Your world is not real

Cobb: You're waiting for a train. A train that'll take you far away. You know where you hope this train will take you. But you can't know for sure. Yet it doesn't matter. Now, tell me why?

 Mal: Because you'll be together! 

Älä lue, jos et ole Inception -leffaa katsonut ja et halua spoilaantua.

  Sain siis tuossa juuri lopetettua toisen katselukerran ja osottautui vain entistä paremmaksi, kun voi rauhassa keskittyä esim niihin seikkoihin, jotka ehkä ensimmäisellä kerralla unohti. Leffassa on niin paljon pieniä, mutta merkittäviä tietoja hyvin paljon ja siihen määrän hukkuu helposti, ja niistä puhutaan kokoajan, jotenka jos et heti kättelyssä muista aiemmin mainittuja asioita, niin loppuleffa on huomattavasti vaikeampi katsoa. Itse ekalla kerralla painoin stop -nappia aika tiuhaan tahtiin, että ehdin sisäistää lukemani, huonomuistinen kun olen. Totesin sen oivaksii tavaksi myös tällä toisellakin kerralla. Olen ehkä hieman ankara itselleni, sillä haluan muistaa aina mahdollisimman paljon, koska turhaudun hyvin helposti jos yllättäen olenkin puolessa välissä elokuvaa aivan pihalla jostakin ja sitten käy suututtamaan oma hitaus.

  Nyt toisella kerralla painelin edelleen stop -painiketta useaan tahtiin, mikä varmaan raivostuttaisi monia. Halusin tälläkerralla päästä oikeasti... siis ihan oikeasti leffaan sisälle. Tottakai minä ensimmäisellä kerralla leffan tajusin ja sen perus idean ja pysyin ihan hyvin kärryillä, mutta se että sä oikeasti joka sekunnin ja minuutin ajan olet sisällä tarinassa, oli se mitä havittelin nyt. Olen pilkunnusia ihminen ja jään heti pohtimaan jotain, jos en heti tajua. Pysähdyn hetkeksi ja mietin ja pistän sanat kuviksi, että joku asia olisi helpompi käsittää, sillä sanat pelkästään eivät aina anna selkeää kuvaa. Vaan silloin kun luot mielikuvia niistä sanoista auttaa huomattavasti näkemään asiat selkeästi ja niinkuin ne oikeasti ovat. Vasta tämän jälkeen pystyn jatkamaan leffan katsomista eteenpäin... 

  Tästä päästäänkin sitten ihan leffan loppuuun. Nyt se tosiaan itketti minua odottamattoman paljon. Loppumusiikkikin oli todella kaunis, ja se oli se mihinkä ekalla kerralla jähmetyin kuuntelemaan täydelisesti lumoutuneena. Ja silloin ekan kerran jälkeen loppu jäi eniten mieleen, koska se loppui arvoitukseen. Rakastan arvoituksellisia loppuja. Sen pohjalta voi kukin tehdä omat johtopäätökset. Juuri se valinta mitenkä tarina päättyi mielestäsi. Kumman vaihtoehdoista haluat valita. Ja se, että miten toivoisit lopun "olevan" ei ehkä ole se miten se oikeasti loppui; Ne ovat kaksi eri asiaa. (toivottavasti tajuatte mitä tarkoitan, vaikea selittäää)  Itselle loppu oli kaksipiippuinen juttu. Haluan uskoa, että se oli todellisuus, vaikka toteemi näyttikin siltä että jatkaisi pyörimistään ja että se olisi edelleen unta. :O Mutta se pieni hidastuminen "horjahdus" sen toteemin liikkeessä juuri ennenkuin kuva meni mustaksi pisti miettimään ja kylvi siemenen kytemään sisälle " onko hän edelleen unessa, vai pääsikö todellisuuteen.. Pysähtyikö toteemin pyörivä liike vai ei heti kuvan mustumisen jälkeen!?

  *Huokaus* Sanantulvani alkaa tukkiutua... Mutta varmaan tulevaisuudessakin erinomainen leffakokemus kerta toisen jälkeen. Paljon pohdittavaa ja mielenkiintoa, joista voi silti löytää vielä vaikka mitä uusia juttuja. Ja vaikka paasasinkin, että kuinka halusin juuri nyt uppoutua tarinaan niin hyvin, että tajuaisin kaikki, aivan kaikki. No pitäähän minun kuitenkin tajuta se, että se ei vältämättä ole aina mahdollista vaikka kuinka haluaisin!! Jokaisella voi olla omat päätelmät joistakin asioista, kun kaikki näemme ja koemme asiat erinlailla etc. Itse joskus turhankin usein, jos hyvä leffa osuuu vastaan, jossa on minua liikuttava/koukuttava aihe, niin ryhdyn etsimään tiedostamatta asioita, jotka ovat minulle tärkeitä/merkittäviä/jotka kohtaavat minussa/jotka puhuttelevat. Ja se että miksi juuri nämä asiat!? Taidan henkilökohtaistaa tätä nyt liikaa, mutta näin minä toimin, enkä varmaan ole ainut.

  Suosittelen katsomaan tuon leffan. Juonen nerous ja yksityiskohtaisuus on käsittämättömän hieno! Visuaalisuus silmiä hemmotteleva. Rakastuin. Unimaailman salat ja mahdollisuudet ovat mieltä hykerryttäviä. (Minäkin tahdon) Näytteliäkaarti oli loistava ja kaikki tuntuivat olevan elementissään. Mitä muuta tähän voisi vielä sanoa. Olen huono tälläisin termein selittämään kokonaisuudessaan leffan hienotta. Olen enemmänki selostavaa tyyppiä, joka lätinöi siten miltä tuntuu...

  Sellainen pieni pointti vielä, että se itse syy, miksi Browningille laitettiin Saiton toimesta istutus oli mielestäni hyvin "huterahko" ja kovin tylsä itseasiassa. Kyse oli vallasta ja suuryhtiön romahduttamisesta, mikä ei ole mitenkään uusi asia elokuvissa. Mutta nimenomaa se oli hienoa, ettei se häirinnyt lainkaan, vaikka tälläkertaa oikeasti vasta tajusin senkin seikan! Koska suurinosa leffan ajasta ja _tarkoituksellisesti sen pääpainosta oli istutuksen TOTEUTUS, eikä se _miksi se tehtiin Browningille loppupeilessä. Siihen se leffa pyrkikin. Kyse oli vain istuttamisesta. Toki jos olisivat jonkin "yyberimmän" syyn keksineet ni olishan se ollut hienoa, mutta sitä ei tarvittu, kun se ei ollut se mistä leffassa TODELLA oli kyse.

  Minä en ole mikään leffarvostelia (vaikka niin tyhmissä, mutta kuitenki unelmissani toivoisin, että osaisin sen taidon) Tämä on vain ajatustenpurkua, mikä on minulle monesti helppoa, jos esim elokuvista on kyse. Ja nyt ennakkoluulottomana annoin vain tekstin tulla. Mutta loppua kohden aloitin tämä itseni arvostelemisen. Alkuteksti sujui huomattavasti paremmin kuin loppupuoli. Minun "inspiraatio" tai pikemminkin ajatustenkulku ja sen purkaminen onnistuu vain jos kirjoitan mahdollisimman nopeasti kaikki ulos sellaisenaan, kun se tulee, oikeasti välittämättä ja lukematta aiempia lauseita uudelleen tarkistakseen "Onko se hyvä". Nyt on jo suurinosa tästä tulvivasta sanantulvasta hävinnyt. Mene ja teidä miksi. Pitäisi alkaa kirjoittaa nopeammin (eikä nyttenkään ole mennyt kuin 10-15min, mikä on mielestäni aika nopeaa toimintaa) Miksi tämän pitää olla aina näin lyhyt hetki, kun pääset vauhtiin. Vain 15 minuuttia. Eikä ole ensimmäinen kerta. Nyt vain todella huomasin sen. :(( Mälsää... Toivoisin, että tätä asiaa voisi kehittää ja että se oikeasti joskus kehittyisikin, että voisi oikeasti pidemmässä ajassa tuottaa tekstiä silloin, kun se kuuluisa rauta on kuuma.

Kati oli taas vauhdissa ja tämä oli "sunnuntaiblogia" parhaimmillaan (Lue: pahimmillaan)

A Bit O' This & That

Blogin ulkoasumuutos.... Jälleen. Kyllästymisestä olen puhunut aiemminkin, jotenka miksikä toistelemaan enään asioita. Ajattelin "synkistellä" ja tehdä aika musta painotteisen ulkoasun ja muutenkin hyvin minua jopa raivostuttavan loppuunkuluneen puna-musta-valko sellaisen. Mutta tämä mielyttää silti silmääni kaikesta huolimatta :OTuli tapeltua muutamien Hurts kuvien kanssa kauan ja totesin etteivät ne olleet hyviä. No ehkä se vaihtelu sitten virkistää ja virkistihän se. Neiti Autumn on ollut pitkästä aikaa kuuntelussa ja I fell in love even more deeper (Ja kyllähän se on täyttä rakkautta ollut aina ennenkin. Mutta sekin taas _lisääntyi) =D

Ja tällein randomisti tältä pärstäni näyttää tänään. Siltä samalta näytän kuin aina ennenkin. Nyt tosin naamani on kuulema oranssi -.- Pitää ostaa jotain albiinoille tehtyä meikkivoidetta/puuteri oikeasti, menee hermot! Koska AINA vaikka ostaisin niitä VITIVALKOISEN näköisiäkin aineita, niin ne muuttuvat kellertäviksi aina. Ja minun naamaan ei tartu väri kesäisin koskaan, ongelmaihoinen kun olen. Nice... No jotain pitäis keksiä  kevyesti itsepäivittävää naamarasvaa tai vastaavaa. Mutta se siitä. Aamu oli kerranki jopa mukava, kun sai popitella stereoilla musiikkia ja meikata samalla, ilman että porukat olisi valittaneet mökästä. Taisin liikaa innostua tanssimaan, kun meikit eritoten kulmat kusasi, vaihteeksi. En jaksanu oikein keskittyä :'D

Ammatinvalintapsykologilla tuli käytyä tänään (helvetti on siinäki nimi :D) Ja oli aika hukkareissu, mutta ensiviikon torstaina tekemään testejä ja sitten sen jälkeen maanantaina vielä uudelleen. = Lisää hukkareissuja :D No pääsenpähän pois tästä kuolemantylsästä kylästäki käymään jossain muualla. Mietin edelleen mistähän sitä hakisi harjoittelupaikan. En kyllä haluaisi Tikkakoskelle minnekkään S-Markettiin tai sellaisiin :O Liikaa tuttuta naamoja. Mutta jokin vaatekauppa tai muu kiva putiikki olisi kiva :) W'll see...

Ja Anttilassa minä kävin. Porukat soittivat, että olisivat 5min päästä meijän "vakipaikalla" mistä hyö poimivat miut autonkyytiin. Kauhea kiire ja vauhdilla nappasin itselleni Inceptionin ja Puoliverisn Prinssin. Ja kyllä... kesti tosiaan kauan hankkia tuo jälkimmäinen :D No 6 euroa niin mikäs siinä (Kun kaikki ostamani potterini ovat olleet tuota hintaluokkaa) Ja siitä päästääkin siihen aiheeseen etten koskaan ole ostanut UUTTA leffaa, joka maksaa sen 20 euroa. Kallein on ollut 13 euroa. Lähestulkoon aina ostan niitä 6-7 euron leffoja vain, köyhä kun olen. Enkä raaski edes ostaa 10 euroa kalliimpia, kun on tottunut ostamaan noita halpoja vain. 

Ja sitten hyvin sopii perjantaihin tämä biisi. Nyt kun olisi vielä menossa bailaamaan ni olisi entistä parempi mieli. *Haaveilee bileillasta* Ja hitto Voicelta kun näin tuon videon niin en voinu olla ajattelematta että "Marry me Jennifer." Hhaha okei ei ehkä ihan, mutta pakko sanoo että on aika HOT! Mitä mie höpisen!? 

Happiness (Part 3)

Tuolla otsakkeella, kun on aiemminkin tultu sepostettua niin jatketaan samalla linjalla. Ja mikäs siinä olo kertakaikksien loistava ja naamakin typerässä virneessä silkasta ilostan joka kumpuaa vain jostain... jostain. (Taitaa tosiaan kevät tehdä hyvää minulle) :D

Piti herätä seitsemältä ja kahden tunnin yöunilla työkkäriin. Ei niin mukava aamu, mutta oikeasti työkkärin täti on edelleen mukava, wau. Mutta nyt alkaa armoton harjoittelupaikkojen etsintä, mutta siinä samalla ihan kunnon töiden etsiminen. Et nopea maininta nyt siitäkin nyt tässä. Ketään tuskin kiinnostaa miun urasuunnitteluni.:D

Ja tuon jälkeen sitten hyvinmielin kaupungille ja oikopäätä Anttilaan. -->

Löysin kameran latauspiuhan viimeinkin. Iskä tyhmä oli vienyt sen. Ja edelleen. En ole kuvailia ihminen, jotenka koittakaa kestäkää tätä paskaa :D

Thank God, että en onneksi keskiviikkona ostanut Matrix -leffoja (Ei sillä, et ne yhtään huonompia olisi, mutta nämä nyt sytyttivät enemmän) Sillä hyllyssä vierekkäin olivat The Sixth Sense & Finding Neverland ja maksoivat vain 4 euroa kumpainenkin. Rakastan molempia leffoja hirmu paljon ja varsinkin jälkimmäistä olen käsiini koittanut etsiä pitkään (kaikki aina sanoivat minulle "No siellähän Anttilan hyllyssä se leffa on aina et senkun käyt ostamassa") Mutta aina, kun minä olen sinne mennyt, niin sitä ei ole koskaan ollut siellä :(( No nyt oli ja tuo Kuudes Aisti oli puhdas iloinen vahinko, jesjes ja nyt se on minun <3  Mutta kolmas, ehkä vieläkin isompi jopa pienoinen shokki tuli kun näin CHOCOLAT = PIENI SUKLAAPUOTI -leffan hyllyssä! Meinasin kulkea ohi lukematta kantta lainkaan, mutta onneksi näin ei käynyt.. Leffassa on uudet kannet varmaankin jonkinsortin "uuden painoksen" myötä niin siksi pitikin kolmeen kertaan lukea, että siinä varmasti luki Chocolat. Ohmy. Tuo on eräs maailman ihastuttavimmista leffoista. lähestulkoon 10 kertaa televisiosta tultu katsottua eikä kyllästymisen merkkejä näy :'D

Sitten myös Die Hard 2 & 4 tuli hankittua kun halvalla sai. Kolmonen uupuu vielä. Ja huomasin, että 3 Bruce Willis -leffaa tuli hankittua. No sehän on kova äijä ja hyvä näytteliä, eikä sen karismasta voi olla pitämättä! Ja maininta siitä että 2 kpl Johnny leffoja tarttui mukaan kanssa niin siitä ei tarvitse erikseen mainita sen enempiä. Niitä keräilen ja en tosiaankaan ole varmaan ainut ;D

Näistä leffoista syntyikin tämä hyvä mieli viimeistään ja nyt jos jaksaisin siivoilla huonetta. Ohoh... Ja sitten voisi käydä pihalla "juoksemassa" ja tuijotella nuita leffoja illalla. Sounds good... Rauhallinen perjantai ilta tiedossa (Eikös ne ole aina vähän liiankin rauhallisia - sanoi ääni pääni sisällä.) Onon. Mutta olen muutenkin "paastolla" Baareista (En juomisesta) Ajattelin, että sitten kesällä voisi ravata paremmin kun on lämminkin ja sitä rahaa toivottavasti <3

Happiest Pretenders

Otsikko ei nyt komppaa minun asiaani lainkaan (yleensä kylläkin) but who cares :D (Ps. pakonomainen tapa olla aina englanninkielinen otsikko. Kun kerran kirjoitit englanniksi sen, niin et pääse siitä eroon, tyhmää) 

Asiaan. Tänään tein sen, mitä olisi pitänyt tehdä jo VÄHINTÄÄNKIN vuosi sitten = Mennä työkkäriin. Siitä ei tosiaankaan sen enempää, hyvin hyvin tylsä aihe kun on. Perjantaina uusiksi ja pietään sormet ristissä että kevään aikana oikeasti saisin jotain työtä! (Ja työkkärin täti oli maailman kivin ihminen. Mutta ehkä tulen sitäkin vihaamaan myöhemmin, mitä ainakin tarinoita olen kuullut :D)

Olin jo varautunut järjettömään vitutukseen ja ärsytykseen siten, että menisin shoppaamaan = lohduttamaan itseäni tuon käynnin jälkeen. No vitutuksilta säästyttiin mutta silti ei olisi Seppälään pitänyt astua jalallakaan. Nyt mulla on KOLME mekkoa, mitkä minä haluan! Ainakin ne kaksi. Hittovie heittäiskö joku 90€ ;))

Sokkarilla ei edelleenkää House 5 kautta ja ANTTILASTA LOPPUNEET. Tää ei voi olla totta. Niin mun tuuria taas kerran :( No uusia odotellessa sitten... edelleen. Mutta ilokseni kuitenkin Sokkarin 50€ lahjakortilla nappasin mukaani:

Meinasin joskus about kuukausi sitten ostaa jo ensimmäisen kirjan, mutta tuo typerä Sokkarin lahjakortti pitää käyttää kerralla, eikä siellä ihme kyllä ollut mitään muuta mitä olisin halunnut. Ihan hyvä sain nämä molemmat sitten samaan aikaan ja pääsen sängynpohjalle makoilee ja lukee näitä. Voi olla että Katin yöunet jää ENTISTÄ vähäisemmiksi. Okei täytyy sanoa kuitenkin, että hävettää, että olen koukussa tähän sarjaan. Ainakin nyt näin sarjan puolella.(Seuraan Amerikan tahtiin jo 2 kautta, joka on about puolessä välissä) Saa nähdä mitä näistä tykkään, olen kuullut paljon hyvää, mutta paljon huonojakin asioita (Elana mm sellane hirvee teinipissis ja blondi kaikenlisäksi) öh...

Sitten myös sellanenkin tarpeellinen ostos kuin nappikuulokkeet. Ja halvimmat mitkä löytyi. En tosiaan jaksa panostaa niihin, kun mun käytössä ne hajoo aivan varmasti vaikka ne oltais tehty muovin sijasta vaikka betonista hittovie :D

Ja kerrankin, kun ajattelin jopa ekan kerran tänne ottaa kuvan ostoksista omalla kamerallani, enkä aina kopioida netistä kuvia (shame on me) Niin en kuollaksenikaan löydä kameran laturiani. tai löydän mutta se erillinen piuhaosa on mystisesti hävinnyt jonnekki. Prkl sentää!

Perjantaina työkkärin jälkeen käyn uusinta shoppausreissulla. Sen verta kauan pyörin Anttilan toptenissä leffoja pyöritellen. Saa nähdä mitä sieltä oikein ostan. Vaihtoehtoja kun oli liikaa! :))

Sitten fiilistelyä. Tämän naisen tuotoksia pariin kertaan olen jo Galleriaankin linkannut, mutta vielä kerran, jos toisenkin the lovely Clare Maguire & Freedom <3

Taidan varmaan olla niitä harvoja, jotka suomen maankamaralla tietävät/kuuntelevat kyseistä naista. Saa nähdä rantautuuko neidin musiikkia joskus Suomenkin radioaalloille soimaan (salaa toivon ettei, mutta saisihan hän saada lisää mainetta, kun ääni kun noin helvetin hieno!) Hyvin kaksipiippuinen juttu hmm...Ja jos joku kuunteli ja ehkä tykkäsi niin eikun kuunteluun uusin Light After Dark -albumi (No sorry :D)

Stylish Blogger Award

Tällaisen tunnustuksen sain Sannilta. Kiitos vain ja tämä olisi sitten ensimmäinen kohdallani. En vain omaa blogiani näe kyllä lainkaan ihan tässä kategoriassa, kun kyse on STYLISH blogger awardista

Ideana olisi siis oleellisesti kertoa 7 faktaa itsestäni ja antaa tunnustus eteenpäin 15 seuraavalle blogaajalle.
Saa nähdä mitä fiksua kerrottavaa keksin tässä nyt nopeasti.
Tai oikeastaan voisin hieman ulkonäkö/tyyli asioilla painottaa nämä vastaukset, että vähä komppaisin tuota tunnustustakin näillä vastauksilla, kun muutoin blogi ei muutoin "stylee" nähnytkään. ;'D. 

1. Olen ÄÄRIMMÄISEN harkitseva ihminen kun kyse on hiuksien leikkaamisesta. Kiitos erään KARMEAN parturikokemuksen. Sen jälkee ei ole tultu käytyä missään kutreja leikkuuttamassa ja sen takia hiukseni ovat päässeet toisinaan karmeaan kuntoon. Ja olen todennut että mielummin karmeat hiukset, kuin parturiin :D Olen hyvin toivoton. :D yli puolivuotta olen miettinyt mm otsahiuksia ja mitään ei ole tapahtunut. Help me :D

2. En osaa meikata. Lainkaan. Kyllä sitä pakkelia kuluu silti aika urakalla, mutta koskaan en ole tyytyväinen. Pitäisi alkaa opetella ja saada tämä sekaihonikin kuntoon ensin (niin olisi sitten puhdas pinta niin jälkikin näyttäisi puhtaalta) En uskalla koskaan oikein kokeilla mitään. Eikä tuo taito ja luottamuskaan sitä paranna lainkaan. Tälläsille minun kaltaisille kiinalaissilmille esim luomiväri on yksi tappelunaihe. Voit oikeastaan käyttää vain mattapintaisia värejä ja tyylitapoja miten levittää ei ole kuin pari. Ilman, että siskoni mainitsi tästä asiasta taannoin, tiesin ettei minulla eikä siskoillanikaan ole "helpot silmät" lainkaan, mutta sisko sai sen kuulostamaan vielä pahemmalta mitä sen ajattelin olevan. Anteeksi negatiivisuus, mutta en voi sille mitään nyt :D

3. Olen vaatteita ostaessa hyvinkin usein tahattomasti kaavojeni vanki. Aina samantyyppisiä vaatteita ja värejä vuodesta toiseen. Toisaalta mm pastellinvärit ei meikäläistä mielestäni pue, niin sen väriset rätit kierrän automaattisesti (kun en niistä väreistä välitä näin muutenkaan.) Olisi joskus ihana kokeilla ja mennä kauppaan oikeasti avoimin mielin ja kokeilla rohkeasti asioita, mitä ei koskaan enne ottaisi edes kätösiini. Iha sama vaikka ne näyttäisikin kauhealta, mutta että saisi uutta perskeptiiviä ja ajatuksia niin sekin olisi hyvä. Myöskin vartalotyyppini on opettanut minulle koko elämäni aikana, että mitkä sopivat vartalolleni ja mitkä ei ja seon helpottanut shoppailua vuosien varella huomattavan paljon. :))

4. Viimeaikoina olen huomannut, että koen oloni hyvin rumaksi, kömpelöksi ja epänaiselliseksi jos käytän "ei kopisevia" kenkiä. Tunnen kuinka olemukseni ja oloni muuttuu oikeasti todella epämukavaksi. Mutta jos on korot alla, niin oma itsetuntokin tuntuu paranevan ja en tunne oloani hyödyttömäksi. (Jee olen nainen ehkä sittenkin :D) En TOSIAAN tiedä mistä tämä johtuu mutta jokakerta näin vain käy. Eli uskon että tästä lähtien ostan itselleni vain korollisia kopottimia. Siitä päästääkin toiseen seikkaan = en osaa kävellä korkokengillä! sellaiset 5cm  korot menevät, mutta kun tuosta mennään ylitse niin olen kankea kuin rautakanki. Opettelua se 
vain vaatii. Ennen sitä kiilakoroilla ja nilkkureilla mennään :D

5. En ole koskaan oikein ollut hirveän kiinnostunut muodista. Tykkään kyllä pukeuta mahdollisimman hyvin kuitenkin ja ostan vaatteita normaaleista kaupoista niin jotain kivoja muotikapistuksia tarttuu mukaan, mutta vain vähäsen. Tämä on niin kaksipiippuinen juttu loppujenlopuksi. En ole koskaan kovin huolitellun näköinen. Meikkiä on, mutta vähintää hiukset feilaa aina, kun roikkuvat auki ja pari pinniä päässä ja that's all. Olen vähän laiska, että siitäkin on paljon kiinni. Enkä kuitenkaan sitten halua olla mikään glitterpallo joka erottuu joukosta liiankin hyvin. Mutta silti olisi aivan upeata pukeutua uusiin ja hienoihin vaatteisiin ja oikeasti muokata tyyli omannäköiseksi ja leikitellä eri tyyleillä ja vaatteilla ja olla mielenkiintoisen näköinen ja ehkä erinlainen joinakin päivinä.

6.. Violetti on ehdoton lempivärini. Välillä tuntuu, että oikein ylikäytän ja huoraan aina sen värin kanssa, kun sitä löytyy vaatteista ja huoneeni sisustuksesta ja jos sun mistä paikoista ja asioista. Voin kuvitella, kun joskus muutan omaan asuntooni ja valitsemassa astioita, verhoja, sohvaa, tyynyjä, mattoja tauluja, lakanoita, käsipyyhkeitä, suihkuverhoa ym sisustuskamaa niin kaikki ovat jollainlailla violetteja. (muutoin lilan rinnalla paljon mustaa, valkoista, harmaata ja vähän pinkkiä/punaista aika varmasti) :D Mutta siis aina vain lisää ja lisää lilaa. Lapsesta asti olen haalinut kymmenittäin paitoja, jotka olivat violetteja. Sitten siinä yläasteen aikoina se oli "poissa muodista" ja ei oikein löytynyt mistään, mutta tässä parin kolmen vuoden aikana on taas ollut kauppojenhyllyillä runsaastikkin valikoimaa <3 minä tykkään.

7. Nyt alkoi loppua ajatukset. Nuo kuusi ensimmäistä keksin tässä ihan helposti mutta... Hmm sanottakoon sitten, että olen tässä elämäntapojani hissukseen muuttamassa. Jo pelkästään monta kuukautta OUTO palava tahto ja positiivisuus sen suhteen on jo pysynyt, mikä on jo itsessään paljon. Hhahah järkyttävä sohvaperuna olen ollut kokoelämäni ja olen alkanut liioinkin omaksumaan ja hyväksymään sen. Viimeaikoina olen huomannut, että se on aina ollut vain luovuttamista. Noh katsellaan. Nyttenkään en tykkää puhua liikojaennenkuin on tulosta. jotenka We will see that later...

Ja minulla kun vähän lukijoita (ei valittamista kuitenkaan. Oletin oikeasti, että saan höpötellä tänne aina ihan yksin) Niin tämä tunnustus menköön nyt heille kaikille, Eli Annika ja Reetta näin varsinkin, kun teitä tunnen. :D En uskalla alkaa lätkimään tunnustuksia heille joita seuraan, mutta he eivät minua. Tuntuu vain liian omituiselta ajatukselta. En osaa linkkiailla noita tunnustuksia yksi kullekkin, jotenka saatte tämän infonkin selville, jos vain olette lukeneet tämän loppuun :D

Sitten näin loppuun voisin mainita että maanantaina tai heti tiisaina viimeistään olisi minun tarkoitus hakea yläasteen, kymppiluokan ja painoviestinnän erotodistukset. Kyllä olen hukannut kaikki koulutodistukseni. Jokainen kaapinnurkka ja sängynaluset koluttu läpi eikä jälkeäkään. Pelottavaa oikeasti miten noinki tärkeät lappuset ovat vain HÄVINNEET. Ja sitten olisikin marmars työkkäriin. Iiri tuossa ehdotteli minulle yhtä 
työpaikkaa, josta olen aika kiinnostunutkin jo. Eli toivotaan siis parasta :))

Illuminated

Tuli yllättävä tarve tulla kirjoittamaan tänne sitä mitä mieleen tulee. Tälläinen lyhyt maininta vain, jonka ajattelin jakaa kanssanne. Minä kun nähtävästi rakastan puhua itsestäni ja mitä "mielenkiintoisimmista" asioista, jotka hyrrää mielessäni.  Tämä alkaa pelottavasti muuttua melkein vanhaksi  "Dear diaryksi" joka on vain bittimuodossa. Pahoitteluni... Not really :D

" Suddenly my eyes are open, everything comes into focus "

Siinä kiteytettynä viimeiset hetkeni ennen tämän kirjoittamista. Totesin juuri, että monet arvokkaat, tärkeät ja tarpeelliset ajatukset, jotka osottautuivat hyvinki auttaviksi häviävät aika nopeasti mielestä. Aloitin liian myöhään tämän kirjoittamisen. :D Mutta se on outoa, kuinka ykskaks kaikki ne monet vastaukset, jolle olet etsinyt vastausta epätoivoisesti tai olet toivonut jonkun sinulle ne kertovan, löytyvätkin sinusta itsestäsi. Tuosta vain. Kuinka en ole ennen niitä nähnyt!? Voiko tässä puhua verhosta joka häviää silmien edestä? Tai vaikkei ehkä vastauksia, niin löydät omasta mielestäni yllättäen paljon toivoa, järkeviä ajatuksia positiivisella latauksella, juuri mitä tarvitsitkin. Kaikisten parasta tässä on, että kukaan ei ole pistänyt niitä sanoja mieleesi. Sä olet aina tiennyt ne, nyt vain ensimmäisen kerran näit ne. Näitä hetkiä on tullut viimeaikoina paljon ja onnekseni olen alkanut oppimaan jälkikäteen kelailemaan niitä. Ja nuo hetket jos mitkä saa lämpimän fiiliksen aikaan pitkäksikin aikaan.  Illuminated indeed.

Ja kun tätä on jatkunut pidemmän aikaa edelleen niin ne jää hyvinki nopeasti kytemään jonnekkin syvälle. Heikolla hetkellä kaikki ne sanat pulpahtavat esille kuin taikasanan voimalla ja siinä vaiheessa oletkin pinnalla, etkä vajoa takaisin niinkuin ehkä yleensä. Ja se kuulostaa yhtä helpolta ja yksinkertaiselta kuin mitä se onkin. 

" I see the light through the rain "

Tässä tämä nyt olisi. Ei sen kummoisempaa.

And at the end... as "always" a song of the day