Drink for absolution

Mikähän siinä on, että oon alkanut käyttää sekä raiskaamaan näitä Musen biisejä otsikoiksi!? :')

Tuossa viime viikonloppuna Sussu tuli tänne pariksi päiväksi ja tuli taas tuijoteltua leffoja leffan perään. :) Ja muutenkin ihan oikeasti en taas tajua mistä me niitä outoja juttuja revittiin ja kuinka helvetin paljon me mässättiin kaikkea paskaa! Hyi oikeasti, ei voi olla tervettä, että kaksi ihmistä ostaa ruokaa yli 50 eurolla vain kahta päivää varten... miettikää nyt, moni pärjäisi tuolla viikon!!! Okei ei sen puolee ruoka on iha sika kallista ja kaikki epäterveellinen maksaa omaisuuden niin ehkä siksi myös. 

No se siitä! Sussulta sain myös Lontoon tuliaisen kanssa. Ah, tää nainen osasi sitten ostaa jotain todella tarpeellista ja hauskaa ja joka tekisi mut aivan varmasti iloiseksi (Vaikka toisin puhui, että se lahja ei tule olemaan mitenkää ihmeellinen ja ettei mun pidä odottaa liikoja, kun ei hän meinannut alunperinkää keksiä mitään) No, Sussu aliarvioi itsensä aivan totaalisesti, sillä nää snapsilasit tulee olemaan kovassa käytössä!!! En oo ite saanut aikaiseksi ostaa niitä ja ne on aina ollut sellainen ikuisuusprojekti muutenkin ja mietin etten varmaa kohta tätä menoa tuu ikinä hankkimaan sellasia. 

Näitä laseja päästiinkin sitten heti kokeilemaan! No eihä mulla missään mitää alkoholia ollut ja olin et voi saatana tästä tuu nyt yhtää mitää jos ei oo mitää viinaa. :D No si muistin et oliha mulla jotain suomiviinan loppujämiä jossian kaapinpohjilla juuri ehkä kahden senttilitran verran. (*facepalm* miks helvetissä oon edes säilyttänyt sen xD) Hahaha mutjooo tehtiin sitten tälläinen resepti ja oli aivan vitun maukasta. <3

Tuo allaoleva kuva ei ole kovin imarteleva epämääräisiä vadelmia lilluu jossain viina vanilia-creme seoksessa ja joku palikka kamera käessä eikä osaa ottaa edes kuvia. :D

Tolta ne siis näytti! Heitettiin nämä siis huiviimme Sussun kanssa, joka on ainut mun kavereista joka on aina se sober, mutta saan aina houkuteltua sen testaamaan kaikkea :) Tästä taisi tulla mm yksi niistä suosikeista ainakin siltä vaikuttaisi! 

 Perjantaina Sussu siis tuli ja porukat oli vielä kotona ja sain torstaina tietää, että hyö sittenki lähtevät Turkuun veljeni luokse kylään. FUCK YES, oli varmaan ne ekat sanat mitkä pääs mun suusta tuon tiedon myötä :D Voi luoja voisiha sitä joskus muuttaakki, niin pääsisi siitä vapaudesta nauttii iha oikeasti kunnolla niinku 20.veen ikäisen aikuisen äpärän jo pitäis. Muttajoom, tuilla eläminen ei houkuta mua, S no thanks! Joten ennen sitä aion ottaa ilon irti jokaisesta vapaasta hetkestä jotka mulle suodaan!

Ja sitten leffoihin! Oikeasti tuli iha hirveän feikki Disney-fani olo, kun en muistanut MITÄÄN esim jostain Pienestä Merenneidosta ja Herkuleksestakaan! Oon tosissani! Mut oon nähnyt noi viimeksi pienenä, eikä meijän porukat ostaneet ikinä videoita meijän taloon ja enkä siis voinut tuijotella jokapäivä lempileffaani niinkuin ehkä muut lapset (paitsi Lumikkia joka meillä sattumoisin oli poikkeuksena) Ja kyseisen leffan osaan vieläkin takaperin ulkoa <3 

Olis tehnyt niin mieli jatkaaa koko viikonloppu hirveällä Disney maratonilla, mutta Sussulla ei ollut muita mukana (pyysin ottamaan vain nuo kaksi mukaansa) Mutta alettii sitten kahtoo iha muita leffoi sitten.

Ekana sellainen ku The Resident. Alko jotenki huvittaa ko huomasin et se on Antti Jokisen leffa. Hillary Swank oli tässä ja kuten aina, se nainen on vakuuttava ja niin helvetin hyvä! Oli ihmeen hyvä ja katsottava pätkä, vaikka tosin "kiva katsottava" ei ole ehkä oikea sanavalinta, kun leffassa vuokraisäntä tirkistelee jostain seinän takaa tuijottelee erästä naista jokahetki ja vieläpä hiippailee asunnossa yöaikaan. Tosin se mies oli niin kuuma, että siinä mielessä tää vois tulla kyllä mua tirkistelee jos vaa haluaa! :P Aika b-luokan leffa ja pienellä budjetilla tehty, mutta hyvää jälkeä silti, suosittelen :)

Sitten viimein näin tuon Ottolapsi leffa, josta Sussu on marmattanut mulle varmaa jo toistavuotta et mun pitää katsoa se leffa joskus. No viimein päästiin asian äärelle ja voin sanoa että oli ehdottamasti parhain leffa todella pitkään aikaan mitä olen nähnyt!!! Eniten se todenmukaisuus teki siitä niin vertahyytävän kauhean ja järkyttävän eikä siinä spedeilty millään tehosteilla tai muilla yliluonnottomuuksilla ja sen sellaisilla. Leffan ajan mietin tosin paljon sitä, että miten nuin pieniä lapsia on voitu ottaa tuollaiseen leffaan, ja miten ne kohtaukset tehdään kun sun pitäis vierestä katsoa kun joku tapetaan tai kuinka se pieni lapsi raahaa jotain ruumista jonka se itse auttoi tappamaan! Ehdin näinkin syvällisiä pohtia mut jotenki ei voinut välttyä tuolta ajatukselta, kun se oli läsnä kokoajan. 

Leffa siis kertoo Colemanin perheestä joilla on kaksi lasta entuudesta ja nyt he menettivät kolmannen syntymättömän lapsensa. Vaimo ratkee sitämyöten juomaan aluksi mutta he päättävät lopulta hankkia ottolapsen, Estherin ja siitä sitten pian alkavatkin asiat kiihtyä, kun kyseessä ei ole siis mitenkään tervejärkinen lapsi vaan erittäin mielisairas sellainen. Näin siis muutamalla sanalla juonta ja tän leffan pitäis kaikki nähdä tulin siihen tulokseen ja ajattelin itsekkin omaan leffahyllyyn tämän hankkia.

Sitten toinen illan yllättäjäleffa nimittäin Rare Exports, tää on tää suomalainen leffa joka ilmesty tuossa jokunen vuosi sitten ja sai maailmallakin paljon positiivistä palautetta! No ei ihan aihetta, sillä se oli todella hyvä ja hauska! Kuten aina jos on suomalaisista leffoista kyse, niin niistä ei koskaan ole mitään hyviä odotuksia, eli tää oli siis iloinen yllätys tätä myöten. Aluks kaikki tuntui vain isolta wtf:ltä ja et tää on nii suomalaista kun olla ja voi ja se tuntui olevanki se koko leffan hauskin asia, se hullu suomalaisuus ja että kuka helvetti tälläsenki leffan on oikein keksinyt, tää on nerokas, mutta niin seko! Itse juoniki oli oikeasti ihan mielenkiintoinen ja erinlainen kaikkeen muuhun aiempaan jo nähtyyn lässynlässyn "näin syntyi joulupukki" juttuihi. Tää oli itseasias aika karmiva, vaikka hauska samaan aikaan. Hyi se pukinraato ja sen killuvat silmät porautu kyllä niin lävitse et se pisti pelottaa iha aidosti! Se oli niin karmiva! 

Voi olla, että Sussun seura ja meijä paska huumori ja olotila teki tästä katselukokemuksesta sellaisen kun se oli elikkä valitse seurasi tarkasti ;) 

No tuijoteltiin siinä sitten Happy Feettikin mutta siitä en jaksa selostella sen enempiä, sillä näistä ylläolevista sai enemmän juttua aikaan ja niiden takia tätäkin aloin kirjoittamaan ylipäätään. 

Joo tässä tää mun todella "Mielenkiintoinen" leffa reporttaasi oli tälläkertaa. Hyvää viikonloppua kaikille ja vappua samointein, en tiedä milloin kirjoitan seuraavan kerran. Oma vappu on ihan auki, Sussu taitaa tulla uudelleen tänne yötä iha tässä lähipäivinä eli siinä on sitten minun vapunjuhlintani tältä vuodelta sitten! :)

Bite the Heart :P

Vaihdoin ulkoasua, mitäs tykkäätte!?? :D Menihän tässä se melkein viisi tuntia. Voi luoja niskat on aivan paskana ja kuolleet tän myötä. En tajua mite hinkkaan näitä aina näin kauan, mutta olen sen verta pilkunnussia että kaiken pitää näyttää hyvältä ja se hetki millo jokin asia menee mun suodattimen läpi voi kestää todella kauan. Voisin itkeä mun muokkaus taidoille, mutta tulihan tästä lopulta oikeasti iha kiva peli, vaikka pastellivärjeä kaihdanki kuin ruttoa! :))

One Lovely Blogger Award

Sanni blogissaan oli antanut haasteen kaikille lukioillensa ja minulla kun oli tylsää niin päätin tehdä tämän kanssa. Kesti hetki tehdä tämäkin aloitin joskus aikasemmin ja jäi kesken (as always) Mutta mukavaahan tälläisiä on tehdä, tosin noita faktoja on aivan mielettömän vaikea keksiä after all!

Eli:

1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän tunnustuksen (yllä sanoin jo enkä osaa tehdä sellaista hienoa linkkiä joten tyytykää tähän http://child-of-frost.blogspot.com/ )

2. Kirjoita 7 random faktaa itsestäsi

3. Lahjoita tämä tunnustus 15:lle blogille/bloggaajalle

 Vastaukset tulee olemaan pitkiä, niinku mulla on aina tapana elikkä joo :')

1. Kuuntelen tässä juuri Poets of the Fallin - Cradled in Love biisiä ja siitä tuliki vain mieleen kun kertsi menee jotenki et " So don't cry for your love, cry tears of joy cos you're alive... cradled in love" etten oikeesti ole ollut rakastunut kehenkään ihmiseen sitten viimeksi reilut kolme vuotta sitten.  (Jos fiktionaalisia henkilöitä ei lasketa lololol :D)  Tajusinpahan vain tuota kuunnellessa tälläisenki seikan. Jotenki alko karmimaan ko en edes melkein muista miltä se tuntuu ja tuli epä ihmismäinen olo. :O  Eli en tosiaan voi samaistua biisiin, vaikka ihana onkin :)) Okei nyt on melkein aamuyö jotenka se olla kai syy et tälläinen asia tuli mieleen. 

2. Hmm no tälläinen tosi random tuli mieleen mut en oo ikinä hyppinyt sellaisella isolla trampoliinillä mitä nykyään on. En ainakaan muista et olisin edes pienenäkään, kun kaikkialla oli sellaisia pieniä vain. Jotenki niitä pieniä trampoliinei ei voi edes verrata noihin isoihin, niin siksi erittelenkin sanomalla etten ole koskaan hyppinyt sellaisella.  Ei se mua edes haittaakkaan, huutaisin varmaa muuutenki pelosta keuhkoni pihalle tai jotain :D mutta jätän tälläisen pienen vihjeen auki tähän sanomalla vain, että mulla on siihen oma syyni, vaikken sitä kerrokkaan, mutta jonka ihmiset voivat ehkä arvatakkin helposti, tai sitten ei. 

3. Hmm hittovie nää on hankalia. Kirjoitan nyt vaan niist asioista jotka tulevat ekana mieleen niin pysyypähän ainakin orginaalina. Mä haluan niin matkustaa Lontooseen. Ja vittu pian. Se koko englantiki olisi kiva käydä läpi ja käydä muissaki kaupungeissa <3 Oon kärvistellyt jo ihan tarpeeksi kauan vain tässä haaveilussa ja kuunnellessani muiden ihania matkakertomuksia, kun tuntuu et melkein joka ikinen mun kaveri on jo joskus ollut siellä, paitsi minä! :( No sain tuossa kuningas idean yksi ilta ja tulin siihen tulokseen, että jos Hobitti leffasta kuten luultavasti tulee niin ensi-ilta Lontooseen niin meitsi on niin siellä!!! Joko tänä vuonna tai edes sen seuraavan leffan ensi-illassa. Tuli vain sellane fiilis että NYT PERKELE, koska en voi edes sanoin kuvata mitä esim LotR leffat mulle merkitsee, kun kyyneleitä saa pelkästään joka kerta kun olen koittanut making-offeja katsoa (joka kerta pitäny lopettaa niidenki katsomine ko alan melkei hyperventiloimaan) :') So.. there, I said it

4. Alkaa melkein tuntumaan siltä, et tää kirjoitus tulee menee jollain semi-avautumis linjalla. Ensinnäkin mulla on joku sota meneillään sen suhteen, et mitä mä aion mun tulevaisuuteni kanssa oikein tehdä. En edelleenkään tiedä yhtään sen enempää kuin esim 3 vuotta sitten eli toisinsanoen mistään ajasta ja sen mahdollisesta hyötykäyttämisestä ole ollut _mitään hyötyä. Turhauttavaa?... oh yes! Oon kyllä sen huomannu, et en edes ole mitenkään kunnianhimokas, (eikä se edes mua haittaa tuo tunne) elikkä jotenki tuntuu et tuun painaa jotain niiin easy duunia koko loppuelämäni, sillä kaikki ehkä se talentti or whatever mitä musta ehkä irtois ei koskaan irtoa työmaailmaan, se on varmaa. Sana työ ja se missä olisin hyvä (ei mulla ole mitään intohimoa, puhun siis teoreettisesti) eli jos olisin jossain tosi hyvä vaikka esimerkiksi rakastaisin jotain muotijuttuja ja se olis mun intohimo, niin en vaa näe koskaan että voisin yhdistää nuo kaksi asiaa ura ja jokin mitä rakastan. Ekana päässä huutaa et mun vapaus menee siinä. Toisaalta jos sulla olis joku unelma duuni mitä tykkäät tehä ja se on se mitä haluat ni se ei tunnu miltään vapaudenriistolta. Mut mä en vain NÄE SITÄ NOIN. huoh. anyway tähä vaiheeseen joku voisi sanoa et mistäs tiedät ellet kokeile. Joo mun kohdalla ei koskaan puhuta kokeilusta koska en koskaan halua tehdä mitään turhaan, enkä tottta helvetissä osaa heittäytyä vaa johonki mistä en ole LAINKAAN varma! Se useinmiten päätyisi siihen et lopettaisin kuitenkin ja olisin taas alkupisteessä. Tässä ne asiat mitkä mua siis sotii vastaan kokoajan. The end. 

5. Nonii jos saatais tää negatiivisyyden piiri jotenki pois (hard thing to do at the moment) mutta yritetään kun tästä alkaa tulla jo turhautunut päiväkirjamerkintä siitä kuinka everything sucks ja sillein. 

Haluan jollekkin keikalle nyt heti! Kaipaan sitä fiilistä taas ja haluan pois täältä. Se Gaga harmittaa vieläkin vietävästi mutta toivoa on vielä jäljellä tai ei ole tosiaankaa menetetty peli. Onneks on loisto kesä tulossa silti koska my Hurts neljännen kerran Weekend Festivaaleilla <3 Sit Guetta ja Skrillex siihen päälle, pääsen bailaamaan sydämmeni kyllyydestä. Kyllä se on vaa niin et keikoilla bailaaminen voittaa baarissa olemisen satanolla!

6.  Okei nyt loppuu aiheet. Eli koska en keksi mitään faktaa ni lässytämpä eräästä aiheesta sen verran, että tänään (okei eilisen puolella) aloin kahtomaan Walking Dead -sarjaa joka siis Tiistaina alko tolta uudelta Fox -kanavalta ja perustuun johonki sarjakuvaan. Itse missasin sen avausjakson, en edes tiennyt et sellainen on alkamassa ja Niina siskoseni sitä kehui niin päätin ladata ensimmäisen kauden sitten, kun oli varsin tylsä ilta meneillään (6 jaksoa ekalla kaudella ja toinen kausi alko amerikois joku aika sitten ja siitä tulee 13 jaksoa) Oli aivan mahtava sarja suosittelen oikeesti!!! Ja tää siis kertoo zombeista kuinka viirus leviää kaikkialle ja tässä eräs koomassa ollut ihminen herää ykskaks ja huomaa et asiat on vähä vinksallaan ja siitä alkaa eloonjääminen joka on oikeasti todella karmeata katsottavaa! Amerikkalainen sarja ja yllätyin mite raaka se tavallaan on ku Amerikois hyssytellää niin kaikesta ja kuinka yleensä kaikista sarjoista esim Britti versiot on nii ronskimpia ja avoimia eikä siinä häpeillä tai lievennetä mitään toisin kuin yleensä Amerikkalais versioissa. Ajattelin tuossa huomenna (eli tänään) ladata varmaan ekat 4 jaksoa tuota kakkoskautta sitten, kun jäin siis siihen koukkuun jo. 

7. Ah, viimeinen at last! kello lähestyy neljää ja kai sitä pitäis mennä nukkumaanki :) Ööö. Fuck it. En keksi mitäään. Sanon vaa et olen kertakaikkisen surkee ihminen keksimään/ostamaan lahjoja and that's a fact! Se on kivaa kun tietää oikeesti mitä haluaa antaa ja tietää et se on hyvä mut jo ei ykskaks keksikkää mitään niin GAAAH se on iha vitun raivostuttavaa ja masentavaa.

Annan tän haasteen kanssa kaikille koska olette kaikki ihania ja teidän blogeja on tosi kiva lukea; for real! <3

Time is running out

...Ainakin siltä kaikki on tuntunut jo pidemmän aikaa. Ajattelin hieman höpötellä asioista jotka nyt ekana pamahtaa mieleen, monet niistä ovat varsin negatiivisiä sillä onni ei ole ollut iha mun puolella tämän viikon ajan. 

Viime maanantaina tuli siis Gagan liput myyntiin ja minen sitten saanutkaan äitiltä rahoja siihen. Ajattelin asian sumplia siten, etten ole vieläkään "Lunastanut" viimevuoden synttärilahjaa, jonka tarkoituksena äiti maksaisi mun parturin (saisin siis valita minkä mestan vaa ja iha semi kalliinki ja sillein) mutta sitten koska aloin jänistämään mun kuontalon muutosta ni se parturi käynti jäi tekemättä ja äiti siitä muistutteleekin aika ajoin. Eli ajattein että äiti voisi ostaa tuon Gagan lipun sitten tuo käyttämättömän parturireissun tilalle, mutta kun asian esitin niin ei kyseinen henkilö ollut mitä parhaimmalla tuulella ja oli se kuuluisa tampooni vinossa jos niin voisi sanoa, äiti ku harvemmin on oikeasti vihainen. 

Eli kaikki meni täysin vituiks toisinsanoen ja se oli heippa mun lipulle. Sitten maanantai aamuna menin keskustaan ostamaan kuitenki Sussulle lippua joka oli värvännyt sen mun hommaksi kun ei itse voisi sitä noutaa ja pidin siitä sitten kiinni vaikken itse omaa lippua saisikaan hankittua. No eipä se Sussukaan sitä saanut kun kenttäliput meni alle KAHDESSA minuutissa! Lähdin sitte lätkimään sieltä lippupisteestä samoin tein,  kun ei hälle niinkuin minullekkaan olisi istumapaikat kelvanneet, kun viime Monster Ball kiertueen keikalla 2010 Hartwalilla istuttiin piippuhyllyllä ja nimenomaan sen kyseisen keikan jälkeen luvattii et mennää kentälle ensi kerralla tää pitää todellakin kokea sieltä lähietäisyydeltä!

Eli viikko alkoi siis toisinsanoen mitä ihanimmin -.- Seuraavaksi lähetin Jyväskylän kaupungin kirjastolle s-postitse hakemuksen et pääsisin päällystää kirjoja. JEII hyvin kehittävää puuhaa eikös niin. Tosin tolla orjapaikalla juuri ei haluaisi mitään hirveetä perseenraatamistakaan tehdä kun hyvitys ei oo samaa luokkaa. Anyway. Tuo kyseinen s-postin osoite sitten lakkas toimimasta ko joku saatana oli saanu mun salasanan tai jotain ja Hotmail automaattisesti pyyhki kaikki tiedot siit enkä mä saa jotain ihme koodia millä saisin sen uusiks käyttööni. eikä kertakäyttö salasankaa saa kun mun puhelinnumero on eri nykyään kuin silloin niin ne ei voi tietää olenko se oikeasti minä. Voi LUOJA adsfagfasg!!!!
Jouduin siis toisella s-postilla tyhmästi selittää tilanteen et se ei toimi enää plaplaaplaaa soittakaa mulle tai ottakaa yhteyttä tän s-postin kautta. Ei ole mitään kuulunut yli viikko jo mennyt. Kesän suunnitelmat alkaa karata käsistä. No Submarineen pitäis toi hakemus vielä laittaa ja jos sinne pääsisin niin taivas repeäisi siinä vaiheessa kun sieltä saa helposti iha kunnon paikanki harjoittelun jälkeen. Fuck yes!

Hmmm mitäs vielä. Aloitin kirjoittamaan tätä alkuviikosta enkä enää muista mitä muuta mun piti tulla valittamaan tänne. So typical.  Hohoijaa. Tässä tää nyt tää ehkä turhanpäiväinen postaus koskaan. Kirjoitan kohta toisenkin ja en halunnut lätkästä sitä tähän samaan syssyyn ko olis ollu vaa sekavaa.

Come see the girls, crazy girls [ Part 2 ]

Emilie Autumn, Nosturi, Helsinki 7.4.2012

Ja raportti jatkuu... 

Lauantai aamuna heräsin siinä kymmenen aikoihin, kun huone piti luovuttaa kahteentoista mennessä. Koomasin aika pahasti ne kaks tuntia ja kiire siinä meinasi tulla, kun Rosman juna lähtisi joskus viisi yli kaksitoista takaisin Jyväskylään. Otin oman lippuni 12.38 junaan :) En oo enne menny tollasella "minjunalla" tai miksikä niitä nyt pitäisi sanoa, jotka pysähtyvät kuitenkin harva se hetki johonkin pikkuasemalle. No ei se mua haitannut, kun ei ollut kiire ja 2h junassa normin puolentoistatunnin sijaan kävi mulle mainiosti!

Joskus pikkasen ennen kolmea saavuin sitte Helsinkiin ja mietin mite _helvetissä mä tuun tappaa aikani, kun taskussa oli 2 euroa käyttörahaa ja aikaa ehkä vähä liikaakin. Aattelin mennä jonottaa viimeistään seitsemäksi, kun pihalla oli niin helvetin kylmä ja satamassa oleellisesti tuulisi niin ei houkuttanut heti 3 aikaa lähteä sinne seisoskelemaan. 

Tää tulee kuulostaa varmaan idiootilta, mutta vietin siis pari tuntia aikaa kampin 5 kerroksen vessassa :D Kyllä, kuulitte oikein. Kaikki ovat varmaan edes joskus kokeneet sen tunteen, kun väkijoukossa tuntuu olo yksinäisemmältä kuin koskaan? Right? Mutta sitten kun olet ihan OIKEASTI yksin jossain, kuten tässätapauksessa niin yksin vessassa olo ei tuntunut lainkaan kurja. Se väkimass sai olon kauheaksi ja mun makuun sinäpäivänä tuntui keskustassa olevan hiukkasen enemmän ihmisiä kuin olen tottunut niin se pisit ahdistamaan tuplasti enemmä. Tuntu yhessä vaiheessa et tukehdun sinne. Alko melkein naurattaa se kaikki et ahdistun jostain ihmisistä. (onneks alkoki naurattaa koska olisin saanu jonkun hirveän paniikkikohtauksen muuten) Eli oma mieli osas välttyä siltäkin romahtamiselta lisäämällä vähä huumoria sekaan. 

Vessassa sain iha JÄRKYTTÄVÄN tyhmän idean :D Oon aina miettinyt mite tyhmää on kirjoitella julkisiin vessoihi tai bussipysäkin seiniin kaikenlaisia tekstejä. No mitä tapahtuikaan, kun Katilla oli liikaa aikaa, vanha paska eyeliner jota en koskaan käytä (Ei ollu tussia)

Jälkikäteen huomasin et tuossa on miljoona virhettä enkä LAINKAAN tajunnut niitä kun kirjoitin niitä. Gaah oon tyhmä, *facepalm* mut ignooratkaa ne sitten please :'D 

Ovi oli musta ni piti noihi seinälaattoihi alkaa sotkemaan :D Ei luoja mulla oli hauskaa yksin ja tunsin oloni nii saatanan tyhmäksi, mutta juuri tämäntakia mun olo oliki niin loistava. Ei sitä aina tartte olla mitenkään mallikas ihminen. Ja tosiaan välillä tuntuu et en koskaa tee mitään "Odottamatonta" en edes mitään kikkiriikkisen pientäkää niin laskettakoon tää nyt siihen että tein kerranki edes jotain hullua :D

Onneksi siinä sitten Hennalla oli aikaa lörpötellä reilu tunti puhelimessa niin aika kului nopeasti ja lähdin joskus puol seitsemän kävelemään Nosturia kohti. Oon kerran aikasemmin ollut siellä ja jonkun muun opastaman, mutta omistan oikeasti hyvän näkömuistin sillein et missä oon kävellyt. :D ja kyllähä sillo kerran Ruttopuistoon tuli mentyä kun oli miitti niin se on siinä matkanvarrella ni helpotti asiaa ja löysin tieni suoraan Nosturiin ongelmitta. *feeling proud* 

Se lumisade alkoi heti kun saavuin paikanpäälle ja siellä oli reilusti yli 50 ihmistä jo jonossa ja osasin siihen varautuakkin :) Suunnitelmana oli kuitenki nähdä keikka suht hyvin ja mietin et varmaan korokkeelle kannattais sännätä iha suosiolla! 

Aika valui matelemalla ja niskat oli aivan törkeen kipeät kun edellisenä päivänä paleli ja jännitti hartioita liikaa ja nyt seuraavana päivänä se kaikki sama toistona ei ollut kovin hohdokasta. No siitä selvittiin ja oli sen arvoista. Ovet aukes sitten yhdeksältä ja narikassa sai roikkua hetken ko pääsi sisään. Sitten koitin kipittää aivan jäätyneillä jaloilla ne Nosturin portaat ylös ja onnekseni pääsin korokkeelle toiseen riviin ja siihe reunalle mistä se koroke alkoi. Näin toisinsanoen koko lavan TÄYDELLISESTI! <3 Olin onnessani ja vieressä oleville ihmisille tuli ruparteltua kivoja ja paljon kivoja ihmisiä tuli tavattua vaikka jäikin vähä pintapuolisiksi nuo tutustumiset vielä. 

Tänään ei tarttenu 2h odottaa keikan alkuun sentään vaan puolitoista ja hyvä niin! Olin tästä keikasta enemmän innoissani kuin ekasta, ehkä senkin takia kun tiesin oikeasti kunnolla mitä edessä olisi. Sekä Tampereella meni osa aika siihen et aloin tajuamaan et oon oikeasti täällä eikä tää ole unta. :D Yleisön reaktioki vaikutti muhun suuresti ja kun nuorempia kuuntelioita oli paikalla niin oli se huuma heti katossa. Hyvä se oli tampereellakin ja tykkään aina analysoida ja seurata aina yleisön reaktioita ja miten ne eroaa toisistaan!

Junamatkalla ehti opetella enempi sanoja biiseihin ja huusin niitä täyttä kurkkua tuolla keikalla ja hymyilin ja tanssahtelin puolikeikkaa aivan omassa maailmassani! Onneksi mun vieressä oleva henkilö oli aivan samassa veneessä mun kanssa niin en ainakaan erottunut joukosta :D 

Sieltä korokkeelta oli kyllä mahtava kahtoa yleisöä kun yleensä eturivistä et tiedä kuinka se porukka oikein on mukana, vaikka sen yleensä tuntee eikä sitä tarvitse lainkaan nähdä ja tietää si kokemuksen perusteella et onko se meno mitä luokkaa :) Rakastin niin paljon sitä, kun erinlaisia lahjoa, ruusuja ja kukkia lenti lavalle moneen otteeseen ja mun vieressä oleva eräällä toisella henkilöllä oli se Emilie piirrustus (Mikä oli aivan _mielettömän upea kun pyysin häntä näyttämään sitä mulle) ja jota Emilie esitteli pitkään ja piti sitten sen hienon puheen siihen liittyen (Mulla on siitä video ja laitan sen tähän postauksen loppuun vielä se on nii ihana)

Contessan lakana osuus, miksikä sitä nyt pitäisi kutsua oli kyllä hienoa kahtottavaa ja kun huomasin varmaan monien muidenki lisäksi kyseisen lakanan riippuvan lavalla ennen keikkaa sai aikaan riemukkaan vastaanoton ainakin allekirjoittaneelta. Kyllä sitä olisi pidempääkin voinut katsella sen verta siitä nautin. 

Apua, nyt lyö aivot vähän tyhjää. Mutta jotenki tää toinen keikka oli parempi ja huomasin et joku ilotulite räjähti jossain sisällä, olin aivan tulessa tuolla keikalla, niin onnelinen, pursuin energiaa ja hymyilin viimeistä päivää ja muutenki sellane huolet pois ja siis. Jestas. Tähän hullujenhuoneeseen haluaa päästä takas! Niinkuin se Soundin arvio tuosta Tamperee keikasta oli kyllä todella hieno ja kuvasti mun tuntemuksia 100 % että taidan liittää siitä niitä lauseita tähä mun tekstiin kohta, kun en mä itse osaa kertoa oikein mitään. 

Rat Game oli taas ja kuten aina vaan niin mahtava ja itse jostain kumman syystä löysin itseni itseasias siit korokkeen eturivistä. en tajua, se oli alunperinki väljä mut ykskaks mä olin siin edessä enkä edes tajua miten siihen jouduin kun ei siellä ollut painettakkaa! No Veronica siinä sormellansa osotteli ja mietti kenet ottais lavalle ja just sinne korokkeen suuntaa tuli ja liikutteli sormeaan pitkään arpoen, oikein kiusaten sillee :'P ja mun vierestä sitten eräs tyttö pääs siihen, yay!

Hetken päästä olinki takas siinä omalla alkuperäisellä paikallani, en tajuu nyt oikeasti miten "seilasin" sillein :D Hassua. Edelleen Girls Girls Girls oli kyllä niitä parhaimpia hetkiä ja rakastan sitä biisiä niin paljon ja sanat alkaa olee pikkuhiljaa kaikki hallussa, kun olen raiskannut sitä niin usein ja siinäkun niitä sanoja tosiaan on paljon ja tiukkaan tahtiin :D 

Sama settilista oli tällä keikalla sama kuin Tampereella ja pitää hokea jälleen samoja asioita mutta Yhteislaulanta Thank God I'm Pretyssä oli aivan mieletön ja meteli oli ainakin kaksinkertainen Tampereehen verrattuna. Huusin keuhkoni pihalle, sitä kun on muutoinki älyttömän kiva laulaa! Emilien ilmekki oli näkemisen arvoinen ja kyllä neiti näytti tykkäävän Suomalaisesta yleisöstä  mainitsi siitäkin muutamin sanoin (God en nyt kuollaksenikaan muista miten) ja ylistyskin nousi kyllä sellasiin lukemiin et pistihä se hymyillyttämään väkisinki 8)) We're so goooodd..

Maggien crowdsurfing oli kyllä loistava!!! :D Tampereen keikan jälkeen ihmiest puhuivat jo siitä ja mä olin et "Ai kuka teki mitä, miks mä en huomannut?" Elikkä kyseinen tempaus jäi siltä keikalta näkemättä kun katsoin niin tiiviisti lavalle nähtävästi. No Nosturissa sitten huomasin heti kun Maggie hyppäs joukkoon siitä aika läheltä minua, kyllähän niin pieni nainen hyvin liukuikin sen ihmismassan päällä sulavasti. Tässä vähn epäselvä kuva tapahtuneesta:

Tiesin mihin keikka loppuu ja lähdin sen loppupuolella jo liukenee paikalta, koska viimeksi Epican keikalla meinasin tuhehtua siihen ihmismassaan mikä portaikossa oli. Sekä isompi syy oli kanssa se, että narikassa ja fanitavara ständillä olisi sellainen ruuhka ettei siinä kestäisi kauaa mun hermoilla olla. Elikkä lähdin siin kiirenvilkkaasti hipsimään alas ja otin narikasta tavarat ja ostin sitten Emilien ison julisteen. Hitto jos olisin tienny et mulla olisi ollut tilillä enempi rahaa ni olisin ottanut myös Veronican ja Maggien julsiteetkin, mutta no, ei voi mitään (käteistä olisi siis riittänyt muttakun osa siitä oli bussia varten ja osa bussirahoista vielä kortilla jotka olisin nostanut myöhemmin kampin automaatista) Olipa nyt sangen vaikea ja epäselvä lause, no iha sama ei oo tärkeetä!

Jalat ihmeen keveinä kävelin Kamppiin onnellisin mielin. Keikkamasis iskee yleensä vasta seuraavana päivänä kun herää todellisuuteen. Elikkä nautin siis kaikin voimin hyvästä mielestä ja ladatuista akuista koko bussimatkan ajan kelaillen koko viikonloppua mielessäni aina perjantain ensi hetkistä aina nykyhetkeen . 5½ Bussissa on aina vähä helvettiä, mutta siivillä seki meni kun tajusin et bussissa on tyynyjä ja käperryin sitten mukavaan asentoon ja annoin mielen valellella omilla teillään. Viereisellä penkillä oleva mies yhessä vaiheessa kysyi et miksi itken ja hymyilen samaan aikaan. Naurhadin siinä sitten hieman häpeissäni, kun en tajunnut, mitä teinkään enkä tosiaankaan muistanut, etten ollutkaan se ainut matkustaja. Sanoin vaan että olen niin onnelinen et sen takia vain :))) oohnoo :D

Tää viikonloppu oli yks maagisimista viikonlopuista mitä olen kokenut ja noita kahtapäivää olen tässä koko viikon miettinyt lähes taukoamatta hymy kasvoillani. Edelleen olisin voinut katsoa sen 20 keikkaa tai enemmänkin putkeen kuin 2 keikkaa, siellä oli vaan niin hyvä olla muiden kanssa ihmisten kanssa. Jotenki keikalta jäi käteen se tietynlainen  käsinkosketeltava intensiivisyyden tunne. Ehkä se oli se, mikä teki näistä keikoista jotenki niin erinlaiset muihin aiempiin verrattuna ja teki tästä niin unohtumattoman kokemuksen. 

Emilien musiikki on mulle ehkä se kaikisten tärkein ja lähinnä mun sydäntä oleva kaikista muista niin henkilökohtaisella tasolla ettei ihmiset edes pysty käsittämään varmaan sitä. Moni musiikki yleensä auttaa pakenemaan todellisuudesta ja vaikeista tilanteista, mikä tekee musiikista niin tärkeä mulle. Emilie tekee sitä samaa, mutta samaan aikaan Emilien isoin juttu on myös se, että se tuo sen kaiken esille eikä vain peitä niitä vaikeita asioita, vaan ennemminki tuo ne sun eteen, että sä kohtaat ne asiat face to face. Ja sitä myöten olen oppinut käsittelemään niitä paremmin eikä se niiden kohtaaminen pelota ja lamauta niinkuin se ehkä normaalisti tekisi, kun sä tiedät mitä kaikkea Emilie ajaa takaa ja mitä hän on kokenut ja vaikkei sulla olisi edes samoja kokemuksia niin tuntuu et siitä musiiksita huokuu joku todella aito ymmärrys ja se saa sut rauhottumaan eikä sun tartte hävetä mitään. Sä jotenki pystyt elämään kaikkien sun virheiden ja huonejen puoliesi kanssa paremmin ja tiedät että asiat on paremmin joku päivä ja mikään paha ei ole pysyvää. That is what Emilie is for me.

The End :)

Soundin keikka-arvio. En viitsinyt ottaa parhait lauseit tähä kun koko teksti on täydellinen niin en olis osannu valitakkaa sieltä vain muutaman. Elikkä suosittelen lukemaan. Ei ole pitkä, aika lyhtyt itseasiassa mutta todella _todella hyvä sellainen http://www.soundi.fi/node/14036