Eikös olekkin hieno nimi, creditit Sussulle :D Lasken melkein tunteja milloin porukat lähtee tuosta ovesta (Lähtevät Turkkiin viikoksi, tosin aamu viideltä yöllä) Ei varmaan ole mikään salaisuus, että aamulla herätessä pomppaan katosta läpi, kun muistan, että VAPAUS on viimein koittanut. Ei luoja epica fail toi miun koko selostus, kyllä olen pikku kakara minkäs teet :D
Nyt tuo minun 30 päivää 30 biisiä selostus jää tauolle en mie varmaan osaa koneella olla, kun on paljon muutakin tekemistä mm huuattaa musaa ja laulaa koko keuhkojen voimin tanssien samalla, leffojen huuattaminen, yö kokkausta, nauramista ja kiljumista jollekkin hauskalla jutulle ilman että pitää pidätellä (niinkuin jokapäivä -.-) Sekalaista perseilyä toisinsanoen. Ohhoh, mitä enemmän selitän sen enemmän säälittävältä kuulostan xD Mutta Susanna tulee tänne heti lauantaina lisäämää perseilyntasoa ja.... Ei SIITÄ sen enempää, huhuhhh mitä vain voi tapahtua jälleen kerran. Saa nähdä miten käy :D (Do I even wanna know, hell yeah)
Ja sunnuntaina kotisohvalta Idols Tekee Hyvää -ohjelman tuijottelua. Mielellää olisin tuolla paikanpäällä ollut, mutta ei kai sille voi mitään (oikeasti itken sisältä, eiku ei mitään) Kesällä sitten hemmoja kahtoo <3
Olipas varsin paska selostus, mutta eipä kai muutakaan voi olettaa. Anyway palataan asiaan viikon päästä. Voin olla ehkä hieman maassa, kun porukat tulee takas ja sitte toisaalta toivottavasti alkaa harjoittelu (saa nähdä) Ja tässä vähä vinkkiä olotilastani nytten ja huomenna ja koko loppuviikon :D
Nyt on äärimmäisen turhautunut olo, kun en ole tähän keksinyt mitään. Kyllä näitäkin luulisin olevan jonkinverran. Huoooh nyt tuli nopeasti yksi mieleen, ärsyttäää vain, etten keksinyt mitään "hyvää" valintaa. Mikä määrittää hyvän onkin sitten oma tarinansa, sillä en oikein tiedä itsekkään. Öh. Mutta tässä nyt tulee tällein nopeasti selostettuna parilla lauseella, kun ei nyt kiinnostusta löydy.
Britney Spears - Everytime
Joskus silloin, kun tuo tuli niin tykkäsin tosi paljon. En tiedä oliko se nyt ihan rakkautta, vaikka otsakeen mukaan valinta pitäisi olla sellainen mutta, what the hell. Järjetön vihakausi oli monen monen vuotta Britneytä kohtaan joskus siinä yläasteen aikoihin ja ehkä sitäkin ennen. Kyllä joitakin poikkeuksia oli, mutta se oli enimmäkseen sitä että hän on blondi ja ihku ja on hirvee popstara lellittypaska ja kaikkea tuollaista vihasin sillon = mikä ei ollut niinkuin "Minua lainkaan". Muttajoo viha on vain niin voimakas sana, mutta lellipentuja en kestä vieläkää eikä varmaa kukaan mukaan kestä . No en ala määrittelee onko hän nut tuota etc, että mitä Britney nyt on mulle tällähetkellä sen kummemin kuin, että minua se ei naine ei jaksa kiinnostaa. Huutaa suoraan tylsyyttä. Uudet biisit on aika scheissee ja niin. Mutta Everytimeä joskus tykkäsin ja se oli niin kaunis ja ties mitä lie ajattelinkaan tästä joskus taannoin. Nytten biisi kuulostaa korvaani liian kliseiseltä ja "epäaidolta", että oikein itkettää ja hirvittää kui mä joskus muka pidinkään siitä :O
Nyt ollaan puolessa välissä menossa ja on näide tekeminen on ollut itseasiassa ihan mukavaa. Oma kirjoitustaito ja nimenomaan sen puute pistää häiritsemään usein, mutta pakko vain päästä siitäkin yli ja antaa olla. Ehkä se tästä, tai sitten ei. Oli miten oli niin biisivalinta tähän on aivan sama, kun vuosi sittenkin samassa kategoriassa. Ei tää niin palavasti kuvasta minua enään, mutta jollaintavalla tää biisi istuu edelleen minuun. En vain tiedä mitään muutakaan biisiä mikä kuvastaisi minua. Tai monissa nimenomaan on monia pätkiä jotka saattavat kuvastaa mut sitten että ihan koko biisi.... niin sellaisia ei kauheasti ole vastaan tullut. Tuokin tietämättömyys kertoo jo vähän tästä biisivalinnastakin... yeah... what if..... what if I'am....
Emilie Autumn - What If
Mulla taitaa olla tälläne pyhä kolminaisuus musiikin suhteen johonka kuuluu Nightwish, Hurts ja sitten Emilie. Tuota kolmikkoa on todella vaikea uhata. Mutta Miss Autumnin vaikutus muhun on ollut valtava ja Emilien kaltaisia ei täältä maanpäältä löydy kovin montaa .♥ Mutta siinä on se, että Emilien musiikkiin voi musta niin monen monet ihmiset nojata ja heijastaa itseään, että siinä mielessä ehkä meissä kaikissa on vähän Emilietä, ainakin näin faneissa. Ja tämän perustalta Emilien pitäisi saada enemmän huomiota, sen hän olisi ainakin ansainnut, vaikka minusta tämä fanimäärä ja suosio on juuri täydellinen määrä, ja toivon, ettei se tuosta räjähdä mihinkään liian isoihin lukemiin. Niin kaksipiippuinen tilanne, mutta itsekeskeisesti olen jälkimmäisen kannalla ehkä kuitenkin enemmän ;D
Nuo sanat tässä biisissä on kaikessa yksinkertaisuudessaan erinomaiset! Ja kertosäe jää junnaamaan päähän pitkäksikin aikaa ja mulle tulee superhyvä fiilis aina tätä kuunnellessa. Tän biisin mukaan on vain hyvä heittää itsensä menemään ja antaa mennä laulaa mukana ja elää siin fiiliksessä mikä biisistä huokuu. Enchant Albumikin on varmaan eräitä parhaita koskaan ja menee mun top 10 heittämällä ellei jopa top 5 joukkoon
Meinaan aina karkaan näissä aiheissa ja hyppään vähä sivuraiteelle selostamaan vähän jotain muutakin ylimääräistä, mutta sen avulla on helpompi selostaa, vaikka kyse olikin vain biisitä joka kuvastaa minua ja silti suurimman osan puhunkin vähän muita. No tässätapuksessa tämä on niin henkilökohtainen ettei voi aivan kaikkea aina sanoakkaan ja parempi niin. Mulla on joku sairas tapa selostaa vähä liikaakin. :'D
Day 14 - a song that no one would expect you to love
Ja tässä tämän päivän biisi valinta jotenkuten vielä tämän päivän puolella julkaistuna. Nämä valinnat on alkaneet stressata mua toisinaan, vaikka mulla on kaikkiin muihin tulevien päivien valintaan jo valittanua biisit lähestulkoon, paitsi tämä oli hetken tyhjillään kunnes "Hehey now I know" fiilis iski ja valinta on:
Nine Inch Nails - Hurt
En oikein tiedä lopulta miten lankesin/rakastuin tähän biisiin, sillä tää aluksi huokui monia niitä asioita, mistä en yleensä pidä. Mut jotenkin itselle tää ei ole nii iso shokki enää, mutta voisin kuvitella, ettei kuitenkaa ihmiset ehkä tajua miksi tykkään tästä. Ensinnäkin alku ja se, että biisi rätisee ottaa minua yleensä aivoon biiseissä. Sellaisiin biiseihin en ole onneks kauheasti törmännyt ja jos olen törmänny niin kierrän ne kaukaa, todella kaukaa. Vain tätä en. Tähän on saatu vangittua jotan mielestäni jopa TÄYSIN erinlaista juuri tuolla rätinällä. Se vähän kuin kertoo omaa tarinaansa ja avaa uusia ovia, jos nyt noin voisi sanoa. Aluksi mietin et, miksi sen pitää rätistä, mutta muutamien kuuntelukertojen jälkeen kaikki olikin selvää. En mie sitä tähän voi koskaan selittää. Tuo biisi nimenomaa pitää KOKEA. Joo kerranki osana kuvata fiiliksiäni, tosiaan se pitää kokea itse. Ja jos ei irtoa jollekkin ni se eiirtoa. No can do. Tämäkin olisi käynyt myös alla olevaan Musen tilalle mutta huomasin, että se istuu tähän mainiosti. Nuo sanat varsinki kaikinpuolin olisi istunut alla olevaan ja kuinka minä näen ne (näen ne monella tavalla) mutta ne olisi ollut kuin nakutettu tuohon alempaan kategoriaan. Laulultaan tuo on kyllä hyvin hyytävää kuunneltavaa, ja kuin vedettäis itse siihen hiljaisuuteen ja siihen karuun tunnelmaan mitä biisi huokuu. Ja vaikka siinä on jotain karua, se on vain kaunista. Emt. Tää on vain yksinkertaisesti upea ja kyyneliltä ei voi joskus välttyä. Ja useimmiten iskee täysi tyhjyys tämän biisin kuunneltuani, niin hyvässä kuin pahassa. eli pahassa #justsaying
Ja onha nuo aika radikaalit nuo sanat ja aika angstia, mutta jotenki kokonaisuus on vain niin täydellinen ja taitaa olla ainut nistä biiseistä tällähetkellä joita kuuntelen jotka ovat täysin synkeitä teksteiltään. Vaikka puhuin, etten tälläistä kuuntele nykyään kauheasti, niin tämä on tosiaan se poikkeus :)
I hurt myself today, To see if I still feel I focus on the pain, The only thing that's right The needle tears a hole, The old familiar sting Try to kill it all away, But I remember everything
I wear this crown of shit, Upon my liar's chair Full of broken thoughts, I cannot repair Beneath the stains of time, The feelings disappear You are someone else, I am still right here
Eilen ei kerennyt missän vaiheessa kirjoittamaan biisivalintaa, sillä oli hoppu Hennalle viettää iltaa ja Iirikin palasi Saksasta viimein niin sai siis jäädä blogirutiini väliin. Mutta nytten siis eilisen biisivalinta:
Muse - Exogenesis Symphony Part 1 (Overture)
Tässä yksi massiivisen tärkeäksi biiseiksi noussut kappale. Tämän linkkasin galleriaan ja pakko oli tänne vielä jatkaa höpöttelyä. Musta toi on varmaan yksi maailman kauneimpia biisejä. (toisaalta tää tarvii part 2 & 3 olemassaolon) Mutta siis ei todella pitkään aikaan tälläistä vastaan tullut ja tämä sitten onneksi osui tielleni, kun eräänä tylsänä päivänä aloin ladata heidä musiikkia. Voi kuinka kiitän itseäni tuosta nyt jälkikäteen. ♥ Ja Guilty Pleasure indeed. Biisi josta sulla tulee tälläne fiilis niiin se on aivan kamalalla tavalla ihanaa (No D44 juurihan sitä varte se täsäs kategoriassa onkin ) mutta joskus se on kyllä vain PELKÄSTÄÄN sitä kamalaa fiilistä, kun on valmiiksi ehkä hieman aillapäin. Tää pistää mut ehkä pelottavalla tavallakin hirveään syöksykierteeseen syvälle epätoivoon...et pitäisi jättää jopa kuuntelematta mielenterveyteni vuoksi :D Ja toisinaan, kun olet ihan onnelinen, tai et edes sitäkää, mutta olen paljon toiveekkaammalla ja perus hyvällä fiiliksellä niin nautin hyvällämiellä tästä joka solullani!! Vaikka biisi sitten huokuukin jonkinsortin epätoivoa samaan aikaa ja kyllä asitin sen, mutta se ei valtaa mua ja näen vain sen valoisan puolen kaikesta huolimatta. Ja tuota mä tuossa biisissä rakastankin. Sitten Bellamyn erinlainen, kiehtova ja riistävän kauniilla tavalla "kiekuminen" on se oleellisin osa, mikä vetoo minuun. Ekalla kerralla parit ensimmäist sekunttia ihmettlin nyrpeä ilme kasvoilla ja sitten se vaihtukin totaaliseen sulamiseen. Outoa eikö vain!? Niin minustaki, mutta niin siinä kävi ja nyt suorastaan Bellamyn laulanta pitää kyynelkanavat kosteiksi :D Äh, Multa alkaa loppua nyt tää selittämisen "taito". Anyway jos et ole kuunnellut niin tekisi mieli oikein anoa polvilla, että kuuntele, siis kuuntele nyt tämä, okei, kiittimoivainheippatirallaa ;))
Who are we? When are we? Why are we? Where are we? Why, why, why?
No ei tähä voi sanoa ku että BIEBER, vaikka ei olekkaa bändi mutta WHAT THE HELL
Tällänen ärsyttävä vitun pallitton neiti ei kaipaa sen enempää laajempia perusteita. Kyllähä kaikki kanssavihaajat tiedätte tämän. Ja jos ette niin teissä on jotain vikaa näin minun mielestäni, ja pahasti!! :DD
Varmaan kamalan vaikea ihmisten arvata, mitä mie lätkäsen tähän tänään. :D Ja kyllä, se on sijalla yksi ollut hyvän aikaa. Ainakin toistaiseksi. Eikai sitä viitsi ihan täyttä alkaa vielä huutelemaan ja uhoamaan, että tämä on peitonnut Nw:n lopullisesti, vaikka itsestä hetkittin niin tuntuu. Toisina hetkinä taas ei. Vaikeata alkaa sanomana mitään, katsellaan Nw:n uuden levyntulon jälkeen lisää miten on. Mutta näin väliaikaisesti ainakin ehdottomastikyllä se on...
Hurts - Affair
Ei pääse yli eikä ympäri. Tämä taitaa olla heidän parhain biisi. There it is. Mä vihdoinkin osasin sanoa jonkun heidän tuotannostaan parhaimmaksi. Saavutus sinänsä, sillä joka biisille olen antanut lähestulkoon palan sielustani, ja saanut takaisin enemmän. Eikä kyseinen sydäntenmurskaaja ole edes levyllä, vaikka olisi sopinyt sinne enemmän, kuin paremmin. No tärkeintä on, että edes julkaisivat sen Wonderful Life sinkun b-puolena.
Mutta tästä päästäänkin siihen viimein myös, että MIKSI miksi juuri Hurts, ja mikä siinä niiden musassa sitten oikein on, joka vetää mua niin puoleeni. En kovin järkevää vastausta tähän osaa oikein antaa. Luin vanhaa galleria merkintää ja kerroin, että heidän musa oli kuin puuttuva pala, pala jota olisin etsinyt kauan tietämättäni ja viimein löytänytkin sen ja nyt olen täysi/koottu/valmis. Toi tuntuu edelleen niin todelta! Ja se on tuota täyttämisen tunnetta toteuttanut moninverroin enemmän, kuin tuolloin, jolloinka vasta heidän leyvä olin juuri alkanut vasta kuuntelemaaan. Heidän musiikki ja levy on täynnä vahvoja avoimia tunteita, kauniita melodioita ja sydäntä särkevää laulantaa joka on ajatonta.
En mä vain voi kuin ihmetellä, nostaa hattua, ihailla ja arvostaa, sillä ihmiset HOI huomio, jätkät eivät olleet koskaan tehneet musiikkia ennenkuin tapasivat 5 vuotta sitten. Eivät koskaan aiemmin. Eivät osanneet soitta edes mitään instrumenttejä tai laulaa, lainkaan. Tää kuulostaa edellee kui tuhkimotarinalta miten kaikki alkoi. He tapasivat kolmen aikaa yöllä, humalassa baarin pihalla. Heidän kaverit tappelivat keskenään, ja he kaksi eivät ja päättivät tutustua ja puhua sen sijaa musiikista. Äärettömän avoin keskustelu, vaikkakin humalassa tuli tehtyä lupaus, että aletaan tekemään yhdessä musiikkia. Ja se piti. Siitä alkoi armoton harjoittelu ja usko itseen, vaikka päätä tuli hakattua seinään usein, päivästä aina yömyöhään harjoittelua, että miten oikein tehdään biisejä. Yksinään eristäytyneenä kaikesta muusta maailmasta. Neljälläkymmenellä punalla viikossa 5 vuotta elämistä täysin rappiolla elivät molemmat eripuolilla Manchesterin kaupunkia. Ei ollut varaa edes matkustaa toisen luo. Mutta siltitoivo paremmasta huomisesta piti heidät liikkeellä. Sitten eka bändi pystyyn, tehtiin kaikki virheet mitä voi ja kahen vuode päästä haskat tiskiin. Ainakin melkein. Punkkari vaatteet vaihtui, päätös siitä, että kaikki tekstit/lyyrikat tuneet pitää tulla aitoina, sellaisinaan. Siitä se alkoia ja hiukset kammattiin taakse eikä katsottu enää taakse. Tulos Hurts ja Wonderful Life indeed.
Noin pähkinänkuoressa tarinaa.. Tää bändi on vain auttanut mut pois pikkuhiljaa tästä paskasta, missä olen tämän puoltoista vuotta vellonut. Nää ihmiset ja musiikki on saanut mut uskomaan itseeni, näkemään asioita, joita en ole koskaan ennen näkenyt, ymmärtänyt. Nää ihmiset ja musiikki sanoillansa ovat takoneet muhun paljon järkeä, toivoa ja uskallusta, mä en voi uskoakkaan kuinka koen maailman jo paljon paremmin nykyään. Heidän elämäntarinansakkin aina suoraan pohjalta menestykseen on 70% kuin suoraa omasta tilanteestani. Tää musiikki on ollut kuin mun mielikuvituksellinen olkapää johonka mä olen nojannut jo pidemmän aikaa. Vuoden vaihteen jälkeen, ennenkaikkea keikan jälkeen, ja sen jälkeen pari haastattelua ja pari levynkuuntelu kerran jälkeen pari isoa "ahaa" elämystä.... Ja tässä OLLAAN. Tässä ollaan nyt selittämässä viimevuotta, viimeisintä piemeää vuottani elämästäni jo hyvin toipuneena! Jotenka mitä mä voin tähän vielä sanoa. Nyt ehkä näette tämän merkityksen mulle, mitä se todellisuudessa on ollut mulle. Hurts on mulle 2 mahtavaa, todella inspiroivaa ihmistä, täydellistä, lohduttavaa, vapauttavaa, silmiäavaavaa musiikkia ja ennenkaikkea minun pelastava enkelini näidne asioiden pohjalta ♥ :))
Ja tästä sitten head held FUCKING HIGH eteenpäin, hymy naamalla anteeksi pyytelemättä, itseen uskoen ja jatkaen niinkuin vanha, tosin paljoltin uusinkin Katin voimin. (kokoajan hymy naamalla tätäkin kirjoittanut) Vuosi sitten en olisi kuvitellut sanovani mitään näistä ääneen, koska en uskonut siihen lainkaan, näide sanojen sanominenki olisi ollut aivan liian pelottavaa, todeta se tilanne mikä se oli oli liian pelottava. Tässä sitä ollaan ja näillä mennään eteenpäin.
" SUDDENLY MY EYES ARE OPEN EVERYTHING COMES INTO FOCUS "
Pitempiä selittämättä pistän tähän nytten mitä ensimmäisenä mieleen tulee. Näitäkin vaihtoehtoja on se Gaziljoonan verran.
Vangelis - Twenty Eighth Parallel
Ja samoiten koko 1492 Conquest Of Paradise soundrack. Ja moni muukin tähän käy, lukemattomia. Tätä on nyt täss viimeaikoina rauhotusmusana kuunnellut ja vaipunut hyvin nopeasti uneen. Tämä on kyllä toisiksi viimeinen biisi ja joskus olen vielä hereillä, ja jos en, kun tämä biisi soi, mutta silti valkkasin nyt tämän. Itse Conquest Of Paradise on aika helvetin klisee vaikkakin en voi kieltää, ettenkö tykkäisi, jotenka siksi joku muu biisi lätyltä. Kyllä hermot kiittää, kun saavat lepoa, puhumattakaa pää tyhjäksi ja kaikki ajatukset vekeen. = Ehkä paras tunne mitä on olemassa ♥
Juuri ja juuri tämänpäivän puolella kerkeän tämän julkaista. Vaikka eihän sillä olisi ollut sen väliä vaikka olisikin menny huomiseen. No mutta biisi jonka tahtiin voin tanssia. Tuskin tarvitsee mainita kuinka paljon näitäki on olemassa. Mutta joo Kaijan biisin kun ehdin jo lämäistä aiemmin niin mieleeni pulpahti kyllä hyvin eräs biisi. Tässä hetki sitten kelasin vanhinta siskoani, joka asuu Espanjassa ja siellä olin viime vuonna melkein näihin aikoihin. (Itseasiassa juuri kahden viikon päästä olisin menossa sinne tähän aikaa viime vuonna.) Olipas vaikea lause. Mutta siellä tuli huuatettua erästä biisiä.
Shakira - Men In This Town
Vitsi, että vihasin tätä aluksi. Tää oli aivan kauhea biisi. Jotenkin tylsä ja huonolla tavalla outo. Sitten menikin ehkä 5 päivää ja mitä tapahtui. Minä siskoni Reijan kanssa muutaman Tinto De Verano lasillisen ja tyhjän rommipullon jälkeen tanssittiin tätä partsilla ja kehuin kovaan ääneen, kuinka paras biisi tämä on. :DD Okei se meni kännin piikkiiin, mutta kyllä se seuraavana päivänäkin kohmelossa kuulosti hyvältä ja aina siitä eteenpäin. Tää on vain jotenki spykedeelinen biisi niin hervottoman hauskassa mielessä. Varsinki parissa kohtaa " I'm so fresh I'm so fresh" kohat ja ennenkaikkea kohta 2:53 ei luoja, että naurattaa vieläkin. Ihan kuin itse Shakirakin olisi jossain pöllyssä ja laulaisi jollain heikolla helium -äänellä. Ei luoja, eli toisinsanoen paras känni/bailu biisi. Väkisinki alkaa naurattaa miun sisko joka jokakerta 2:53 kohdassa teki ihme liikkeitä, kuin olisi oikeasti kaikki ruuvvit tippuneet maahan, ja minä käkätän siinä vieressä. Hervottoman hauska ja aina alkaa tanssittaa tätä kuunnellessa. Oijoi pitää tämä koneellikkin ihan ladata, tässä kohta kymmenkertaa putkeen huuatettu tubesta. :D
Myöskin We No Speak Americano oli todella kovassa soitossa. Kauppareissut oli mielenkiintoisia, mutta ah niin mahtavia ajellen autolla kauppaan, ulkona on 30 astetta lämmintä auton stereot jumputtaen tuota biisiä ja siskon kanssa hytkyttii "coolisti" musan tahtiin arskat nenällä. Oijoi oltii nii " gangstoja" että oikein itkettää :DD Mutta hauskaa oli, ei luoja nyt kävi miettimään kahesti et olisko sittenki pitäny mennä sinne taas (olisin jo ollut siellä 3vko nytte jo) Mutta jooo.... Paluu oikeaan elämään ja töitä etsimään, oli se vähä pakko. nyyh todellisuus täältä tullaan.
Oleellisesti näitä biisejä riittäisi lähestulkoon loputtomiin. Mietin tässä pitkään, et pitäisikö valita jokin biisi jossa on paljon vaikeita sanoja, ja niitä on paljon ja ne lauletaan nopeassa tahissa. Sillä sellaisihan on aina kaikisten vaikein oppia. Puhumattakaan jostain Eminemistä, jolla varmaan on vaikeimmat sanoitukset koskaan biiseissään. Niitäkun oppisi joskus ulkoa niin olisi helvetin hienoa. Arvatkaa olenko epäitoivoisesti sitäkin koittanut. Se vaatii aivan helvetisti kärsivällisyyttä, ja kieli menee solmuun vähää väliä, kun ei vain pysy mukana :D Mutta nyt ajattelin laittaa kaksi biisiä, kun en tosiaan tiedä kumman puolelle olisin enemmän kallistunut.
Danny Elfman - Jack's Lament (Nightmare Before Christmas)
Emilie Autumn - Shalott
Molemmat biisit osaan varmaan unissanikin ulkoa. Ja molemmissa on se ihmeellinen juttu, että ne lyriikat jää todella helposti mieleen, ja sä muistat ne nopeasti. Jotenki helposti kuunneltavat sanat, vaikkakin Emilien biisissä tahti onkin aika huima. Mie en mielestäni ole kovin hyvä ihminen muistaa biisien sanoja ulkoa. Korkeintaan juuri nämä minun kolme lemppari bändin/artistin biisit nyt osaa eli Hurts, Nightwish ja juuri Emilien tuotannosta muistaa nyt lähestulkoon kaikki sanat. Mutta sitten muutoin. Minulle se musa on aina se tärkein osa, ja lyriikat joskus hyvinkin toissijaiset. Jonkun mielestä tuo kuulostaa aika julmalta, mut näin se vain menee joskus.
Mutta Jack's Lament on erittäin mieleenpainuva hetki leffassa. ♥ Ja minä itseasiassa kuuntelin biisiä kyllä paljon ennenkuin näin itse leffan. Ja tuo tekstihän on nyt ihan silkkaa rakkautta. Tätä on todella hauska laulaa, vaikka ääneni kuulostaa vähän kauhealta kun alan tätä vetämään. Ja noi lyriikat on siinä mielessä kivat, kun alat lausumaan ne oikein terävästi ja eläydyt niihin oikein kunnolla niin se on iha sika hauskaa! Kuulostaa varmaa vähä oudolta, mut jotenki mite noi sanat pulpahtaa ulos suusta niin ne saa iha oman värinsä siihen ja sitä on hauska lähtee vähä leikkimään niillä ja eri tunnetiloilla. :D
Emilien biisissä välillä saa miettiä, että missä sitä oikein vetää henkeä :D Niin nopea on tuo tempo, mut silti sitä jotenki ihmeenkaupalla pysyy yllättävän helposti sanoissa mukana. Ja siinä on jotain taikaa aina, kun osaat jonkun vaikean, nopeatempoisen biisin ulkoa, niin kyllähä se jaksaa ilahduttaa mieltä, vaikka satoja kertoja olisitkin sitä hoilannut. Kai se vain hivelee egoa tai jotain jollainlailla. Lol. Mutta ihananainen biisi on Shalott ja oli yksi niistä biiseistä jotka sai mut rakastumaan kyseiseen neitoon lopullisesti. ♥ #RegretNothing
Day 07 - a song that reminds you of a certain event
Ja kuten eilen sanoin, että eilinen biisivalinta olisi käynyt tähän, niin tähän tulee siis uusiksi vähän samankaltainen selostus, mutta eri biisi ja eri artisti tietenkin. Palloilua kävin Nw:n ekan keikan välillä, mutta totesin, ettei minua kiinnosta kaivella sitä päivää, kun se keikka oli se aika negatiivinen puoli siinä sen palo härdellin takia. Enkä tottapuhuakseni muista siitä keikasta kuulleeni kuin ne esnsimmäiset kolme biisiä ja sitten Islander ja whoeverin VAIN. muista ei ole mitään muistikuvaa, kuin en koskaa olisi ollut läsnä. Enkä varmaan ollutkaa ko olin syvällä mielessäni varmaan umpi shokissa. Anyway nytten sitten päästääkin miun lopulliseen valintaan ja se on:
Lady Gaga - Intro: Dance In The Dark (The Monster Ball)
Koneelle tuli ladattua tämä intro heti keikan jälkeen, koska tykkäsin siitä heti niin helvetin paljon. Ja oleellisesti joka kerta, kun tätä kuuntlee ni tulee keikka mieleen. En voi vieläkään uskoa, että olen kyseisen naisen nähnyt ja kuulut livenä. :D Jotenkin siellä paikanpäällä sitten tuli jopa kauhea paniikki, kun tämä lähti soimaa, että vittu kohta GAGA vittu LADY GAGA tulee lavalla ja minä SAAN NÄHDÄ TÄMÄN KAIKEN, voiko tämä olla totta!? Anteeksi erittäin typerä kakaramainen tapa selittää mutta hei haloo on se silti MISS GAGA ♥ Ja Jälkikäteen ei voi olla kuin yhtä isoa hymyä ja olla onnelinen, että oli todistamassa sitä hetkeä. Kylmät väreet kulkee pitkin selkärankaa tätä kuunnellessa ja kaipaan kauheasti keikalle uudelleen. Niin mahtavaaa tanssia ja laulaa kurkku suoralla ja nauttia vain helvetin hyvästä olosta ja katsoa upeaa showta! ♥ Tämän fiiliken saan myös, tosin paljon lievempänä, mutta kuitenkin näin kotona sängyllä istuessakin aina toisinaan, mikä kummasti piristää tylsänä sunnantai päivinä. ;D Uusiksi pitää päästä ehdottomasti ja tälläkertaa mielellään iha eturiviin jos vain mahdollista! Ja Sussun kanssa teitenkin, ja toki muutkin kaverit mukaan vain isolla joukolla pitämään hauskaa ♥ *haaveilee*
Okei, nyt on todella vaikea. Pää lyö ihan tyhjää. Tottakai jostain biisitä tulee jonkun bändin keikka, missä olen joskus ollut. Enimmäksee sellaisia tulee mieleen ja ajattelen vain, että se on kauhean tylsä vastaus!! Ja ennenkaikkea kun tiedän, että huomisen kysymys koskisi "biisi joka muistuttaa sinua jostakin tapahtumasta." niin se tässä ärsyttää. Mutta tätä tässä päivän aikana olen pyöritellyt niin usein, että pakko siis varmaan valita tuollainen hetki, kutienkin, kun muutakaan ei mieleen tullut. :( Mikä minnuu vaivaa. Yleensä moniin biiseihin löytyy paljonkin muistoja, kun on ollut jossain muualla. Oli se sitte vaikka kaukana kotoa, jossian muualla päin suomea tai iha naapurissa.
Hurts - Unspoken
Joka kerta, tässä kevään aikana, kun levyltä olen tätä biisiä kuunnellut niin tulee Hurtsin keikka mieleen Tammikuulta. Tämä on heidän aloitusbiisi, ja jotenkin se sinne takaraivoon jäi ja pinttyi. Vielä kun kyseinen biisi löytyy itselläni kuvattuna niin senkun virkistää mielikuvaa. Tästä biisistä saa niin pelottavan todellisen flashbackin, et ihokarvat nousee pystyy ja naamalle leviää pitkäkestoinen hymy. Hyvä etten vedet silmissä juuri nytkin muistele sitä hetkeä siellä eturivissä ja tämän biisin raikuessa. Muutoinkin ainut Hurts biisi jolla kesti muutenki aueta minulle todella kauan. Kaikkia biisejä rakastan levyltä, mikä sinänsä on jo saavutus, jota mikään bändi ei ole koskaan aiemmin tehnyt. Mutta se, että sä todella omaksut sen niin tapahtui juuri ennen keikkaa. What can I say. Lyriikat on todella kauniit, biisi on todella eeppinen, Theon ääni ja tulkinta, ah. ♥ Minun on hirveän vaikea kuvailla heidän musaa muutenkaan, nytkin oikein hirvittää kuinka kankealta tuo "kehuskelu" oikein kuulosti. No se siitä sitten, tehkää itse omat päätelmät :D
Pientä taistoa kävin tämän biisin ja Veronan välillä. Verona jäi varmaan kaikkien keikalla olioiden mieleen vähiintääkin jollainlailla, koska se on hiljaisin biisi, ja Richard lauloi oman osuutensa niin helvetin hyvin ja sai sellaiset kunnianosoitukset ettei mitään rajaa! (Richard on taustalaulaja muuten, mutta Veronassa hänellä on oma hetki, jossa hän saa laulaa biisin melkein kokonaan itse) Mutta Unspoken silti veti isomman korren koska niin elävää mielikuvaa ei ole mistään keikalta/biisistä jäänyt, kuin tästä. Voin jopa mieleeni palauttaa elävästi sen oman olotilani, minkä koin keikalla, voin kelata siihen hetkeen itseni, ja se on yhtä utopisen kuuloista kuin miltä tuntuukin. En voi käsittää miten voin niin elävästi elää sen hetken "uudelleen." Wau... I'll never know why :))
Mulla itseasiassa ei ole kauheasti näitä biisejä, joista jokin henkilö tulisi mieleen, ainakaan sillein et se pompahtais heti mieleen terävästi. Toisaalta mulla käy eräs biisi viiteen eri kategoriaan ja se kävisi tähänkin, mutta siirrän sen johonkin muuhun päivään vielä. (No ei ainakaan mikään Closer ;D) Mielessäni on kuitenkin yksi ihminen ja yksi biisi, jonka muistan hyvin vieläkin sen hetken. Ja se hetki oli todella utopinen, niin kauniilla tavalla. Kuin olisi herännyt jostain unesta, ja nähnyt ja leijunut samoin tein toiseen maailmaan. (kuulostipa kliseiseltä, lol)
30 Seconds To Mars - Stranger In A Strange Land
Tämä biisi ja tästä tulee mieleen ehdottomasti Sussu = miun hanipööni, todellinen sielunveljeni. ♥ Vuodenvaihteessa, kun kyseinen henkilö oli meillä sen 6 päivää, toistan vielä kuusi MAAILMAN HIENOINTA päivää, niin siinä kello neljän ja aamu kuuden paikkeilla Sussu päräytti soittimesta soimaan tämän. Minähän kuuntelen Marsseja ja kyseisen biisin yleensä skippasin enkä ollut kuin sen 2-3 kertaa kuunnellut. No voin sanoa, että tuntui, kun olisin kuullut sen vasta ensimmäisen kerran. Ja ekoista sekunneistä lähtien olin jo rakastunut. Sinänsä hyvin outoa, että noin kävi, koska se on tosi harvinaista. Ja nytten tuo biisi onkin soitetuin biisi Marsseilta ja Sussu tulee väkisinki jokakerta mieleen, elikkä kiitos kuuluu hälle. Onneksi pistitkin sen biisin pyörimään ja nähtävästi juuri oikealla hetkellä. Sussu hypersupersekopää -Marssi fanina on täs vuosien saatossa hellästi aivopessut miut, vaikkakin koen, että ihan omasta aloitteesta olen tätäkin bändiä alkanut kuuntelee ja tykkäilee kovastikkin. Biisistä vielä sen verra, että siitä on tullut yksi tärkein biisi näin heidän tuotannoltaan ja tätä jaksaa huudattaa aina, ihan oikeasti aina!♥
" I fuck you like a devil " Lause pistää aina hymyillyttää hyvin, HYVIN monesta syystä ;D Sussu Knows..
Tähän olisi hienosti käynyt eräs toinenkin Marssien biisi, samaisen henkilön soittamana, samaisena yönä, mutta säästän sen myöhemmälle erääseen toiseen kategoriaan, jonnekka se käy todella hyvin. :P
Niin ja mitäs tykkäätte uudesta ulkoasusta!? Tulihan sitä väännettyä sen 3-4 tuntia. Sussulta sain, yllättäen hyväksyntäni (Hmm mistäköhän johtuis? Grrrr, Hutchcraftingly amazing Theo maybey the reason?) Itse kun sitä tulee sokeaksi monen tunnin tuijottamisen jälkeen. Ja ps. tuon kuvan "valokeila" on miun tekemä. Jes osaan mä sentään jotain muutakin, kuin leikkiä kontrasteilla. Lolitsekehuskeliapaskaminä.
Ja katsokaan kyseisen herran käsiä/sormia. Sounds creepy I know.... mutta mite jollain voi olla noin kauniit, täydelliset_ kädet. Ja vielä mieheksi. Ja omaksi puollustukseni voin sanoa, että aivan kaikki, siis aivan kaikki muutkin fanit ovat huomanneet saman. Eli kyse ei ole siitä, että minä olisin muka tarkkasilmäinen kaheli, joka huomaa tälläisiä asioita ja tekee niistä ison numeron. =D
Näitä riittäisi varmaan maailman ääriin jos alkaisi oikein ajan kanssa miettimään. Nytkin mieleeni pompahti melkein parikymmentä vaihtoehtoa. Mutta edelleen valitsen sen viimeisimmän jota on tultu kuunneltua.
Burial - Forgive
Erittäin vaikea valinta, sillä koko tuotanto kun on mielestäni todella surullista ja sydäntäriipaisevaa musiikkia alusta loppuun jokainen levy. Mutta erityisesti tämä ja Archangelin välillä kävin taistelua. Se ,että Forgive lopulta voitti niin siihen löytyy kolme syytä. 1. Tälläinen pieni seikka kuin, että Archangelin olen Gallerian puolelle kerran jo laittanut, niin en viitsi uusiksi laittaa. 2. Forgive on uudempi tulokas ja on ollut viime aikoina enemmä soitossa. Ja 3. Kyllä tämä lopulta avaa haavoja aika pahastikkin enemmän kuin Archangel, jos olet edes hitusenkin herkässä mielentilassa. Ja vaikka et olisikaan siinä mielentilassa, tämä vetää sinut siihen tilaan. Pretty amazing though... and scary have to admit
Tämä biisi kuuluu tähän kategoriaan, kun se on vähä liian "hyvä" ettet voi kuunnella sitä kovin usein. Ja jos päätätkin kuunnella, niin tiedät jo etukäteen, että se ole hyvä idea lainkaan. Toisinsanoen, miksi ihminen on välillä niin tyhmä, että pistää soimaan sellaisen biisin, jonka varmasti tietää tekevän vahinkoa. Mutta kun se on niin kaunis, eeppinen (vaikkakin lyhyt), kuin toisesta maailmasta ja limaisesti sanotti NIIN ihana, ah ♥ että toisinana sen riskinki uhalla haluan kuulla sen. Näin se vain menee tämän biisin kohdalla.
Burial on aika uusi tuttavuus minulle ja Dub-step/ Hyperdub musiikkia en ole koskaa kuunnellut ennen tätä. Ja mula ei ollut edes harmainta aavistusta tuollaisesta tyylisuuntauksestaka! :O En pahemmin suuntauksista välitä, kunha jokin kuulostaa hyvältä, niin se sitten on hyvä, iha sama mikä genre se sitten on. Ja Burial on pääasiassa instrumentaalista musiikkia ja biiseihin monesti lainataan jotain joltain muulta artistilta vaikkapa Christina Aguileran -You Are Beutiful -biisiä on lainattu Ghost Hardware -biisiin Minen vieläkään kuule mitään Chistinaa siinä! Se on niin erimuotoon laitettu, mixattu etc, ettei sitä ole tarkoitettu nähtävästi edes tunnistettavaksi. :)
Mutta se siitä. Minä nähtävästi tykään lätinöidä pitkään näistä minun biisivalinnoista. Ja tästä en möläytä sen enempää henkilökohtaisuuksia. Mutta kukaan ei voi käsittää sitä, mitä tää biisi tekee mulle kun tätä kuuntelen. "Something so beautiful it hurts"
Niin ja puolivahingossa löysin tämänkin. Kiitos Hurts -poikien. Olen ehkä aika haukka seuraa mitä hyö kuuntelevat, tosin yleensä ne on paljolti sellaista mistä en pidä lainkaan, mutta Burial on totaalinen poikkeus ♥
Taidan tosiaan vetää nää biisit näppituntumalla, eli poimin niitä biisejä jotka viimeaikoina ovat olleet kovassa soitossa, kun tietynlaine fiilis on ollu päällä. Sillä ilman, että omistan surkean muistin, niin se tuntuu silti vaikealta kaivella taaksepäin, että mikä olisi ollut ehkä se isoin ja vaikuttavin biisi, joka tässä tapauksessa on tehnyt minut onneliseksi. En mie vain löydä mitään sellaista. Että näin. Lötinät sikseen ja tässä se tämänhetkinen onnelisuusbiisi
Kaija Koo - Vapaa
Kyseistä naista en kuuntele lainkaan, paitsi tätä. Ja tässäkin tapauksessa se on Dance mix. Jokin tuossa jumpusmusiikissa on viehättänyt koko tämän kevään ajan mua. Mutta mikäs siinä kesä tuloillaan niin vähemmästäkin tän kylmän talven jälkee alkaa tälläne eloisa musiikki napata. Vaikka itse lyriikat ei ehkä puhu sen onnelisuuden puolesta, mutta siinäkin biisissä paistaa se toivo kuitenki paremmasta huomisesta. Ja läpikotaisin surulliset "angst-there-is-no-hope-I'm-gonna-die" biisit ei ole uponneet minuun pitemmän aikaan. Mutta jos biisi kulkeekin tuolla linjalla kuin yllä mainitsin, niin lopulta siinä lyyrkoissa/melodiassa pitää ollase toivo selvästi havaittavissa, jotenka se ei olekkaan täyttä angstia. There is the difference people. Ja tuollaista musaa sitten tuleekin kuunneltua. ja tämä Kaijan biisi ei ole mitää angstia lainkaan, mutta toin tässä ääripään esille jolla kuvaisin tavallaan tätä Kaijan biisiä ja sitä että miksi se on niin hyvä ja miksi kuuntelen sitä.
Mutta tämä tosiaan saa aivan järjettömän hymyn kasvoille. Mun tekis mieli laulaa ja huutaa iha täysiä näitä sanoja. (Odottaa innolla, etät poruakat lähtee lomalle, niin sitte pääsee huutaa iha oikeasti) Jajajaja... en mä vain tiedä. Tulee niin superhyperdyper hyvä fiilis tästä aina. Pure emotions = You cannot never explain them
Tajusin tässä juurin että tämä sopisi myös tuohon kohtaan, "Song that noboby wouldn't expect you to listen" Kategoriaan, mutta enköhän minä sinne keksi jotain muutakin laitettavaa. :))
Ja itseasiassa juuri nyt tajusin, miksi tykkään tästä biisistä. Tää taitaa kuvastaa mun viime vuotta vähä liiankin hyvin. Hämmästyttävää. Tiedän kaikki sanat tästä biisistä, mutta nyt meni vasta viesti perille... #Justsaying
Mä olen kyllästynyt niihin voimiin, jotka ohjailee mun elämää, jotka vie mukanaan ja itseensä rakastuttaa. En tiedä, onko se väärin, kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan, sillä niin olis käynyt, jos ois jäänyt eiliseen kii. Joku mua piteli siinä, se oli niin kamalan vahva, eikä se halunnut päästää irti. Melkein kuin lihaa ja verta, suurempi vuoria, merta, se sellaiseksi kasvoi mun päässä. En odota yllätystä, en pidätä hengitystä. Mä haluan jättää sen kaiken taaksepäin, mun pakoni loppuun juostu on. En mä rohkea oo, enkä kuolematon, mut mä tiedän vaan sen, minkä sydän on tiennyt kauan ; Tää mun pakoni loppuun juostu on. En aio tuntea pelkoo, vaikka pelkään, et se ei oo musta kii, mut mä luulen, et ihminen on sitä vahvempi. Mä aion antaa sen kuolla, en enää anna sille tilaa hengittää, mä en oo, mä en oo sille velkaa yhtään enempää.
Mä rakennan kotini yksin, mä armahdan minäni yksin, ja pakotan pitämään itseni koossa. En ole se surkea rätti, jonka sydän on imetty kuiviin, en rakenna sille kotiini huonetta. Mä valitsin juosta, koska luulin, etten osaisi muuta. En enää tunnista itseäni tuosta, se ihminen on jäänyt menneeseen aikaan.
Tämän pitäisi olla aika helppo kysymys, mutta loppujen lopuksi se ei ole. Antakees miun selittää hieman. Ensinnäki minä en ole kuunnellu radiota VUOSIIN enkä koskaan juuri katso Voice tai MTV:tä. Kyllä taitaapa tuo olla päästänsä vialla ja pihalla tuoreimmista hiteistä = kyllä niin olen ja voin myöntää sen iha häpeilemättä. Ja juuri tämän takia en _kuule niitä huonoja biisejä lainkaan. Itse kun kuuntelen koneelta juuri sitä musiikkia mistä tykkään. Ja joo, on se noloa kuitenkin toisinaan, kun ei tiedä mistään mitään. "ETKÖ SÄ OLE TÄTÄ KUULLUT täähä on jo monta kuukautta vanha biisi" -reaktioita on tullut aika usein kavereilta. Mutta ei se minua haittaa, sen kuin kohautan olkapäitä ja that's all :D
Kyllähän tähä Tähkät ja sun muun Piipityksen biisit olisi voinut laittaa ja porukoide huuattamat iskelmä kanavan biisit ja näin. kyllä noita löytyy sitten kai mutta valitsin nyt tämän tubehitiksi nousseen, järkyttävän paskan biisin.
Rebecca Black - Friday
Ei multa tästä sen enempää rakentavaa vastausta saa kuin, että TURHA. Yhdetekevät sanat jostain vitun perjantaista jejejee bileet wuhuuu Ihquuu. On kuultu liian usein ja niin... Tarvitseeko mun edes selittää. Ei... Niin kauhea, että itkettää, mutta taidan mä enemmän nauraa :D hohhoijaaa mikä teitä ihmisiä vaivaa.
Ajattelin aloittaa tämmöisen listan tekemisen. Tämä on ensimmäinen kerta täällä blogissa, mutta Gallerian puolella tuli vuosi sitten väännettyä tämmöistä, mutta sekin jäi pahasti kesken. Ja nyt on uusi vuosi ja uudet kujeet, ja ehdottomasti erinlaisia biisejä tiedossa. Odotan itsekkin mielenkiinnolla mitä biisejä oikein nappaan tähän. Monet kysymykset ovat aika haastavia ja niitä täytyy miettiä varmaan ihan ajan kanssa. Ja juuri siksi ajattelin tällkertaa panostaa tähän toivottavasti enemmän, kuin viimeksi. Silloin siitä tuli melkein pakkopullaa, kun netti Espanjassa oli kaikenlisääksi hitaampi kuin kilpikonna, niin vähemmästäkin kiinnostus lopahti. :D
Day 01 - your favorite song(at the moment)
Anteeksi, mutta oli pakko pistää lisäotsake sulkuihin. En nimittäin varmaan koko elämäni aikana osaa valita, sitä yhtä ja ainoata parhainta biisiä. Ei, se on ihan mahdottomuus minulle. Ja jos sattuisin valitsemaankin jonkin, niin kuitenkin hetken kuluttua päähäni tulisi kymmenittäin muita hienoja biisejä mieleen, ja sitten tuntuisi, että laiminlyön niiden muiden upeuden, jos vain yhden nostan jalustalle. Jotenkin kaihdan tuota tunnetta kuin ruttoa. Et näillä perustein muutin vähän kysymystä.
Elikkä nyt siis mennään viime hetken näppintuntumalla ja tämä on todella helppo vastaus:
The Chemical Brothers: Don't Think
Järjettömän hyvä mielenkohottja biisi! On tää aika eeppinen omallalaillaan ja tanssijalka vipattaa joka kerta, hyvä energinen olo senkuin valtaa mielen! En koskaan ole bändiä kuunnellut/diggaillut sen enempiä. En edes tunne heidän tuotannostaan muuta kuin muutaman biisin, joita mm Voicekin joskus tykkäsi raiskata taannoin. Ja se, miten biisin löysin oli puolivahinko (Kiitos #TheStoryn) Hyvä jyske ja fiilis biisissä eikä se pysy paikallaan kokoaikaa, vaan muttuuu hiljalleen hienosti kasassa pysyen ja etenee. Kohta 5:34 ja varsinkin 6:10 - eteenpäin on kuitenkin sellainen osa biisistä mitä tunnun odottavan koko ajan. Se on biisin huippu = finaali johonka koko biisi olisi tavallaan tähdännyt kokoajan. Sekin saisi olla mielestäni pidempi. Ja voin sieluni silmin kuvitella, kuinka esim hienoisessa humalassa, hyvän äänentoistolaitteen keran, tuossa kohdan alkaisin tanssimaan itseni ekstaasiin. "Don't think, just let it flow" taitavat olla ainoat sanat mitä biisissä sanotaan, ja juuri sellaisen fiiliksen tästä saakin. Eli biisi tekee kuunteliallensa sen mitä tässä ajavat takaakin, just great! Eli siis lähestulkoon instrumentaalinen biisi kyseessä. Ja suurin osa kaikkien aikojen parhaimmista tanssibiiseistä ovat juuri instrumentaali biisejä!
Suosittelen mielelläni kuuntelemaan, jos haluaa kuulla vähän ehkä erityyppistä jytinä-tanssi-eloctronica-jumputus musiikkia ja ehkä avartamaan vähän ajatuksia sen myötä. (No onneks olen hyvä kuvailemaan, lol :D)
