraavassa postauksessa luultavimmin tulee esiteltyä viimeisimpiä leffaostoksia (no kidding! :D) Ja myöhemmin ensiviikosta mm kuvia joltain humppaorkesterin keikalta niin Jyväskylästä kuin Tampereeltakin. Pääsen siis taas viettämään aikaani Tampereella, tälläkertaa tosin hieman eri seurassa. Omenahotelli ja korkki auki ja omatekemät juomapelit käyntiin ja sitä myöten kohti yöelämää... Saa nähdä miten käy tälläkertaa tuossa pahamaisessa kaupungissa, tosin tästä reissusta ei voi seurata mitään muuta kuin HYVÄÄ :P