-Olin linkissä, matkalla kotia ja melkein omalla pysäkillä ja seisoin jo ovien edessä. Katsoin tiviisti maahan ja odotin niiden avautumista, kunnes eräs tuntematon tyttö, arviolta 16 -vuotias kysyi multa kauniisti tapittaen että "onko kaikki hyvin..." Pakotin nostamaan pääni ylös ja hymyilin takaisin ja sanoin " on on, ei mulla ole hätää " ja astuin linkistä ulos... -
...Harry Potter & Deathly Hallows Part 2... in my eyes
(sisältää juonipaljastuksia)
Jos voisin kelata ja purkaa kaiken sen, mitä mulla pyöri 40min linkkimatkan ajan päässä nyt tähän, niin mun ei tarvitsisi takkuilla nyt sanojeni kanssa, joidenka on tultava ulos.
En halua sanoa, että olisin väsynyt ja, että kaikki johtuisi siitä, sillä se ei ole. Ihminen taitaa olla vain paljon avoimempi, aidompi, empaattinen = todellinen itsensä sellaisina hetkinä, ottaen kaiken moninkertaisesti itseensä, kun mitkään muurit ja estot ole tiellä ja näet asiat ennennäkemättömällä tavalla. Näin mä sen koin ja olen onnelinen, että tää kaikki tapahtui juuri näin, eikä kukaan voi mulle muuta väittää, tai ennenkaikkea ottaa tätä tunnetta multa koskaan pois.
Kaikesta tästä voi päätellä kuinka tää leffa... uppos muhun sen sanan jokaisessa merkityksessä. Aivan mieletön! Tunnelatauksia ja jännitystä riitti, vaikka sä tiesit kuinka tulee käymään. Severuksen kuoleman aikana ja aina siitä eteenpäin, sain pidätellä itkua aivan leffan lopputeksteihin asti, epäonnistuen siinä todella huonosti. Jatkaen putoustani sekä linkkimatkan ajan, pysähtyen puistoon kotimatkallani tehden samaa ja sekä nytten kotona, oli ja on edelleen jotain sellaista, mikä tuli sieltä kuuluisan puun takaa. :O Tähän oli panostettu todella paljon ja se tuntui ja näkyi. Itse silmään pisti Danielin skarppaus, se oli selvästi huomattavissa. Iha kuin jokin uusi lähestymistapa kaikkeen kerakehittyminen, at last. :) En voi uskoa, että juuri kirjoitin tuon lauseen tähän. Itse visuaalisuuden rakastajana tuijotin kauneutta ja nautin sydän leväten onnellisena, naama välillä repeytyen silkasta suun ammotuksesta. Puristin Sussun käden paskaksi, ja sama toisinpäin, molemmat hyökyaallon kourissa :'D
Muutamat aiemmat kokemukset siitä, kun ensimmäisten sekuntien aikana saat jo sen tunteen, että tämä tulee olemaan jotain todella upeata aivan loppuun asti, niin tämä oli yksi niistä. Ja kokemusten perusteella se tulee pysymään yhtä hienona myös tulevaisuudessakin menettämättä koknaan hohtoaan. Musiikit olivat parhaimmillaan kuin koskaan aikaisemmin ja teki tästä kaikesta vain... niin paremman. Mä en kutsu itseäni lainkaan Potter faniksi, koska en ole koskaan sitä ollut. Enkä koe olevani sitä ehkä koskaan, täysin ainakaan, kun tämä kaikki tuli vasta pari vuotta sitten eläämääni. Sanon olevani ehkäpä tämän viimeisen osan, loppuhuipennuksen rakastaja näin luultavammin.
Ja sitten, rakkaan Severuksen kuvan ilmestyessäni verkkokalvolleni tässä istuessani, saa hanani auki uudelleen ja uudelleen. Tätä Severus ylistystä kuulee joka tuutista, mutta se ei saa mua voimaan pahoin lainkaan....
" You have your mother's eyes " -On varmaan maagisin ja parhaiten lausuttu lause kaikista maailman leffoista mitä itse olen koskaan nähnyt elämäni aikana! Ja jokin ainakin muuttui, huomattavasti leffan nähtyäni, ei voi olla huomaamatta. Mä kutsun häntä Severukseksi, en Kalkarokseksi niinkuin aina ennen. Kalkaros, on nimi sille, jonka me luulimme hänen olevan. Severus on nimi sille, mitä hän todellisuudessa oli. <3 *vesiputous*
" You have your mother's eyes " -On varmaan maagisin ja parhaiten lausuttu lause kaikista maailman leffoista mitä itse olen koskaan nähnyt elämäni aikana! Ja jokin ainakin muuttui, huomattavasti leffan nähtyäni, ei voi olla huomaamatta. Mä kutsun häntä Severukseksi, en Kalkarokseksi niinkuin aina ennen. Kalkaros, on nimi sille, jonka me luulimme hänen olevan. Severus on nimi sille, mitä hän todellisuudessa oli. <3 *vesiputous*
Ja niin... Vaikenemisen lahja ei ole koskaan ollut mun lahja,. Eikä myöskän sairas tarve purkaa tuntoni johonkin. Anteeksi olen päättänyt olla pyytämättä kuitenkaan, sillä ei mulla ole tarvetta siihen. All this has to come out and it did... Vieläkin löytysi sanoja, mutta ei sellaisi mitkä kuvailisivat sen kaiken samanveroisesti. Ehkä minä tyydyn nyt tähän, sellaisenaan kun se nyt luonnoliesti tuli.
Ja te mahdolliset lukiat jotka silmäilette tätä nytten, haluaisin vielä tähän ihan loppuun sanoa sen lauseen, joka kiteyttää tämän kaiken. Sen lauseen, minkä periaattella tän kaiken kirjoitin ja enennkaikkea sen minkä mukaan nyttenkin käyttäydyn, näen, tunnen ja ajattelen juuri kokemani asiat. Toivon, että ymmärrätte mua...
" Of course this is happening in your head but it doesn't mean that this isn't real "
- Albus Dumbledore -
Tarviin paremmat kuulokkeet/ uuden koneen, ei lähde tarpeeksi volumea, haluan tämän niin isolle että korvista alkaa vuotamaan verta!
