13.4.2011

30 Songs 30 Days = Day 10

Day 10 - a song that makes you fall asleep 

Pitempiä selittämättä pistän tähän nytten mitä ensimmäisenä mieleen tulee. Näitäkin vaihtoehtoja on se Gaziljoonan verran. 

Vangelis - Twenty Eighth Parallel


Ja samoiten koko 1492 Conquest Of Paradise soundrack. Ja moni muukin tähän käy, lukemattomia. Tätä on nyt täss viimeaikoina rauhotusmusana kuunnellut ja vaipunut hyvin nopeasti uneen. Tämä on kyllä toisiksi viimeinen biisi ja joskus olen vielä hereillä, ja jos en, kun tämä biisi soi, mutta silti valkkasin nyt tämän. Itse Conquest Of Paradise on aika helvetin klisee vaikkakin en voi kieltää, ettenkö tykkäisi, jotenka siksi joku muu biisi lätyltä. Kyllä hermot kiittää, kun saavat lepoa, puhumattakaa pää tyhjäksi ja kaikki ajatukset vekeen. = Ehkä paras tunne mitä on olemassa 

12.4.2011

30 Songs 30 Days = Day 09

Day 09 - a song that you can dance to

Juuri ja juuri tämänpäivän puolella kerkeän tämän julkaista. Vaikka eihän sillä olisi ollut sen väliä vaikka olisikin menny huomiseen. No mutta biisi jonka tahtiin voin tanssia. Tuskin tarvitsee mainita kuinka paljon näitäki on olemassa. Mutta joo Kaijan biisin kun ehdin jo lämäistä aiemmin niin mieleeni pulpahti kyllä hyvin eräs biisi. Tässä hetki sitten kelasin vanhinta siskoani, joka asuu Espanjassa ja siellä olin viime vuonna melkein näihin aikoihin. (Itseasiassa juuri kahden viikon päästä olisin menossa sinne tähän aikaa viime vuonna.) Olipas vaikea lause. Mutta siellä tuli huuatettua erästä biisiä.

Shakira - Men In This Town


Vitsi, että vihasin tätä aluksi. Tää oli aivan kauhea biisi. Jotenkin tylsä ja huonolla tavalla outo. Sitten menikin ehkä 5 päivää ja mitä tapahtui. Minä siskoni Reijan kanssa muutaman Tinto De Verano lasillisen ja tyhjän rommipullon jälkeen tanssittiin tätä partsilla ja kehuin kovaan ääneen, kuinka paras biisi tämä on. :DD Okei se meni kännin piikkiiin, mutta kyllä se seuraavana päivänäkin kohmelossa kuulosti hyvältä ja aina siitä eteenpäin. Tää on vain jotenki spykedeelinen biisi niin hervottoman hauskassa mielessä. Varsinki parissa kohtaa " I'm so fresh I'm so fresh" kohat ja ennenkaikkea kohta 2:53 ei luoja, että naurattaa vieläkin. Ihan kuin itse Shakirakin olisi jossain pöllyssä ja laulaisi jollain heikolla helium -äänellä. Ei luoja, eli toisinsanoen paras känni/bailu biisi. Väkisinki alkaa naurattaa miun sisko joka jokakerta 2:53 kohdassa teki ihme liikkeitä, kuin olisi oikeasti kaikki ruuvvit tippuneet maahan, ja minä käkätän siinä vieressä. Hervottoman hauska ja aina alkaa tanssittaa tätä kuunnellessa. Oijoi pitää tämä koneellikkin  ihan ladata, tässä kohta kymmenkertaa putkeen huuatettu tubesta. :D 


Myöskin We No Speak Americano oli todella kovassa soitossa. Kauppareissut oli mielenkiintoisia, mutta ah niin mahtavia ajellen autolla kauppaan, ulkona on 30 astetta lämmintä auton stereot jumputtaen tuota biisiä ja siskon kanssa hytkyttii "coolisti" musan tahtiin arskat nenällä. Oijoi oltii nii " gangstoja" että oikein itkettää :DD
Mutta hauskaa oli, ei luoja nyt kävi miettimään kahesti et olisko sittenki pitäny mennä sinne taas (olisin jo ollut siellä 3vko nytte jo) Mutta jooo.... Paluu oikeaan elämään ja töitä etsimään, oli se vähä pakko. nyyh todellisuus täältä tullaan.

11.4.2011

30 Songs 30 Days = Day 08

Day 08 - a song that you know all the words to

Oleellisesti näitä biisejä riittäisi lähestulkoon loputtomiin. Mietin tässä pitkään, et pitäisikö valita jokin biisi jossa on paljon vaikeita sanoja, ja niitä on paljon ja ne lauletaan nopeassa tahissa. Sillä sellaisihan on aina kaikisten vaikein oppia. Puhumattakaan jostain Eminemistä, jolla varmaan on vaikeimmat sanoitukset koskaan biiseissään. Niitäkun oppisi joskus ulkoa niin olisi helvetin hienoa. Arvatkaa olenko epäitoivoisesti sitäkin koittanut. Se vaatii aivan helvetisti kärsivällisyyttä, ja kieli menee solmuun vähää väliä, kun ei vain pysy mukana :D Mutta nyt ajattelin laittaa kaksi biisiä, kun en tosiaan tiedä kumman puolelle olisin enemmän kallistunut.

Danny Elfman - Jack's Lament (Nightmare Before Christmas)


Emilie Autumn - Shalott


Molemmat biisit osaan varmaan unissanikin ulkoa. Ja molemmissa on se ihmeellinen juttu, että ne lyriikat jää todella helposti mieleen, ja sä muistat ne nopeasti. Jotenki helposti kuunneltavat sanat, vaikkakin Emilien biisissä tahti onkin aika huima. Mie en mielestäni ole kovin hyvä ihminen muistaa biisien sanoja ulkoa. Korkeintaan juuri nämä minun kolme lemppari bändin/artistin biisit nyt osaa eli Hurts, Nightwish ja juuri Emilien tuotannosta muistaa nyt lähestulkoon kaikki sanat. Mutta sitten muutoin. Minulle se musa on aina se tärkein osa, ja lyriikat joskus hyvinkin toissijaiset. Jonkun mielestä tuo kuulostaa aika julmalta, mut näin se vain menee joskus. 

Mutta Jack's Lament on erittäin mieleenpainuva hetki leffassa.  Ja minä itseasiassa kuuntelin biisiä kyllä paljon ennenkuin näin itse leffan. Ja tuo tekstihän on nyt ihan silkkaa rakkautta. Tätä on todella hauska laulaa, vaikka ääneni kuulostaa vähän kauhealta kun alan tätä vetämään. Ja noi lyriikat on siinä mielessä kivat, kun alat lausumaan ne oikein terävästi ja eläydyt niihin oikein kunnolla niin se on iha sika hauskaa! Kuulostaa varmaa vähä oudolta, mut jotenki mite noi sanat pulpahtaa ulos suusta niin ne saa iha oman värinsä siihen ja sitä on hauska lähtee vähä leikkimään niillä ja eri tunnetiloilla. :D

Emilien biisissä välillä saa miettiä, että missä sitä oikein vetää henkeä :D Niin nopea on tuo tempo, mut silti sitä jotenki ihmeenkaupalla pysyy yllättävän helposti sanoissa mukana. Ja siinä on jotain taikaa aina, kun osaat jonkun vaikean, nopeatempoisen biisin ulkoa, niin kyllähä se jaksaa ilahduttaa mieltä, vaikka satoja kertoja olisitkin sitä hoilannut. Kai se vain hivelee egoa tai jotain jollainlailla. Lol. Mutta ihananainen biisi on Shalott ja oli yksi niistä biiseistä jotka sai mut rakastumaan kyseiseen neitoon lopullisesti. ♥ #RegretNothing

10.4.2011

30 Songs 30 Days = Day 07

Day 07 - a song that reminds you of a certain event 

Ja kuten eilen sanoin, että eilinen biisivalinta olisi käynyt tähän, niin tähän tulee siis uusiksi vähän samankaltainen selostus, mutta eri biisi ja eri artisti tietenkin. Palloilua kävin Nw:n ekan keikan välillä, mutta totesin, ettei minua kiinnosta kaivella sitä päivää, kun se keikka oli se aika negatiivinen puoli siinä sen palo härdellin takia. Enkä tottapuhuakseni muista siitä keikasta kuulleeni kuin ne esnsimmäiset kolme biisiä ja sitten Islander ja whoeverin VAIN. muista ei ole mitään muistikuvaa, kuin en koskaa olisi ollut läsnä. Enkä varmaan ollutkaa ko olin syvällä mielessäni varmaan umpi shokissa. Anyway nytten sitten päästääkin miun lopulliseen valintaan ja se on:

Lady Gaga - Intro:  Dance In The Dark (The Monster Ball)


Koneelle tuli ladattua tämä intro heti keikan jälkeen, koska tykkäsin siitä heti niin helvetin paljon. Ja oleellisesti joka kerta, kun tätä kuuntlee ni tulee keikka mieleen. En voi vieläkään uskoa, että olen kyseisen naisen nähnyt ja kuulut livenä. :D Jotenkin siellä paikanpäällä sitten tuli jopa kauhea paniikki, kun tämä lähti soimaa, että vittu kohta GAGA vittu LADY GAGA tulee lavalla ja minä SAAN NÄHDÄ TÄMÄN KAIKEN, voiko tämä olla totta!? Anteeksi erittäin typerä kakaramainen tapa selittää mutta hei haloo on se silti MISS GAGA  Ja Jälkikäteen ei voi olla kuin yhtä isoa hymyä ja olla onnelinen, että oli todistamassa sitä hetkeä. Kylmät väreet kulkee pitkin selkärankaa tätä kuunnellessa ja kaipaan kauheasti keikalle uudelleen. Niin mahtavaaa tanssia ja laulaa kurkku suoralla ja nauttia vain helvetin hyvästä olosta ja katsoa upeaa showta!  Tämän fiiliken saan myös, tosin paljon lievempänä, mutta kuitenkin näin kotona sängyllä istuessakin aina toisinaan, mikä kummasti piristää tylsänä sunnantai päivinä. ;D Uusiksi pitää päästä ehdottomasti ja tälläkertaa mielellään iha eturiviin jos vain mahdollista! Ja Sussun kanssa teitenkin, ja toki muutkin kaverit mukaan vain isolla joukolla pitämään hauskaa  *haaveilee*

9.4.2011

30 Songs 30 Days = Day 06

Day 06 - a song that reminds of you of somewhere

Okei, nyt on todella vaikea. Pää lyö ihan tyhjää. Tottakai jostain biisitä tulee jonkun bändin keikka, missä olen joskus ollut. Enimmäksee sellaisia tulee mieleen ja ajattelen vain, että se on kauhean tylsä vastaus!! Ja ennenkaikkea kun tiedän, että huomisen kysymys koskisi "biisi joka muistuttaa sinua jostakin tapahtumasta." niin se tässä ärsyttää. Mutta tätä tässä päivän aikana olen pyöritellyt niin usein, että pakko siis varmaan valita tuollainen hetki,  kutienkin, kun muutakaan ei mieleen tullut. :( Mikä minnuu vaivaa. Yleensä moniin biiseihin löytyy paljonkin muistoja, kun on ollut jossain muualla. Oli se sitte vaikka kaukana kotoa, jossian muualla päin suomea tai iha naapurissa.

Hurts - Unspoken


Joka kerta, tässä kevään aikana, kun levyltä olen tätä biisiä kuunnellut niin tulee Hurtsin keikka mieleen Tammikuulta. Tämä on heidän aloitusbiisi, ja jotenkin se sinne takaraivoon jäi ja pinttyi. Vielä kun kyseinen biisi löytyy itselläni kuvattuna niin senkun virkistää mielikuvaa. Tästä biisistä saa niin pelottavan todellisen flashbackin, et ihokarvat nousee pystyy ja naamalle leviää pitkäkestoinen hymy. Hyvä etten vedet silmissä juuri nytkin muistele sitä hetkeä siellä eturivissä ja tämän biisin raikuessa. Muutoinkin ainut Hurts biisi jolla kesti muutenki aueta minulle todella kauan. Kaikkia biisejä rakastan levyltä, mikä sinänsä on jo saavutus, jota mikään bändi ei ole koskaan aiemmin tehnyt. Mutta se, että sä todella omaksut sen niin tapahtui juuri ennen keikkaa. What can I say. Lyriikat on todella kauniit, biisi on todella eeppinen, Theon ääni ja tulkinta, ah. ♥ Minun on hirveän vaikea kuvailla heidän musaa muutenkaan, nytkin oikein hirvittää kuinka kankealta tuo "kehuskelu" oikein kuulosti. No se siitä sitten, tehkää itse omat päätelmät :D

Pientä taistoa kävin tämän biisin ja Veronan välillä. Verona jäi varmaan kaikkien keikalla olioiden mieleen vähiintääkin jollainlailla, koska se on hiljaisin biisi, ja Richard lauloi oman osuutensa niin helvetin hyvin ja sai sellaiset kunnianosoitukset ettei mitään rajaa! (Richard on taustalaulaja muuten, mutta Veronassa hänellä on oma hetki, jossa hän saa laulaa biisin melkein kokonaan itse) Mutta Unspoken silti veti isomman korren koska niin elävää mielikuvaa ei ole mistään keikalta/biisistä jäänyt, kuin tästä. Voin jopa mieleeni palauttaa elävästi sen oman olotilani, minkä koin keikalla, voin kelata siihen hetkeen itseni, ja se on yhtä utopisen kuuloista kuin miltä tuntuukin. En voi käsittää miten voin niin elävästi elää sen hetken "uudelleen." Wau... I'll never know why :))