30 Songs 30 Days = Day 23

Ennen biisi valintaa sellaisia kuulumisia, että mitään ei ole taaskaan tapahtunut. Kävin tuossa aiemmin, jo eilisen puolella aamusta hammaslääkärin tuolissa ja voin sanoa, että se lääkäri ryssi iha mukavasti mun väliaikasen paikan, mitä helvettiä. Näyttää kuin joku olisi lämäyttänyt hampaaseni kasan kovaa purkkaa.! :O ihan oikeasti. No jos tuosta pääsis myöhemmin eroon iha kunnon paikan kera.

Pyörähdin kaupungilla ja siellä vierähti pari tuntia yllättävän monia vaatteita kokeillen, olen viimein päässyt siihen pisteeseen et kokeilin viimein paljon uutta ja erinlaista mikä on oikeasti _ennekuulumatonta. Sysäsin epäilyni kankkulan kaivoon ja otin sitä mikä näytti kivalta ja koko oli oikea. Kaikesta tästä huolimatta mikää ei näyttänyt hyvältä ja vikoja löyty eikä istunut  Pisti vituttamaan aivan saakelisti. Yksi syy miksi kuljen negatiivisin mielin kaupois vaaterekkejä pläräten. No silti kyllä kannatti koska huomasin paljon uutta, ymsyms sellaista mitä tosiaa mun ei kannata koskaa hankkia päälle, mitkä käy mulle ja kui HELVEITN paljon materiaalilla on väliä ainakin mun kohal jos esim mekkoa ostaa! Jotenka siis iha kätevä oppitunti siinä tuli, niin hassulta ko se ehkä kuulostaakin :'D paitsi hei löysinhä mä yhen tuubitopin, mutta ei sellaisesta, niinki yksinkertaisesta viitsinyt pulittaa 25 euroa.

Päädyin sitten tämän vaatehärdellin takia *jännitysrummut* mihinkäs muuhuin kuin _Anttilaan. Jestas, pistäkää mulle jo porttikielto, vaikka kaksi leffaa sieltä vain tarttui.

 Eka on nähty monta kertaa, mut onha se aika tuitui leffa ja aika klassikko kamaa jos nyt noin voisi sanoa. Jälkimmäisen olen kerran aiemmin nähnyt muinoin ja muistelin, että se oli hyvä. Ja sitä se oli, kun juuri lopetin sen katsomisen hetki sitten, vaikka kyllä huomaa, että olin paljon pienempi tuolloin. Hieman on karttunut tuo lista kaiken maailman nähdyistä leffoista ymsyms ni eihä se niin enää vaikuttava ollut.


Day 23 -  A song that you want to play at your wedding

Ja tämäkin biisivalinta on "vale" sillä mä en oikeasti TIEDÄ YHTÄÄN mitä tähä laittaisin. En mie ole tälläsiä miettinyt. Olen ehdottomasti yksi niistä harvoista jotka eivät ole KOSKAAN miettinyt omia häitään. Oikeasti, en mie tiedä hääpuku toivettani, en paikkaa, en yhtikäs mitään. Tiedän vain et pienet häät ja si joku kiva paikka. Ei mulla ole mitää " ton mä haluan mun häihin EHDOTTOMASTI. piste. that's it." eiei never. So.. valinta on siis vähän "läppä" mutta biisi itsestään on aivan mielettömän hieno, hauska ja yllättävän hilpeä, vaikkei itse tarina sitä oikeastaan olekkaan. Pretty mad oikeastaan. Vähän kuin olisi kaikki ruuvit tippuneet päästä vaikka elämä onkin aivan kauhea mutta iloitset silti että pääset naimisiin, vaikka tiedät kuolevasi, kinda. 
Suosittelen kuuntelemaan ja kaikki negatiivisyydet pois ja tanssahtelee valssin tahtiin jota rytmittää miun ehdoton lempi muusikko neito:

Emilie Autumn - Marry Me

30 Songs 30 Days = Day 22

Day 22 - a song that you listen to when you’re sad 

Pitkästä aikaa pääsen tähän listan kimppuun ainakin yhden otsakkeen verran. Valintani keksin tässä juuri koska taidan kyseisellä mielntilalla olla nyt niin on tässä tultu kuunneltua erästä tiettyä biisiä joka kolahti tuossa pari päivää sitten vasta :)

Adele - Turning Tables

Onse jännä. Sinkuista olen tykänny erityisesti Set Fire to the Rain teki todella ison vaikutuksen. Sitten jossain ihmeellisessä mielentilassa latasin levyn vaikka ajattelin et se ei varmaa ole edes hyvä. eikä se ekalta istumalta oikein miltään kuulostanut. nyt täs pari kertaa ajattelin vielä yrittää et jos ei vieläkää tipu ni si jätän sikseen. No toisin kävi. Turning Tables on jotain... <3 niin nää Adelen biisit tuppaa jättää iha sanattomaksi. Enkä oikee ole koskaan kokenut että tälläsisistä jakkara biiseistä tykkäisin näi paljo mut tuon 21 levyn biisit ja etenki se itse Adelen ääni on se kaiken avain. Tuntuu iha yhetekevältä minkälaine se biisi on mut se et miltä tää naine kuulostaa ja se kuulostaa todella hyvältä. Kylmiä väreitä menee välillä ja ihmettelen vieläki omaa reaktiota et mites se tällei :DD I guess I never know eihä täs muutakaa vastausta ole olemassa :)) Mut ylläolevaa biisiä suosittelen kaikille lämpimästi tai sitten ehdottamasti myös kaksi lemppariani Take It All ja Don't You Remember. :)

30 Songs 30 Days = Day 21

Day 21 - a song that you listen to when you’re happy

Näitäkin riittäisi vaikka muille jakaa mutta viimehetken tuntumalla mennää ja ei vois helpompi valinta olla. Tätä on raiskattu ihan gaziljoona kertaa täs kuukauden sisällä:

Linkin Park - When They Come For Me

" OH, WHEN THEY COME FOR ME - COME FOR ME I'LL BE GONE... "

Ei tähän sanoja tarvita sen enempää kuin et tanssijalka vipattaa, biisi on täynnä asennetta joka tarttuu välittömästi ja kertsin eeppisyys on hunajaa korville. Hyvä mieli taattu takaraivoon ylettyvällä kestohymyllä, vaikka tästä jotain melankolistakin saa revittyä C -osassa, mutta sekin kauniilla tavalla vain korostaa muuten koko onnellisuutta joka täst huokuu, kun on pieni hetki pistetty keskelle biisiä joka on vähä "haikeampi" et siin hetkeks vähä pysähtyy. Ja sitten sen jälkeen se energine eeppinen kertsi taas voimistuu tuon hiljaisen melankolisen tunnelmoinnin jälkeen. Ihan perusjuttuha tää on aina ollu musiikissa ylipäätänsä ei siinä mitään uutta, mutta jotenki se on iha elintärkeä tuossa biisissä vaikken aluksi edes tajunnut sen merkitystä niinsanotusti.

" TRY TO CATCH UP MOTHERFUCKER! "

30 Songs 30 Days = Day 20

Day 20 - a song that you listen to when you’re angry 

Kuten itsestäänselvyys onkin, niin sanon vielä, että nämä vaihtelevat todella paljon vitutuksen syyn/hetken yms vuoksi. Mutta onhan nuita pari bändiä ja artistia, joidenka tuotannolta löytyy paljon biisejä tähän fiilikseen. Tärykalvot paukkuen yleensä toistolla on kuitenkin tultu huudatteua selvästi eniten Turmion Kätilöitä. Ja sieltä nappaan muutenkin heidän ehkä kaikkien aikojen parhaimman biisin, joka edelleen kolahtaa yhtä paljon kuin pari vuotta sitten jolloinka heitä aloin kuuntelemaan. Tähän ei siis taija kyllästyä se on selvää.

Turmion Kätilöt - Mistä Veri Pakenee

En kyllä oikein osaa sanoa et miksi tämä on juuri se lemppari. Siis tässä on vaan joku. Tähän olisi erittäin hyvi vitutus biiseiksi käyny mm Minä Määrään, Kirosana, 4 Käskyä, Kärsi, Verta ja Lihaa and the list goes on and on and on... Paljon vaihtoehtoja. Mutta tämän, Mistä Veri Pakenee biisi kitetytyy niin hyvin nuihin viimeisiin sanoihin jotka jollain henkiläkohtaisella tasolla edelleenki tuntuu repivän jopa haavoja auki enkä osaa okein sanoa että mistä moinen lähtöisin. Eikä tunteita osaa/tarvitse aina selittää ne loppusanat kolahtaa niin monessa mielessä yhä näin monien vuosien jälkeen ja vittuuntuneena jos tätä kuuntelee niin tämä jopa lisää vitutuksen määrää mikä ei ole ehkä niin hieno asia, mut se hetken päästä helpottaa kuitenkin ja olen iha n fine :) Weird.

Sinä vaadit lisää
Ja periaatteet hukkuvat vihaan.
 Tänään aurinko puhtaana aamuun nousi
Ja vaipui verisenä iltaan 

30 Songs 30 Days = Day 19

Kuten otsikosta voi päätellä tulin alunperin laittamaan biisi valintani mutta nyt tähän alkuun voisin sepostaa lhyesti muita kuulumisiani. Ja anteeksi tämä kolmen viikon hiljaisuus (taino se tuskin ketää haittaa) mutta energiaa eikä aikaa ole herunut blogin ylläpitämiseen lainkaan. Töistä tullessa olen usein tosi väsynyt vaikka jalkakipu onkin hellittänyt, mutta nyt vaivaa migreeni useaan otteeseen. Kolme kertaa sellainenkin ollut viikon sisällä mikä on ennenkuulumatonta. Syynä varmaa tämä äkillinen kuumuus, vaikka vettä olen litkinyt ämpäri kaupalla ja kaikkea estääkseni tuota. No jos tämä tästä. Kassalle olen päässyt viimein tuossa viime viikolla jo ja hyvinhän se sujuu vaikka viime perjantai olikin katarstrofi nimimerkillä vittumaiset asiakkaat. Se oli sitten puolen tunnin härdelli kauheineen valituksineen, korvaus vaatimuksineen ja myymäläpäälikön kutsuminen paikalle viel siihen päälle. No se siitä

Niii ja että viikon päästä on sitten Linkin Parkin keikka viimein! Holy shit oikeasti. En tajua tätä siltikää vaikka kyl se vähä alkaa kutkuttamaan kun pitää oikeasti alkaa suunnittelemaan asioita. Joo jonottamaan ollaan menossa ja sillein :)) Keikan jälkee pitäis viel kyetä vikaksi päiväksi töihin hahaha saa nähdä mitä siitäkin tulee. Joistakin rannekkeista on puhuttu, että ihmiset jotka tulevat ensimmäisinä paikalle saavat sellaisen ja voivat site olla vaikka jonottamatta ja pääsevät silti eturiviin muita aiemmin. Oijoijoi kelpaa niin. Siksi tässä ollaankin suunniteltu, että mennää niitä havittelee vaikka en oleta mitään. Jonotuskielto kappas perkele ja aamu ysiltä saa vasta mennä jonottaa. Mennää puol ysiks sinne jo kyttäilee ei siin mitää :D

Noniin se siitä. Ei mulla sit muuta sen kiinnostavaa tässä olekkaan. Nyt sitten päivän biisi valinnan kimppuun

Day 19 - a song from your favorite album 

 Tää tuskin yllättää ketään, enkä tiedä onko se nyt enää niin hyvä asia, kun on itsestään selvyys, liikaa mainostettu asia jo (joka on musta niin raivostuttavaa toisinaan, mutta omapaha on vikani, ei voi tässä muita syytellä :'D )

Hurts - Happiness = The Water

Levyn viimeisin biisi (jos piilo biisi Veronaa ei lasketa) ja levyn hiljaisin ja yksinkertaisin veisu. Mielestäni eräs parhain koko levyltä (niinkuin ne kaikki :D) mutta mulla on 5 biisiä mitkä voin nostaa levyltä esille vähä ylemmäs muita ja tää on yks niistä. Ainut biisi jota ei livenä soiteta koskaan, paitsi tuossa toissapäivänä Rock Am Ringissä heidän viulistit + muu bändi veisusivat melodiaa minuutinverran, vähän kuin introna Confide In Me:lle. Voi herranjumala kyllä kelpaa minulle. Tuo sama poppoo muutenkin pakko tulla Ruissiinkin. En ala muuten, sillä heidän show on harpannu ison askeleen taas spektaakkelimaiseen suuntaan. niillä on se 10-12 ihmistä lavalla nykyään viiden sijasta. pari viulisti ja sellon soittajaa, basisti ja toinen kitaristi (Adam on se toinen yhden biisin verran, kun soittaa kitaraa) ja sitte vielä 2 Wonderful Life videon tanssiaa parissa biisissä esim Better Than Love ballerina vehkeet päällä.  biisejä on muovattu lisä instrumenttejen vuoksi ja kuulostaa vieläkin upemmalta. Nii ja se basisti. oikeasti voi sitä jytinää ja riffittelyä 0_o. ihan oikeasti eräskin biisi kuulosti jo ihan METALLILTA ihan _oikeasti. Olen vähän äimänä vieläki, not that I would mind ;;DD

Ja anteeksi eksyin taas aiheesta ja kaikkia kiinnosti. Mutta tämä biisin sanat on tehty 20 minuutissa ja yksinkertaiset ovat, mutta niin kannattava vahva tarina ja vertauskuva et tuskin jättää ketää kylmäks. Ainut biisi jossa ei ole mitään elektronisia soittimia. Vain pianoa ja viulua ja sen sellaista <3

Saa nähdä nytten miten pystyn päivittelemään blogia, edelleen tuntuu ettei aika riitä, vuorokaudessa pitäisi niin olla enemmän tunteja. Aina kun tulee töistä niin ei kerkeä tehdä sitä kaikkea mitä haluaisi. No kuten sanottua keikka ensiviikolla siitä varmaan lätinää tulee ja kuvia jos ollaan kannattavalla kuvausetäisydellä eikä kamera vittuile pahasti. :)

30 Songs 30 Days = Day 18

Day 18 - a song that you wish you heard on the radio

Aiemmassa oikeasti kysyttiin että minkä biisin kuulet radiosta usein. Siihen en osannu vastata sen koommin kun en kuuntele, mutta tän päivän otsake onkin sitten aivan eri juttu. Tähän tulee nyt kaksi vastausta koska jo toinen näistä päätyi ainakin Voice teeveeseen ihan hetki sitten. ja toinen on vielä sellainen minkä toivon kuulevani radiosta joskus, vaikka vastaus onkin varmaan epämääräinen ja täynnä ristiriitaisuuksia:

Clare Maguire - The Shield And The Sword

Olen rakastunut tähä naiseen ja sen musiikkiin, ääneen ja karismaan! What a woman. ♥ Koin ensimmäisen fanityttöily kohtauksen Claren osalta tuossa kuukausi sitten, kun Claren - Last Dance biisi ja video napsahti soimaan voicelta. Sain lähestulkoon kirjaimellisesti slaagin kun en voinut uskoa silmiäni. Voi sitä onnesta huudon määrää. Oikeasti kiljuin kuin... no fanityttö kertoo kaiken. :'D Olen vieläkin vähä ällikällä lyöty, vaikkei sen takia etteikö hänen laulunsa olisi jossian vaiheessa tullut Suomen radio aalloille, muttakun Clare on niin UUSI artisti vielä ja vasta kotimaassa Briteissäki kaikki oli viel hetki sitte alkutekiöissä.  Ja ajattelin et ei nyt kukaa ala sitä kuitenkaa koskaa Suomessa soittamaan, ku ei ne tajua hyvän päälle. Onneks kävi toisin. Ja itse kuulin ekan kerran Claren biisin Ain't Nobody ja se tapahtui jo viime _lokakuussa ennenkuin kukaan_ Suomessa tunsi häntä, voin melkein pistää pääni pantiksi laittaa tuosta vaikka itsekeskeiseltä kuulostaakin :')) Rakastuin oitis ja tubesta löytyi tasan 4 biisiä häneltä joita huudatin tässä koko talven. Sitten depyytti Light After Dark ilmestyi Helmikuun lopussa ja sitten sain vähän lisää biisejä kuunneltavaks eikä tarvinnut pettyä. Niin reipasta, mutta sopivasti rauhallista uutta pop musiikkia dramaattisen voimakkaalla kauniilla naisäänellä kuorrutettuna. Me loves.♥ Parhain levy tähän mennessä tältävuodelta aivan selkeesti. En mie tiiä. Ääää päivä päivältä vain tää nainen tekee mut iloisemmaks ja päivä päivältä musta tulee isompi fani. Sitkun tulis vielä suomeen ni omg. Kyllähä Clare ruotsissa pyörähti kun Hurtsiä lämppäs. ja tästä voi päätellä että Hurtsin poikien kautta löysin Claren, he ovat hehkuttaneet häntä aivan alusta asti ja itse kiinnostuin tsekkaamaan mitä kyseinen naine todella on ja.... Niin loppu onkin historiaa. Oivoi voisin jatkaa ikuisuuksiin. Ja jos luet tätä nytten niiin anteeksi, innostuin taas vähäsen :D Yllä oleva biisi on aivan täyttä rautaa, please tsekatkaa video. Okei ei sitten. :'D Sitten seuraava biisi ja artisti --> 

Emilie Autumn - Opheliac

Kuten yllä puhin tähän saattaa tulla ristiriitaisia asioita. Se että mitä toivon tosiaan että kyseistä neitiä soisi radioissa olisi aivan helvetin hienoa, koska silloin muutkin ihmiset näkisivät kaiken sen hienouden omaperäisyyden ja taidon, puhumattakaa Emilien koukuttavuuden josta ei hevillä pääse irti kun kerran ihastut! Mutta sitten kuitenki ahidistaa aivan liikaa ajatus että emilietä kuulisi kaikki ja joka ikine ipana ja pikkuneit or whateverit alkaisivat ihkuttaa tätä ottaisi päähän. Hirveän kliseistä puhetta mut jotenki se vain ahistaa. Enhä mä tiedä onko Emiliellä jo sellasia, varmaan on mutta se että se olisi kaikkien SAATAVILLA helposti jos pyörisi radiossa olisi kauhea tunne. Emt.  Jotenki se kaikki hienous ja taika katoais jonnekkin, vai onko tää vain paskaa ja musta vain ajatus tuntuu tuolta. Who knows. Mutta niin. Jotenki se ajatus että suomalaiset muutki ihastuis Emilieen ni sais mut tuntemaan suurta ylpeyttä ja kyllä se mieltä hivelis kun muutkin tajuaisivat mistä Emiliestä on oikein oikeasti kyse! ♥

Sitten sellainen info vain että eilen siis aloitin viimein kuukauden kestävän harjoitteluni Jyväskeskuksen Kappahlissa. Onha siellä iha jees, kuvittelin paljon paljon pahempaa. Mutta ehkä se sitten muuttuukin häpeäks ja painajaiseksi viimeistään kun mulle opetetaan ekan kerran kassan käyttöä yms. Oh shit, tuun feilaa. Inhottaa olla toope, vaikka vaan olen harjoittelia mutta olen liiankin sitä sorttia että jos en opi/osaa heti niin käy vituttaa ja si olen vähä ankara itselleni kun "muut olisivat hoitaneet tän kunnialla" toisin kuin minä -.- Mieleni on nyt tälläinen, mutta silti mua ahdistaa ja odottelen paniikilla ensi viikkoa. Näin se vain on. Suorituspaineet. Niin sitä se tosiaa on, indeed. -.- No mut ei siit enempää

 Enkä tiedä mikä himo tuli laittaa vain hyvin randomisti Adamista kuva tähän loppuun. Mutta onpahan helvetin hyvä taustakuva ja kuola sen kuin valuu. Marry me, please ♥ Olen muutenkin dumpannut Theon aikalailla tässä en mie tiiä mite se voi olla edes mahdollista mutta jotenki Mr. A on vallannut pääni, totaalisesti. Grrr. Ja 45 päivää Ruisrockiin ja tämäki herra Theoineen ovat lavalla taas meikän nenän edessä. Aaa kaamea ikävä! Aika menny taas niin nopeasti, mikä on vain hyvä juttu. Pian pian piaaaan aaaah ♥

30 Days 30 Songs = Day 17

Day 17 - Song/artist that you have recently discovered

Alkuperäinen kysymys oli "biisi jonka kuulet usein radiosta" mutta edelleen en kuuntele radiota. Ja vaikka tiedänkin mitä siellä pyörii niin en halua laittaa mitään biisiä tähän, koska ne ovat suurimmaksi osaksi kaikki paskoja. Puhumattakaan että se olisi aivan törkeän tylsä pläjäyttää vaa joku biisi josta mulla ei olisis mitään asiaa lainkaan. So näin parhaaks muutta kysymystä itselleen mieleiseksi ja tähän lyttään aika monta eri biisiä.

Zola Jesus - Poor Animal

Tämän löytymisestä onkin jo vierähtänyt kohta kuukausi, mutta tämä oli suunnitteilla tähän kategoriaan aiemmin ja sen vuoksi sai jäädä. Mitä mä nyt voin sanoa. Ilman erästä #TheStory:ä en olisi tätä koskaan löytänyt ♥ Mutta todella kaunis ja tuo tunnelma tuossa biisissä on jotain mieletöntä kaikessa koruttomuudessa ja yksinkertaisuudessa ja vaatimattomuudessaan. Vaikka biisi onkin omalla tavallaan hyvinkin virkistävä, kuin toisesta maailmasta, jotenka ei kai se ihan "vaatimaton" ole kuitenkaan. :D Olen taas hyvä selittämään, lol. Anyway. Olen huomannut että jopa tälläiset, ei ehkä niin monien ihmisten mieleen olevat naisäänet ovat säväyttäneet mua viimeaikoina kumman paljon. Toisaalta oletteko huomanneet tämän kaltaiset naisäänet ovat huippusuosiossa nykyään eikö vain!? So great indeed :)

The Grizzly Bear -Slow Life

Monet saattavat kyseisen biisin tuntea paremmin Twilight New Moon leffasta, mutta itse en tätä löytänyt sitä kautta lainkaan. Eikä ihme kyllä häirinnyt tuo seikka loppujenlopuksi, mikä on ihme sinänsä. Ja Twilight soundtrackeiltä olen löytänyt 2 muutakin hyvää biisiä mutta TAASKIN ilman etteä tiesin niiden olevan siinä leffassa. Pelottaa = kyllä! Esim Radiohead - 15step & Blue Foundation - Eyes On Fire, molemmat kuultavissa ekassa Twilightissa. :D Wau nytkun aloin oikeasti miettimään tätä ja ylläolevaa Zolan biisiä niin huomasin, kuinka nää on vaikuttaneet minuun näin lyhyessä ajassa. Jotenki tuntuu et nää olis syöpynyt mun sisimpään ikuisesti ja jotenki tuo ajatus/tunne tästä sai aikaan lämpimän fiiliksen. Näitä kahta jaksaa kuunnella vielä vuosienkin päästä uskon ainakin, ellen kovin ihmisenä sitten muutu or something. Vai olenko vain melankolisella fiiliksellä who knows. Biisi se tämäkin todella kaunis, kylmät väreet taattu heti ekalla kuuntelukerralla ei tarvinnutkuin eka lause tulla ja se oli siinä. Täs on vain jotain mitä en _vaihteeks osaa sanoilla kertoa. Taianomainen on ensimmäinen sana mikä tuli mieleen. Ja taianomaiseksi jääköön se kertoo itseasiassa ihan hyvin biisistä. Sitten ylipäätään näissä kahdessa biisissä on se myös, että näitä tulee huudatteuttua helposti se kolkyt kertaakin putkeen. :D

Saint Saviour - This Ain't No Hymn

Biisin alkuperäisversio nimeltään Surface Area muutti nimeään ja mixattiin parempaan kuntoon ja siihen päälle vielä musiikkivideo. Tätä upeaa naista olen kuunnellut jo talvesta asti, mutta uudelleen julkaisu sai paikkansa tähän kohtaan ja niin... I love so so so much! Clare Maguiren jälkeen minulle tärkein naislaulaja tällähetkellä. Toinen nainen Zola Jesuksen kanssa jotka omaavat kivan soundin ja Saint Saviour niistä ehkä vielä persoonallisempi ja minua viehättävämpi. Tämän naisen tuotantoa kuuntelen paljon, vaikkei sitä paljoa ole vielä kerennyt tulemaan ja rakastan lähestulkoon joikaista biisiä yhtä paljon kuin rakastan tätä. Tämän naisen biisien merkityksistä en voi edes alkaa puhumaan sen enempään, sillä näihin on vuodatettu lähestulkoon "se kaikki". Todella paljon vaikutusta minuun ja en voisi enempää kiitollisempi olla! Truly a Saint she is ♥

The Weeknd - The knowing

Love at first sight! Niin vähän kuin tuohon uskonkaan ihan näin _musiikinkin kohdalla niin täytyy tuota ehkä ottaa sanoja takaisin. Näitä hetkiä on tullut aivan puun takaa useaan otteeseen viimeaikoina, jotenka olen alkanut _hieman epäilemään kyseistä argumenttia :D Ja tässä hyvä esimerkki siitä, ei herranjumala taas tämä, kun esimmäiset sävelet kajahti tiesin että tulen rakastamaan tätä. Outo fiilis mutta olin niin VITUN varma. Ja oikeassa mä olin. Tuo mies kun avasi suunsa sitten lopulta vielä... WAU! Voisin melkein sanoa että parhain 6 minuutin hetki koko kevään aikana. :D hahah oikeasti, ihan oikeasti en voi tästä edes pelleillä ja spedeillä sen enempää. Se on vain totta! biisistä sen verran että.... se on FUCKING HEARTBREAKER! vollaukselta ei voi välttyä, vaikka sanat onkin tämän bändin biiseissä usein ristiriidassa musiikin kanssa. Ja tuo miehen ääni, se enkelin ääni laulaa paljon _rumia törkeitäkin asioita joissakin biiseissä. Mutta juuri toi ristiriitaisuuskin on kiva asia ja mulle se pisaa oikein hyvin :))

Tässä tää nyt olis. Olisin voinut laittaa monta muutakin biisiä vielä, mutta niille kaikille on melkein paikka tulevissa kategorioissa :D Jos luitte edes tän läpi niin IHME. Otan syvästi osaa, ja anteeksi vielä kerran kun vaivasin. Ja jos vielä kuuntelit biisit... niiin (tiedän ettei kukaan kuuntele) = get a life! :O 

30 Songs 30 Days = Day 16

Day 16 - song that you used to love but now hate


Nyt on äärimmäisen turhautunut olo, kun en ole tähän keksinyt mitään. Kyllä näitäkin luulisin olevan jonkinverran.  Huoooh nyt tuli nopeasti yksi mieleen, ärsyttäää vain, etten keksinyt mitään "hyvää" valintaa. Mikä määrittää hyvän onkin sitten oma tarinansa, sillä en oikein tiedä itsekkään. Öh. Mutta tässä nyt tulee tällein nopeasti selostettuna parilla lauseella, kun ei nyt kiinnostusta löydy.


Britney Spears - Everytime

Joskus silloin, kun tuo tuli niin tykkäsin tosi paljon. En tiedä oliko se nyt ihan rakkautta, vaikka otsakeen mukaan valinta pitäisi olla sellainen mutta, what the hell. Järjetön vihakausi oli monen monen vuotta Britneytä kohtaan joskus siinä yläasteen aikoihin ja ehkä sitäkin ennen. Kyllä joitakin poikkeuksia oli, mutta se oli enimmäkseen sitä että hän on blondi ja ihku ja on hirvee popstara lellittypaska ja kaikkea tuollaista vihasin sillon = mikä ei ollut niinkuin "Minua lainkaan". Muttajoo  viha on vain niin voimakas sana, mutta lellipentuja en kestä vieläkää eikä varmaa kukaan mukaan kestä . No en ala määrittelee onko hän nut tuota etc, että mitä Britney nyt on mulle tällähetkellä sen kummemin kuin, että minua se ei naine ei jaksa kiinnostaa. Huutaa suoraan tylsyyttä. Uudet biisit on aika scheissee ja niin. Mutta Everytimeä joskus tykkäsin ja se oli niin kaunis ja ties mitä lie ajattelinkaan tästä joskus taannoin. Nytten biisi kuulostaa korvaani liian kliseiseltä ja "epäaidolta", että oikein itkettää ja hirvittää kui mä joskus muka pidinkään siitä :O

30 Songs 30 Days = Day 15

Day 15 - a song that describes you

Nyt ollaan puolessa välissä menossa ja on näide tekeminen on ollut itseasiassa ihan mukavaa. Oma kirjoitustaito ja nimenomaan sen puute pistää häiritsemään usein, mutta pakko vain päästä siitäkin yli ja antaa olla. Ehkä se tästä, tai sitten ei. Oli miten oli niin biisivalinta tähän on aivan sama, kun vuosi sittenkin samassa kategoriassa. Ei tää niin palavasti kuvasta minua enään, mutta jollaintavalla tää biisi istuu edelleen minuun. En vain tiedä mitään muutakaan biisiä mikä kuvastaisi minua. Tai monissa nimenomaan on monia pätkiä jotka saattavat kuvastaa mut sitten että ihan koko biisi.... niin sellaisia ei kauheasti ole vastaan tullut. Tuokin tietämättömyys kertoo jo vähän tästä biisivalinnastakin... yeah... what if..... what if I'am....

Emilie Autumn - What If

Mulla taitaa olla tälläne pyhä kolminaisuus musiikin suhteen johonka kuuluu Nightwish, Hurts ja sitten Emilie. Tuota kolmikkoa on todella vaikea uhata. Mutta Miss Autumnin vaikutus muhun on ollut valtava ja Emilien kaltaisia ei täältä maanpäältä löydy kovin montaa .♥ Mutta siinä on se, että Emilien musiikkiin voi musta niin monen monet ihmiset nojata ja heijastaa itseään, että siinä mielessä ehkä meissä kaikissa on vähän Emilietä, ainakin näin faneissa. Ja tämän perustalta Emilien pitäisi saada enemmän huomiota, sen hän olisi ainakin ansainnut, vaikka minusta tämä fanimäärä ja suosio on juuri täydellinen määrä, ja toivon, ettei se tuosta räjähdä mihinkään liian isoihin lukemiin. Niin kaksipiippuinen tilanne, mutta itsekeskeisesti olen jälkimmäisen kannalla ehkä kuitenkin enemmän ;D

Nuo sanat tässä biisissä on kaikessa yksinkertaisuudessaan erinomaiset! Ja kertosäe jää junnaamaan päähän pitkäksikin aikaa ja mulle tulee superhyvä fiilis aina tätä kuunnellessa. Tän biisin mukaan on vain hyvä heittää itsensä menemään ja antaa mennä laulaa mukana ja elää siin fiiliksessä mikä biisistä huokuu. Enchant Albumikin on varmaan eräitä parhaita koskaan ja menee mun top 10 heittämällä ellei jopa top 5 joukkoon

Meinaan aina karkaan näissä aiheissa ja hyppään vähä sivuraiteelle selostamaan vähän jotain muutakin ylimääräistä, mutta sen avulla on helpompi selostaa, vaikka kyse olikin vain biisitä joka kuvastaa minua ja silti suurimman osan puhunkin vähän muita. No tässätapuksessa tämä on niin henkilökohtainen ettei voi aivan kaikkea aina sanoakkaan ja parempi niin. Mulla on joku sairas tapa selostaa vähä liikaakin. :'D

Here you sit on your high-backed chair

Wonder how the view is from there

I wouldn't know 'cause I like to sit

Upon the floor, yeah upon the floor

-

You don't know me

Never will, never will

I'm outside your picture frame

And the glass is breaking now

You can't see me

Never will, never will

If you're never gonna see

What if I'm crowded desert

Too much pain with little pleasure

What if I'm the nicest place you never want to go

What if I don't know who I am

Will that keep us both from trying

To find out and when you have

Be sure to let me know

30 Songs 30 Days = Day 14

Day 14 - a song that no one would expect you to love 

Ja tässä tämän päivän biisi valinta jotenkuten vielä tämän päivän puolella julkaistuna. Nämä valinnat on alkaneet stressata mua toisinaan, vaikka mulla on kaikkiin muihin tulevien päivien valintaan jo valittanua biisit lähestulkoon, paitsi tämä oli hetken tyhjillään kunnes "Hehey now I know" fiilis iski ja valinta on:

Nine Inch Nails - Hurt

En oikein tiedä lopulta miten lankesin/rakastuin tähän biisiin, sillä tää aluksi huokui monia niitä asioita, mistä en yleensä pidä. Mut jotenkin itselle tää ei ole nii iso shokki enää, mutta voisin kuvitella, ettei kuitenkaa ihmiset ehkä tajua miksi tykkään tästä. Ensinnäkin alku ja se, että biisi rätisee ottaa minua yleensä aivoon biiseissä. Sellaisiin biiseihin en ole onneks kauheasti törmännyt ja jos olen törmänny niin kierrän ne kaukaa, todella kaukaa. Vain tätä en. Tähän on saatu vangittua jotan mielestäni jopa TÄYSIN erinlaista juuri tuolla rätinällä. Se vähän kuin kertoo omaa tarinaansa ja avaa uusia ovia, jos nyt noin voisi sanoa. Aluksi mietin et, miksi sen pitää rätistä, mutta muutamien kuuntelukertojen jälkeen kaikki olikin selvää. En mie sitä tähän voi koskaan selittää. Tuo biisi nimenomaa pitää KOKEA. Joo kerranki osana kuvata fiiliksiäni, tosiaan se pitää kokea itse. Ja jos ei irtoa jollekkin ni se ei irtoa. No can do. Tämäkin olisi käynyt myös alla olevaan Musen tilalle mutta huomasin, että se istuu tähän mainiosti. Nuo sanat varsinki kaikinpuolin olisi istunut alla olevaan ja kuinka minä näen ne (näen ne monella tavalla) mutta ne olisi ollut kuin nakutettu tuohon alempaan kategoriaan. Laulultaan tuo on kyllä hyvin hyytävää kuunneltavaa, ja kuin vedettäis itse siihen hiljaisuuteen ja siihen karuun tunnelmaan mitä biisi huokuu. Ja vaikka siinä on jotain karua, se on vain kaunista. Emt. Tää on vain yksinkertaisesti upea ja kyyneliltä ei voi joskus välttyä. Ja useimmiten iskee täysi tyhjyys tämän biisin kuunneltuani, niin hyvässä kuin pahassa. eli pahassa #justsaying

Ja onha nuo aika radikaalit nuo sanat ja aika angstia, mutta jotenki kokonaisuus on vain niin täydellinen ja taitaa olla ainut nistä biiseistä tällähetkellä joita kuuntelen jotka ovat täysin synkeitä teksteiltään. Vaikka puhuin, etten tälläistä kuuntele nykyään kauheasti, niin tämä on tosiaan se poikkeus :)


I hurt myself today, To see if I still feel
I focus on the pain, The only thing that's right
The needle tears a hole, The old familiar sting
Try to kill it all away, But I remember everything


I wear this crown of shit, Upon my liar's chair
Full of broken thoughts, I cannot repair
Beneath the stains of time, The feelings disappear
You are someone else, I am still right here


I will let you down, I will make you hurt

30 Songs 30 Days = Day 13

Day 13 - a song that is a guilty pleasure 


Eilen ei kerennyt missän vaiheessa kirjoittamaan biisivalintaa, sillä oli hoppu Hennalle viettää iltaa ja Iirikin palasi Saksasta viimein niin sai siis jäädä blogirutiini väliin. Mutta nytten siis eilisen biisivalinta:


Muse - Exogenesis Symphony Part 1 (Overture)

Tässä yksi massiivisen tärkeäksi biiseiksi noussut kappale. Tämän linkkasin galleriaan ja pakko oli tänne vielä jatkaa höpöttelyä. Musta toi on varmaan yksi maailman kauneimpia biisejä. (toisaalta tää tarvii part 2 & 3 olemassaolon) Mutta siis ei todella pitkään aikaan tälläistä vastaan tullut ja tämä sitten onneksi osui tielleni, kun eräänä tylsänä päivänä aloin ladata heidä musiikkia. Voi kuinka kiitän itseäni tuosta nyt jälkikäteen. ♥ Ja Guilty Pleasure indeed. Biisi josta sulla tulee tälläne fiilis niiin se on aivan kamalalla tavalla ihanaa (No D44 juurihan sitä varte se täsäs kategoriassa onkin ) mutta joskus se on kyllä vain PELKÄSTÄÄN sitä kamalaa fiilistä, kun on valmiiksi ehkä hieman aillapäin. Tää pistää mut ehkä pelottavalla tavallakin hirveään syöksykierteeseen syvälle epätoivoon...et pitäisi jättää jopa kuuntelematta mielenterveyteni vuoksi :D Ja toisinaan, kun olet ihan onnelinen, tai et edes sitäkää, mutta olen paljon toiveekkaammalla ja perus hyvällä fiiliksellä niin nautin hyvällämiellä tästä joka solullani!! Vaikka biisi sitten huokuukin jonkinsortin epätoivoa samaan aikaa ja  kyllä asitin sen, mutta se ei valtaa mua ja näen vain sen valoisan puolen kaikesta huolimatta.  Ja tuota mä tuossa biisissä rakastankin. Sitten Bellamyn erinlainen, kiehtova ja riistävän kauniilla tavalla "kiekuminen" on se oleellisin osa, mikä vetoo minuun. Ekalla kerralla parit ensimmäist sekunttia ihmettlin nyrpeä ilme kasvoilla ja sitten se vaihtukin totaaliseen sulamiseen. Outoa eikö vain!? Niin minustaki, mutta niin siinä kävi ja nyt suorastaan Bellamyn laulanta pitää kyynelkanavat kosteiksi :D Äh, Multa alkaa loppua nyt tää selittämisen "taito". Anyway jos et ole kuunnellut niin tekisi mieli oikein anoa polvilla, että kuuntele, siis kuuntele nyt tämä, okei, kiittimoivainheippatirallaa ;))

Who are we? When are we? Why are we? Where are we? Why, why, why?

I can't forgive you, And I can't forget

30 Songs 30 Days = Day 12

Day 12 - a song from a band you hate

No ei tähä voi sanoa ku että BIEBER, vaikka ei olekkaa bändi mutta WHAT THE HELL 

Tällänen ärsyttävä vitun pallitton neiti ei kaipaa sen enempää laajempia perusteita. Kyllähä kaikki kanssavihaajat tiedätte tämän. Ja jos ette niin teissä on jotain vikaa näin minun mielestäni, ja pahasti!! :DD

30 Songs 30 Days = Day 11

Day 11 - a song from your favorite band

Varmaan kamalan vaikea ihmisten arvata, mitä mie lätkäsen tähän tänään. :D Ja kyllä, se on sijalla yksi ollut hyvän aikaa. Ainakin toistaiseksi. Eikai sitä viitsi ihan täyttä alkaa vielä huutelemaan ja uhoamaan, että tämä on peitonnut Nw:n lopullisesti, vaikka itsestä hetkittin niin tuntuu. Toisina hetkinä taas ei. Vaikeata alkaa sanomana mitään, katsellaan Nw:n uuden levyntulon jälkeen lisää miten on. Mutta näin väliaikaisesti ainakin ehdottomasti kyllä se on...

Hurts - Affair

Ei pääse yli eikä ympäri. Tämä taitaa olla heidän parhain biisi. There it is. Mä vihdoinkin osasin sanoa jonkun heidän tuotannostaan parhaimmaksi. Saavutus sinänsä, sillä joka biisille olen antanut lähestulkoon palan sielustani, ja saanut takaisin enemmän. Eikä kyseinen sydäntenmurskaaja ole edes levyllä, vaikka olisi sopinyt sinne enemmän, kuin paremmin. No tärkeintä on, että edes julkaisivat sen Wonderful Life sinkun b-puolena.

Mutta tästä päästäänkin siihen viimein myös, että MIKSI miksi juuri Hurts, ja mikä siinä niiden musassa sitten oikein on, joka vetää mua niin puoleeni. En kovin järkevää vastausta tähän osaa oikein antaa. Luin vanhaa galleria merkintää ja kerroin, että heidän musa oli kuin puuttuva pala, pala jota olisin etsinyt kauan tietämättäni ja viimein löytänytkin sen ja nyt olen täysi/koottu/valmis. Toi tuntuu edelleen niin todelta! Ja se on tuota täyttämisen tunnetta toteuttanut moninverroin enemmän, kuin tuolloin, jolloinka vasta heidän leyvä olin juuri alkanut vasta kuuntelemaaan. Heidän musiikki ja levy on täynnä vahvoja avoimia tunteita, kauniita melodioita ja sydäntä särkevää laulantaa joka on ajatonta. 

En mä vain voi kuin ihmetellä, nostaa hattua, ihailla ja arvostaa, sillä ihmiset HOI huomio, jätkät eivät olleet koskaan tehneet musiikkia ennenkuin tapasivat 5 vuotta sitten. Eivät koskaan aiemmin. Eivät osanneet soitta edes mitään instrumenttejä tai laulaa, lainkaan. Tää kuulostaa edellee kui tuhkimotarinalta miten kaikki alkoi. He tapasivat kolmen aikaa yöllä, humalassa baarin pihalla. Heidän kaverit tappelivat keskenään, ja he kaksi eivät ja päättivät tutustua ja puhua sen sijaa musiikista. Äärettömän avoin keskustelu, vaikkakin humalassa tuli tehtyä lupaus, että aletaan tekemään yhdessä musiikkia. Ja se piti.  Siitä alkoi armoton harjoittelu ja usko itseen, vaikka päätä tuli hakattua seinään usein, päivästä aina yömyöhään harjoittelua, että miten oikein tehdään biisejä. Yksinään eristäytyneenä kaikesta muusta maailmasta. Neljälläkymmenellä punalla viikossa 5 vuotta elämistä täysin rappiolla elivät molemmat eripuolilla Manchesterin kaupunkia. Ei ollut varaa edes matkustaa toisen luo. Mutta siltitoivo paremmasta huomisesta piti heidät liikkeellä. Sitten eka bändi pystyyn, tehtiin kaikki virheet mitä voi ja kahen vuode päästä haskat tiskiin. Ainakin melkein. Punkkari vaatteet vaihtui, päätös siitä, että kaikki tekstit/lyyrikat tuneet pitää tulla aitoina, sellaisinaan. Siitä se alkoia ja hiukset kammattiin taakse eikä katsottu enää taakse. Tulos Hurts ja Wonderful Life indeed.

Noin pähkinänkuoressa tarinaa.. Tää bändi on vain auttanut mut pois pikkuhiljaa tästä paskasta, missä olen tämän puoltoista vuotta vellonut. Nää ihmiset ja musiikki on saanut mut uskomaan itseeni, näkemään asioita, joita en ole koskaan ennen näkenyt, ymmärtänyt. Nää ihmiset ja musiikki sanoillansa ovat takoneet muhun paljon järkeä, toivoa ja uskallusta, mä en voi uskoakkaan kuinka koen maailman jo paljon paremmin nykyään. Heidän elämäntarinansakkin aina suoraan pohjalta menestykseen on 70% kuin suoraa omasta tilanteestani. Tää musiikki on ollut kuin mun mielikuvituksellinen olkapää johonka mä olen nojannut jo pidemmän aikaa. Vuoden vaihteen jälkeen, ennenkaikkea keikan jälkeen, ja sen jälkeen pari haastattelua ja pari levynkuuntelu kerran jälkeen pari isoa "ahaa" elämystä.... Ja tässä OLLAAN. Tässä ollaan nyt selittämässä viimevuotta, viimeisintä piemeää vuottani elämästäni jo hyvin toipuneena!  Jotenka mitä mä voin tähän vielä sanoa. Nyt ehkä näette tämän merkityksen mulle, mitä se todellisuudessa on ollut mulle. Hurts on mulle 2 mahtavaa, todella inspiroivaa ihmistä, täydellistä, lohduttavaa, vapauttavaa, silmiäavaavaa musiikkia ja ennenkaikkea minun pelastava enkelini näidne asioiden pohjalta ♥ :))

Ja tästä sitten head held FUCKING HIGH eteenpäin, hymy naamalla anteeksi pyytelemättä, itseen uskoen ja jatkaen niinkuin vanha, tosin paljoltin uusinkin Katin voimin. (kokoajan hymy naamalla tätäkin kirjoittanut) Vuosi sitten en olisi kuvitellut sanovani mitään näistä ääneen, koska en uskonut siihen lainkaan, näide sanojen sanominenki olisi ollut aivan liian pelottavaa, todeta se tilanne mikä se oli oli liian pelottava. Tässä sitä ollaan ja näillä mennään eteenpäin. 

" SUDDENLY MY EYES ARE OPEN EVERYTHING COMES INTO FOCUS "

30 Songs 30 Days = Day 10

Day 10 - a song that makes you fall asleep 

Pitempiä selittämättä pistän tähän nytten mitä ensimmäisenä mieleen tulee. Näitäkin vaihtoehtoja on se Gaziljoonan verran. 

Vangelis - Twenty Eighth Parallel

Ja samoiten koko 1492 Conquest Of Paradise soundrack. Ja moni muukin tähän käy, lukemattomia. Tätä on nyt täss viimeaikoina rauhotusmusana kuunnellut ja vaipunut hyvin nopeasti uneen. Tämä on kyllä toisiksi viimeinen biisi ja joskus olen vielä hereillä, ja jos en, kun tämä biisi soi, mutta silti valkkasin nyt tämän. Itse Conquest Of Paradise on aika helvetin klisee vaikkakin en voi kieltää, ettenkö tykkäisi, jotenka siksi joku muu biisi lätyltä. Kyllä hermot kiittää, kun saavat lepoa, puhumattakaa pää tyhjäksi ja kaikki ajatukset vekeen. = Ehkä paras tunne mitä on olemassa ♥

30 Songs 30 Days = Day 09

Day 09 - a song that you can dance to

Juuri ja juuri tämänpäivän puolella kerkeän tämän julkaista. Vaikka eihän sillä olisi ollut sen väliä vaikka olisikin menny huomiseen. No mutta biisi jonka tahtiin voin tanssia. Tuskin tarvitsee mainita kuinka paljon näitäki on olemassa. Mutta joo Kaijan biisin kun ehdin jo lämäistä aiemmin niin mieleeni pulpahti kyllä hyvin eräs biisi. Tässä hetki sitten kelasin vanhinta siskoani, joka asuu Espanjassa ja siellä olin viime vuonna melkein näihin aikoihin. (Itseasiassa juuri kahden viikon päästä olisin menossa sinne tähän aikaa viime vuonna.) Olipas vaikea lause. Mutta siellä tuli huuatettua erästä biisiä.

Shakira - Men In This Town

Vitsi, että vihasin tätä aluksi. Tää oli aivan kauhea biisi. Jotenkin tylsä ja huonolla tavalla outo. Sitten menikin ehkä 5 päivää ja mitä tapahtui. Minä siskoni Reijan kanssa muutaman Tinto De Verano lasillisen ja tyhjän rommipullon jälkeen tanssittiin tätä partsilla ja kehuin kovaan ääneen, kuinka paras biisi tämä on. :DD Okei se meni kännin piikkiiin, mutta kyllä se seuraavana päivänäkin kohmelossa kuulosti hyvältä ja aina siitä eteenpäin. Tää on vain jotenki spykedeelinen biisi niin hervottoman hauskassa mielessä. Varsinki parissa kohtaa " I'm so fresh I'm so fresh" kohat ja ennenkaikkea kohta 2:53 ei luoja, että naurattaa vieläkin. Ihan kuin itse Shakirakin olisi jossain pöllyssä ja laulaisi jollain heikolla helium -äänellä. Ei luoja, eli toisinsanoen paras känni/bailu biisi. Väkisinki alkaa naurattaa miun sisko joka jokakerta 2:53 kohdassa teki ihme liikkeitä, kuin olisi oikeasti kaikki ruuvvit tippuneet maahan, ja minä käkätän siinä vieressä. Hervottoman hauska ja aina alkaa tanssittaa tätä kuunnellessa. Oijoi pitää tämä koneellikkin  ihan ladata, tässä kohta kymmenkertaa putkeen huuatettu tubesta. :D 


Myöskin We No Speak Americano oli todella kovassa soitossa. Kauppareissut oli mielenkiintoisia, mutta ah niin mahtavia ajellen autolla kauppaan, ulkona on 30 astetta lämmintä auton stereot jumputtaen tuota biisiä ja siskon kanssa hytkyttii "coolisti" musan tahtiin arskat nenällä. Oijoi oltii nii " gangstoja" että oikein itkettää :DD
Mutta hauskaa oli, ei luoja nyt kävi miettimään kahesti et olisko sittenki pitäny mennä sinne taas (olisin jo ollut siellä 3vko nytte jo) Mutta jooo.... Paluu oikeaan elämään ja töitä etsimään, oli se vähä pakko. nyyh todellisuus täältä tullaan.

30 Songs 30 Days = Day 08

Day 08 - a song that you know all the words to

Oleellisesti näitä biisejä riittäisi lähestulkoon loputtomiin. Mietin tässä pitkään, et pitäisikö valita jokin biisi jossa on paljon vaikeita sanoja, ja niitä on paljon ja ne lauletaan nopeassa tahissa. Sillä sellaisihan on aina kaikisten vaikein oppia. Puhumattakaan jostain Eminemistä, jolla varmaan on vaikeimmat sanoitukset koskaan biiseissään. Niitäkun oppisi joskus ulkoa niin olisi helvetin hienoa. Arvatkaa olenko epäitoivoisesti sitäkin koittanut. Se vaatii aivan helvetisti kärsivällisyyttä, ja kieli menee solmuun vähää väliä, kun ei vain pysy mukana :D Mutta nyt ajattelin laittaa kaksi biisiä, kun en tosiaan tiedä kumman puolelle olisin enemmän kallistunut.

Danny Elfman - Jack's Lament (Nightmare Before Christmas)

Emilie Autumn - Shalott

Molemmat biisit osaan varmaan unissanikin ulkoa. Ja molemmissa on se ihmeellinen juttu, että ne lyriikat jää todella helposti mieleen, ja sä muistat ne nopeasti. Jotenki helposti kuunneltavat sanat, vaikkakin Emilien biisissä tahti onkin aika huima. Mie en mielestäni ole kovin hyvä ihminen muistaa biisien sanoja ulkoa. Korkeintaan juuri nämä minun kolme lemppari bändin/artistin biisit nyt osaa eli Hurts, Nightwish ja juuri Emilien tuotannosta muistaa nyt lähestulkoon kaikki sanat. Mutta sitten muutoin. Minulle se musa on aina se tärkein osa, ja lyriikat joskus hyvinkin toissijaiset. Jonkun mielestä tuo kuulostaa aika julmalta, mut näin se vain menee joskus. 

Mutta Jack's Lament on erittäin mieleenpainuva hetki leffassa. ♥ Ja minä itseasiassa kuuntelin biisiä kyllä paljon ennenkuin näin itse leffan. Ja tuo tekstihän on nyt ihan silkkaa rakkautta. Tätä on todella hauska laulaa, vaikka ääneni kuulostaa vähän kauhealta kun alan tätä vetämään. Ja noi lyriikat on siinä mielessä kivat, kun alat lausumaan ne oikein terävästi ja eläydyt niihin oikein kunnolla niin se on iha sika hauskaa! Kuulostaa varmaa vähä oudolta, mut jotenki mite noi sanat pulpahtaa ulos suusta niin ne saa iha oman värinsä siihen ja sitä on hauska lähtee vähä leikkimään niillä ja eri tunnetiloilla. :D

Emilien biisissä välillä saa miettiä, että missä sitä oikein vetää henkeä :D Niin nopea on tuo tempo, mut silti sitä jotenki ihmeenkaupalla pysyy yllättävän helposti sanoissa mukana. Ja siinä on jotain taikaa aina, kun osaat jonkun vaikean, nopeatempoisen biisin ulkoa, niin kyllähä se jaksaa ilahduttaa mieltä, vaikka satoja kertoja olisitkin sitä hoilannut. Kai se vain hivelee egoa tai jotain jollainlailla. Lol. Mutta ihananainen biisi on Shalott ja oli yksi niistä biiseistä jotka sai mut rakastumaan kyseiseen neitoon lopullisesti. ♥ #RegretNothing

30 Songs 30 Days = Day 07

Day 07 - a song that reminds you of a certain event 

Ja kuten eilen sanoin, että eilinen biisivalinta olisi käynyt tähän, niin tähän tulee siis uusiksi vähän samankaltainen selostus, mutta eri biisi ja eri artisti tietenkin. Palloilua kävin Nw:n ekan keikan välillä, mutta totesin, ettei minua kiinnosta kaivella sitä päivää, kun se keikka oli se aika negatiivinen puoli siinä sen palo härdellin takia. Enkä tottapuhuakseni muista siitä keikasta kuulleeni kuin ne esnsimmäiset kolme biisiä ja sitten Islander ja whoeverin VAIN. muista ei ole mitään muistikuvaa, kuin en koskaa olisi ollut läsnä. Enkä varmaan ollutkaa ko olin syvällä mielessäni varmaan umpi shokissa. Anyway nytten sitten päästääkin miun lopulliseen valintaan ja se on:

Lady Gaga - Intro:  Dance In The Dark (The Monster Ball)

Koneelle tuli ladattua tämä intro heti keikan jälkeen, koska tykkäsin siitä heti niin helvetin paljon. Ja oleellisesti joka kerta, kun tätä kuuntlee ni tulee keikka mieleen. En voi vieläkään uskoa, että olen kyseisen naisen nähnyt ja kuulut livenä. :D Jotenkin siellä paikanpäällä sitten tuli jopa kauhea paniikki, kun tämä lähti soimaa, että vittu kohta GAGA vittu LADY GAGA tulee lavalla ja minä SAAN NÄHDÄ TÄMÄN KAIKEN, voiko tämä olla totta!? Anteeksi erittäin typerä kakaramainen tapa selittää mutta hei haloo on se silti MISS GAGA ♥ Ja Jälkikäteen ei voi olla kuin yhtä isoa hymyä ja olla onnelinen, että oli todistamassa sitä hetkeä. Kylmät väreet kulkee pitkin selkärankaa tätä kuunnellessa ja kaipaan kauheasti keikalle uudelleen. Niin mahtavaaa tanssia ja laulaa kurkku suoralla ja nauttia vain helvetin hyvästä olosta ja katsoa upeaa showta! ♥ Tämän fiiliken saan myös, tosin paljon lievempänä, mutta kuitenkin näin kotona sängyllä istuessakin aina toisinaan, mikä kummasti piristää tylsänä sunnantai päivinä. ;D Uusiksi pitää päästä ehdottomasti ja tälläkertaa mielellään iha eturiviin jos vain mahdollista! Ja Sussun kanssa teitenkin, ja toki muutkin kaverit mukaan vain isolla joukolla pitämään hauskaa ♥ *haaveilee*

30 Songs 30 Days = Day 06

Day 06 - a song that reminds of you of somewhere

Okei, nyt on todella vaikea. Pää lyö ihan tyhjää. Tottakai jostain biisitä tulee jonkun bändin keikka, missä olen joskus ollut. Enimmäksee sellaisia tulee mieleen ja ajattelen vain, että se on kauhean tylsä vastaus!! Ja ennenkaikkea kun tiedän, että huomisen kysymys koskisi "biisi joka muistuttaa sinua jostakin tapahtumasta." niin se tässä ärsyttää. Mutta tätä tässä päivän aikana olen pyöritellyt niin usein, että pakko siis varmaan valita tuollainen hetki,  kutienkin, kun muutakaan ei mieleen tullut. :( Mikä minnuu vaivaa. Yleensä moniin biiseihin löytyy paljonkin muistoja, kun on ollut jossain muualla. Oli se sitte vaikka kaukana kotoa, jossian muualla päin suomea tai iha naapurissa.

Hurts - Unspoken

Joka kerta, tässä kevään aikana, kun levyltä olen tätä biisiä kuunnellut niin tulee Hurtsin keikka mieleen Tammikuulta. Tämä on heidän aloitusbiisi, ja jotenkin se sinne takaraivoon jäi ja pinttyi. Vielä kun kyseinen biisi löytyy itselläni kuvattuna niin senkun virkistää mielikuvaa. Tästä biisistä saa niin pelottavan todellisen flashbackin, et ihokarvat nousee pystyy ja naamalle leviää pitkäkestoinen hymy. Hyvä etten vedet silmissä juuri nytkin muistele sitä hetkeä siellä eturivissä ja tämän biisin raikuessa. Muutoinkin ainut Hurts biisi jolla kesti muutenki aueta minulle todella kauan. Kaikkia biisejä rakastan levyltä, mikä sinänsä on jo saavutus, jota mikään bändi ei ole koskaan aiemmin tehnyt. Mutta se, että sä todella omaksut sen niin tapahtui juuri ennen keikkaa. What can I say. Lyriikat on todella kauniit, biisi on todella eeppinen, Theon ääni ja tulkinta, ah. ♥ Minun on hirveän vaikea kuvailla heidän musaa muutenkaan, nytkin oikein hirvittää kuinka kankealta tuo "kehuskelu" oikein kuulosti. No se siitä sitten, tehkää itse omat päätelmät :D

Pientä taistoa kävin tämän biisin ja Veronan välillä. Verona jäi varmaan kaikkien keikalla olioiden mieleen vähiintääkin jollainlailla, koska se on hiljaisin biisi, ja Richard lauloi oman osuutensa niin helvetin hyvin ja sai sellaiset kunnianosoitukset ettei mitään rajaa! (Richard on taustalaulaja muuten, mutta Veronassa hänellä on oma hetki, jossa hän saa laulaa biisin melkein kokonaan itse) Mutta Unspoken silti veti isomman korren koska niin elävää mielikuvaa ei ole mistään keikalta/biisistä jäänyt, kuin tästä. Voin jopa mieleeni palauttaa elävästi sen oman olotilani, minkä koin keikalla, voin kelata siihen hetkeen itseni, ja se on yhtä utopisen kuuloista kuin miltä tuntuukin. En voi käsittää miten voin niin elävästi elää sen hetken "uudelleen." Wau... I'll never know why :))

30 Songs 30 Days = Day 05

Day 05 - a song that reminds you of someone 

Mulla itseasiassa ei ole kauheasti näitä biisejä, joista jokin henkilö tulisi mieleen, ainakaan sillein et se pompahtais heti mieleen terävästi. Toisaalta mulla käy eräs biisi viiteen eri kategoriaan ja se kävisi tähänkin, mutta siirrän sen johonkin muuhun päivään vielä. (No ei ainakaan mikään Closer ;D) Mielessäni on kuitenkin yksi ihminen ja yksi biisi, jonka muistan hyvin vieläkin sen hetken. Ja se hetki oli todella utopinen, niin kauniilla tavalla. Kuin olisi herännyt jostain unesta, ja nähnyt ja leijunut samoin tein toiseen maailmaan. (kuulostipa kliseiseltä, lol)

30 Seconds To Mars - Stranger In A Strange Land

Tämä biisi ja tästä tulee mieleen ehdottomasti Sussu = miun hanipööni, todellinen sielunveljeni. ♥ Vuodenvaihteessa, kun kyseinen henkilö oli meillä sen 6 päivää, toistan vielä kuusi MAAILMAN HIENOINTA päivää, niin siinä kello neljän ja aamu kuuden paikkeilla Sussu päräytti soittimesta soimaan tämän. Minähän kuuntelen Marsseja ja kyseisen biisin yleensä skippasin enkä ollut kuin sen 2-3 kertaa kuunnellut. No voin sanoa, että tuntui, kun olisin kuullut sen vasta ensimmäisen kerran. Ja ekoista sekunneistä lähtien olin jo rakastunut. Sinänsä hyvin outoa, että noin kävi, koska se on tosi harvinaista. Ja nytten tuo biisi onkin soitetuin biisi Marsseilta ja Sussu tulee väkisinki jokakerta mieleen, elikkä kiitos kuuluu hälle. Onneksi pistitkin sen biisin pyörimään ja nähtävästi juuri oikealla hetkellä. Sussu hypersupersekopää -Marssi fanina on täs vuosien saatossa hellästi aivopessut miut, vaikkakin koen, että ihan omasta aloitteesta olen tätäkin bändiä alkanut kuuntelee ja tykkäilee kovastikkin. Biisistä vielä sen verra, että siitä on tullut yksi tärkein biisi näin heidän tuotannoltaan ja tätä jaksaa huudattaa aina, ihan oikeasti aina!♥

" I fuck you like a devil " Lause pistää aina hymyillyttää hyvin, HYVIN monesta syystä ;D Sussu Knows..

Tähän olisi hienosti käynyt eräs toinenkin Marssien biisi, samaisen henkilön soittamana, samaisena yönä, mutta säästän sen myöhemmälle erääseen toiseen kategoriaan, jonnekka se käy todella hyvin. :P


Niin ja mitäs tykkäätte uudesta ulkoasusta!? Tulihan sitä väännettyä sen 3-4 tuntia. Sussulta sain, yllättäen hyväksyntäni (Hmm mistäköhän johtuis? Grrrr, Hutchcraftingly amazing Theo maybey the reason?) Itse kun sitä tulee sokeaksi monen tunnin tuijottamisen jälkeen. Ja ps. tuon kuvan "valokeila" on miun tekemä. Jes osaan mä sentään jotain muutakin, kuin leikkiä kontrasteilla. Lolitsekehuskeliapaskaminä. 


Ja katsokaan kyseisen herran käsiä/sormia. Sounds creepy I know.... mutta mite jollain voi olla noin kauniit, täydelliset_ kädet. Ja vielä mieheksi. Ja omaksi puollustukseni voin sanoa, että aivan kaikki, siis aivan kaikki muutkin fanit ovat huomanneet saman. Eli kyse ei ole siitä, että minä olisin muka tarkkasilmäinen kaheli, joka huomaa tälläisiä asioita ja tekee niistä ison numeron. =D